Kuuluitko siihen 200 000 suomalaisen joukkoon, joihin Tilastokeskus otti viime vuonna yhteyttä kysyäkseen tietoja esimerkiksi työssäkäynnistä, kulutuksesta tai toimeentulosta? Käsi sydämelle: vastasitko?
Jos vastasit, lämmin kiitos panoksestasi. Jos vastaaminen tällä kertaa jäi, harmi. Et ikävä kyllä ole yksin. Tiedonkeruusta riippuen vastaukset jäävät saamatta joka neljänneltä, usein jopa joka toiselta otokseen valikoituneelta.
Auttaisiko palkkio, jos yhteiskunnallinen merkitys ei riitä motivaatioksi?
Tilastoja ei kuitenkaan synny ilman vastaajia, sillä yhdessä rekisteritietojen kanssa kyselytutkimukset muodostavat tilastoinnin perustan.
Mitä harvempi vastaa, sitä suuremmaksi kasvaa puuttuvien tietojen osuus eli vastauskato. Tämä puolestaan vaikeuttaa erityisesti pienten ryhmien tilastollista tarkastelua.
Jos kato kasvaa riittävän suureksi, emme enää saa luotettavaa tietoa esimerkiksi nuorten työttömyyden alueellisista eroista, eläkeläisten toimeentulon kehityksestä tai pienten lasten äitien työssäkäynnistä.
On tunnustettava tosiasiat: tilastotiedonkeruisiin vastaaminen ei ole ihmisen prioriteettilistan kärkisijoilla. Kyselyt hukkuvat mielipidemittausten, markkinatutkimusten ja nettiäänestysten mereen. Kiireisen aika on kortilla, ja sen käytöstä kilpailee moni mielenkiintoisempi aktiviteetti.
Mitä sitten voisimme tehdä, jotta vastaaminen olisi houkuttelevampaa? Auttaisiko palkkio, jos yhteiskunnallinen merkitys ei tietotulvan ja aikapulan keskellä riitä kaikkien motivaatioksi?
Palkitseminen on motivointikeino, joka tarjoaa vastalahjaksi tietojen antamisesta tietoa, tavaraa tai rahallisia palkintoja. Kannusteita voidaan tarjota tiedonkeruun jälkeen arvonnan kautta, tai pieni tavaralahja voidaan lähettää kaikille otokseen valituille etukäteen saatekirjeen mukana.
Tilastokeskus selvittää parhaillaan, millainen palkitsemiskäytäntö auttaisi parhaiten hillitsemään vastauskatoa. Äkkiseltään ajattelisi, että mahdollisuus voittaa vaikkapa iPad tai useamman satasen arvoinen lahjakortti motivoisi aika hyvin ketä tahansa vastaamaan kyselyyn. Mutta jottei asia olisi niin yksinkertainen, palkinnot eivät aina toimi toivotulla tavalla.
Sekä muualla tehty tutkimus että Tilastokeskuksen omat kokemukset osoittavat, että on vaikeaa löytää sellaista palkintoa, joka kannustaisi kaikkia tasapuolisesti. Palkinnot saattavat esimerkiksi innostaa muutenkin aktiivisesti vastaavia osallistumaan entistä paremmin, mutta eivät autakaan houkuttelemaan kaikkia vastaamaan.
Tällä hetkellä kokeilemme useamman erilaisen palkitsemiskeinon käyttöä. Jos tänä vuonna saat kirjeitse kutsun osallistua tiedonkeruuseen, mukana saattaa olla pieni yllätyslahja, tai sinulle voidaan antaa mahdollisuus osallistua vastaajien kesken suoritettavaan arvontaan. Tietoa taas tarjotaan esimerkiksi Suomi lukuina –taskutilaston muodossa.
Oli palkinto mikä hyvänsä, toivottavasti vastaat! Tilastot tehdään yhdessä.
Kommentoimalla kirjoitusta voit kertoa, millainen palkinto sinua motivoisi.
Tilastotieto pyrkii objektiiviseen totuuteen. Toisaalta tilastojen tekemiseen sisältyy myös taiteesta tuttuja piirteitä, sillä kaikki ei ole tilastointimenetelmin laskettavissa.
Lapsia koskevaa tietoa on paljon, mutta usein koetaan, että se on sirpaleista ja hajallaan. Tätä puutetta Tilastokeskus paikkaa tuottamalla laajan Tieto&trendit -artikkelisarjan lasten maailmaa avaavista tilastotiedoista. Lapset Suomessa -artikkelisarja nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen tuottamalla vuoden ajan analyysia lasten elinoloista noin 30 artikkelin välityksellä.
Rekisterit ovat 1980-luvulta lähtien tehostaneet tilastotuotantoa merkittävästi. Viime vuosina monet rekisterinpitäjät ovat rakentaneet uudenlaisia tietovarantoja kuten Verohallinnon tulorekisteri. Ne tuovat tilastointiin mahdollisuuksia mutta myös niin paljon työtä, että uusia kustannussäästöjä ja tuottavuusloikkia ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä luvassa – pikemminkin päinvastoin.
Kun halutaan lisätä laadukkaan tilastotiedon käyttöä yhteiskunnassa, tulee tiedon löytämisen olla helppoa. Tilastotoimijoiden kunnianhimoisena tavoitteena on yhden luukun periaate, jossa kaikki virallinen tilastotieto löytyy samasta paikasta.
Poikkeustilanteessa hinta-aineistoa joudutaan paikkaamaan tavallista enemmän. EU-maiden kesken on sovittu yhteiset pelisäännöt puuttuvien tietojen imputoinnille.
Syrjäisemmilläkin alueilla voi olla suhteessa asukasmäärään paljon yksinasuvia, enemmistö asuu kuitenkin isoissa kaupungeissa. Sen kertoo Paavo, Tilastokeskuksen postinumeroaluetilastot-palvelu.
Kansainvälisissä tehtävissä Marjo Bruun on saanut nähdä, miten erilaisista lähtökohdista tilastointia erilaisissa yhteiskunnissa tehdään. Hänen aikanaan toiminta tilastokokouksissa on muuttunut vuorovaikutteisemmaksi.
Tilastoviranomaisen merkitys nojaa vahvaan osaamiseen: eri tietolähteiden yhdistämiseen ja ymmärrykseen metatietojen tarpeellisuudesta käytettävyyden kannalta. Tietojen käytön eettisten periaatteiden toteuttamisessa toimimme esimerkkinä muille, muistuttaa Tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruun eläköitymisensä kynnyksellä.
