Työllisyyden kasvu on jatkunut tähän mennessä koko vuoden 2022. Marraskuussa työllisyys kasvoi edelleen reippaasti verrattuna edelliseen vuoteen ja työllisyysasteen trendi nousi. Luvut hellittänevät osaltaan pelkoa pikaisesta taantumasta.
Olematta ennustaja voi jo sanoa, että koko kalenterivuodesta tulee työllisyyden selvän kasvun vuosi.
Verrattuna työllisyyden kasvuun työtunnit ovat kasvaneet hitaammin, kuten vuoden mittaan on tullut esille.
Työllisten määrä on kasvanut kuukausimuutoksien keskiarvona tammi-marraskuussa 2,8 prosenttia. Työtuntien määrä on vastaavasti kasvanut 1,6 prosenttia.
Tämä johtuu suurelta osin osa-aikatyön kasvusta.
Kuviossa 1 näkyy, paitsi työllisten määrän kasvu, niin myös erikseen kokoaika- ja osa-aikatyöllisten määrän kasvu prosentuaalisena osuutena.
Toisaalta työtuntien kasvu on ollut vaatimattomampaa kuitenkin niin, että osa-aikatyössä työtuntien kasvu (2,0 %) on suurempaa kuin kokoaikatyössä (0,8 %) vertailtaessa kuluvaa vuotta viime vuoteen (kuvio 2).
Edellä mainitut luvut kertovat, että työlliset ovat tehneet työtunteja keskimäärin jonkin verran vähemmän kuin aiemmin niin kokoaika- kuin osa-aikatyössä. Mistä tämä kertoo?
Syitä voisi olla lisääntynyt poissaolo töistä eri syistä, kuten sairauspoissaolot, lakot, lomautukset tai lomien lisääntynyt pitäminen. Toisaalta hyvin erilaiset kalenterivuodet voisivat ainakin teoriassa vaikuttaa tehtyjen työtuntien määrään.
Mikään edellä mainituista ei taida täysin vakuuttaa siitä, että töistä olisi oltu poissa merkittävästi enemmän. Tämän voi todeta myös työssäoloasteen perusteella: se näyttää muuttuneen vain aavistuksen vuosien 2021 ja 2022 välillä.
Toisaalta työssäoloaste nojautuu koko viikon poissaoloihin töistä. On mahdollista, että lyhyemmät poissaolot esimerkiksi sairauden vuoksi ovat vähentäneet keskimääräistä tehtyä työaikaa. HS kertoi sairauspoissaolojen ”rajusta kasvusta”. Siltikään jutussa kerrotut sairauspoissaolojen volyymit tuskin riittävät selittämään, miksi työtunnit eivät ole kasvaneet samaan tahtiin kuin työllisyys.
Myöskään työllisten keskimääräisten työtuntien ei pitäisi olla vähentynyt lainsäädännöllisistä syistä.
Kaiken kaikkiaan työtuntien laimea kasvu ei liene kovin dramaattista. Kokoaikatyöllisten määrä on paljon suurempi kuin osa-aikatyötä tekevien määrä: viimeksi mainitun ryhmän lukumääräisesti pienempikin kasvu tuottaa suuremman kasvuprosentin.
Kun koko vuosi 2022 tiedetään, voidaan tutkia enemmän ja paremmin, selittävätkö esimerkiksi alakohtaiset muutokset tilannetta, ja millä tavalla miesten ja naisten työllisyyskehitys liittyy kokonaisuuteen.
Ja aina mielenkiintoinen asia: Onko erityisesti hyvin pientä työmäärää tekevien työllisten määrä räjähtänyt kasvuun? Tähän on tarkoitus palata tammi-helmikuun vaihteessa.
Kirjoittaja työskentelee työvoimatutkimuksen yliaktuaarina Tilastokeskuksen Työelämä ja palkat -ryhmässä.
Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.
Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna lähes viidenneksellä vuodesta 2021. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.
Vuonna 2022 työllisistä joka kymmenes työskenteli koronarajoitusten jo hellitettyä yhä koko työajan kotona. Useimmilla toimialoilla etätyötä tekevien määrä hieman väheni edellisvuodesta. Monessa maakunnassa etätyötä tekeviä oli entistä enemmän.
Työvoimatutkimuksen kuukausitiedote ilmoittaa jatkossa työllisyysasteen 20–64-vuotiaissa 15–64-vuotiaiden sijaan. Kun vanhimmat ja nuorimmat ikäryhmät jätetään pois, työllisyysasteen tavoitteeksi tuskin riittää jo saavutettu 75 prosenttia.
Suomalainen työelämä monikulttuuristuu vauhdilla. Maahanmuuttajien osaamista ei silti vielä hyödynnetä riittävästi työelämässä, osoittaa tuore tutkimus.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Työllisyys laski sekä Suomessa että Ruotsissa, kun työvoimatutkimuksen uudistettu mittaamistapa astui voimaan vuoden 2021 alusta lukien. Lasku oli Ruotsissa hiukan pienempi kuin Suomessa.
Suomessa oli viime vuonna yrittäjiä 13,5 prosenttia kaikista työllisistä. Osuus on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Osa-aikatyötä Suomessa tehdään vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa, mutta enemmän kuin Virossa.
Korona-aika on vaikeuttanut sekä yrittäjien toimeentuloa että jaksamista. Kevään 2020 sulkutila toi monelle yrittäjälle kuitenkin pakollisen mutta tarpeellisen hengähdystauon, joka pandemian pitkittyessä muuttui epävarmuuden kokemukseksi. Korona-aikaa leimasi ennakoimattomuus ja epävarmuus tulevasta.
Ylempien toimihenkilöiden ja korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuudet painottuivat vuoden 2021 palkansaajissa koronaa edeltäneeseen aikaan nähden.
Koronapandemia on heijastunut kielteisesti monen alan työllisyyteen. Kokonaisuudessaan yrittäjien työllisyys on toipunut koronasta hyvin, mutta tietyillä toimialoilla työllisyystilanne on edelleen heikompi. Koronakriisi heijastui naisten yrittäjyyteen selvästi miesyrittäjiä enemmän.
Monelle yrittäjälle korona on tarkoittanut työn vähenemistä, lomautuksia tai irtisanomisia. Osa on voinut kuitenkin tehdä liiketoimintaansa muutoksia, joiden turvin selvitä korona-ajasta. Koronakriisin vaikutukset työelämään -kyselyssä selvitettiin pandemian vaikutuksia työhön. Millä tavoin yksinyrittäjät ja työnantajayrittäjät sopeutuivat korona-aikaan?
Suomessa on vajaat 20 000 seniorityöllistä, Ruotsissa yli kolminkertainen määrä. Tyypillisimmin iäkäs työllinen on miesyrittäjä osa-aikaisessa työssä.
Nollatuntisopimukset eivät ole juurikaan yleistyneet vuosien 2018 ja 2021 välillä. Kaikkein yleisimpiä nollatuntisopimukset ovat koronakriisistä kärsineillä majoitus- ja ravitsemisaloilla, ja erityisen paljon tällä sopimustyypillä työskentelee nuoria.
Työvoimatutkimuksen uudistunut kysymistapa on osaltaan voinut nostaa hiukan yötyöntekijöiden osuutta aiempaan verrattuna.
Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.
Kesätöiden loppumisen jälkeen työllisyys kääntyi laskuun. Onko jo syytä huoleen?
Etätyö kotoa käsin on yleisintä perheenisien parissa. Kotitalouden koostumuksen mukaan ei kuitenkaan voi tehdä suoraviivaisia johtopäätöksiä, kuinka hyvin kotonatyössä viihdytään. Etä- ja läsnätyön yhdistävän mallin etsiminen työelämässä lienee vasta alkutaipaleellaan.
Pelkästään kotona työskennelleiden osuus on laskenut selvästi. Ei lainkaan niin tehneiden määrä on kasvanut hieman alkuvuodesta.
Johtajat tekevät yleensä muita palkansaajia pidempää työviikkoa. Kaikista kokoaikaisista palkansaajista vain 0,4 prosenttia työskentelee 60 tuntia tai enemmän. Säännöllisen työajan hahmottaminen voi joissakin tehtävissä olla hankalaa työn läikkyessä myös vapaa-ajalle.
Kun työvoimatutkimus uudistui alkuvuonna, työllisyysluvut muuttuivat takautuvasti. Lisäksi työmarkkinoita on ravistellut koronavitsaus. Kuinka lukuja pitäisi ymmärtää tässä monimutkaisessa tilanteessa? Sääntö on yksinkertainen: on katsottava niitä lukuja, joita on julkaistu vuoden 2021 maaliskuusta alkaen.
Säännöllisesti kotona työskennelleiden osuus nousi jo yli 50 prosenttiin valtiosektorilla, jossa työskenneltiin jo ennen koronaa selvästi eniten etänä.
Kriisin aikana nuorten naisten työllisyys on heikentynyt enemmän kuin miesten, mutta naisten voi katsoa investoivan tulevaisuuteen panostamalla opiskeluun.
Lisäsikö etätyöhön siirtyminen työtunteja koronavuonna? Yksiselitteisen vastauksen sijaan on pyrittävä tunnistamaan ryhmiä, jotka siirtyivät etätöihin, ja myös katsottava, kuinka paljon keskimääräinen tehty viikkotyötuntimäärä muuttui.
Työttömyyden lisäksi koronakriisi on pahentanut piilotyöttömien, enemmän työtunteja haluavien osa-aikaisten ja muidenkin työtä etsivien tilannetta. Työn puutteesta kärsivien EU-maiden kärkipäähän ovat heti suurtyöttömyysmaiden jälkeen nousseet Suomi ja Ruotsi.
Tammikuussa 2020 kaikista työllisistä 15 prosenttia työskenteli säännöllisesti kotona. Marraskuussa osuus oli jo 31 prosenttia.
Voimakkaasti sukupuolen mukaan jakautuneilla työmarkkinoilla naisten työllisyys on kärsinyt koronakriisistä nopeammin – ja ainakin toistaiseksi myös enemmän kuin miesten työllisyys.
Jatkuvassa kiireessä työskentelevät yleisimmin kreikkalaiset ja saksalaiset. Espanjassa ja Ranskassa melkein puolet työllisistä ei koe kiirettä, Suomessa siltä ei välty juuri kukaan.
Uuttamaata lukuun ottamatta työmatkat ovat Suomessa hieman lyhempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Etätöihin siirtyminen meillä enemmän kuin muualla on vähentänyt entisestään suomalaisten työmatkoihin kuluttamaa aikaa.
Työntekijöihin ollaan Suomessa eniten yhteydessä työasioissa työajan ulkopuolella. Toisaalta suomalaiset lukevat yleisesti työmeilejään lomalla, vaikka sitä ei heiltä edellytettäisikään.
Suomalaisista noin 70 prosenttia kokee työssään, että he voivat päättää joko täysin tai jossain määrin työpäivänsä alkamis- ja päättymisajoista, kun EU:ssa vastaava osuus on 40 prosenttia. Toisaalta Suomessa koetaan muuta EU:ta selvästi enemmän, että työaikoihin vaikuttavat työn sanelemat vaatimukset.
Yli 50-vuotiaiden työllistyminen kehittyi myönteiseen suuntaan viime vuosikymmenellä. Eroa nuorempiin ikäluokkiin on kuitenkin edelleen varsinkin yli 60-vuotiaiden kohdalla.
Työmatkaan kuluu Uudellamaalla reilut, muualla Suomessa alle parikymmentä minuuttia. Uudeltamaalta löytyy myös eroja toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä.
Ikääntyneiden työllisyydestä puhuttaessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti miehiin. Ero Ruotsin hyväksi syntyy erityisesti ikääntyneiden miesten paremmasta työllisyydestä.
Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, kertoo vuoden 2018 työolotutkimus.
Työvoimatutkimuksen kevään ja kesän tietojen perusteella on jo selvää, että koronakriisistä johtuvat muutokset työllisyydessä eivät ole jääneet vain yksittäisen kuukauden poikkeamaksi. Kriisin vaikutusten tulkinta vaimenevaksi muutokseksi taikka tasomuutokseksi tarkentuu seuraavien kuukausien tietojen valmistuessa.
Joka neljäs on tehnyt yötöitä alle vuoden. Työvoimatutkimuksen lisäosa kertoo, että yötyössä viivytään harvoin enemmän kuin kymmenen vuotta.
Useampi kuin joka kymmenes yli 50-vuotias palkansaaja kokee, että työpaikalla pyritään pääsemään ikääntyneistä palkansaajista eroon. Kokemus on yleisintä työpaikoilla, joissa henkilöstöä on viime vuosina vähennetty muutenkin.
Koronakeväänkin kehityskulut näkyvät tulorekisterissä. Rekisteristä voidaan tulevaisuudessa tuottaa tietoa yhteiskunnan kehityksestä nopealla aikataululla, mutta työtä rekisterin parissa vielä tarvitaan.
Miehillä on naisia paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niin työaikoihinsa, töidensä sisältöön kuin myös työstä saataviin vapaisiin, kertoo vuoden 2019 työvoimatutkimus. Työaikojen järjestelyssä ilmenevät erot eivät ole juurikaan kaventuneet vuosien saatossa. Työolotutkimuksen perusteella kehitys on osittain ollut jopa päinvastaista.
Selvä enemmistö lomautetuista on naisia. Työmarkkinatilanne on heikko erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla.
Koronakriisi näkyy erityisesti lomautettujen, alityöllisten ja piilotyöttömien määrän kasvuna. Toistaiseksi vaikutuksia on ollut ennen muuta palvelualoihin, joilla osa-aikatyö on yleistä. Toukokuussa osa-aikatyötä teki 373 000 työllistä, mikä oli 82 000 edellisvuotta vähemmän.
Lomautettuja historiallisen paljon, työllisten määrä laskussa, kotona työskentely kasvussa, piilotyöttömyys nousussa. Määräajaksi lomautetut ovat vielä suurimmalta osin työllisiä ja toistaiseksi lomautetut suurelta osin työvoiman ulkopuolella. Tässä koronakevään ensisaldoa työmarkkinoilla.
Koronakriisi on saanut ennen näkemättömän määrän ihmisiä luopumaan kokonaan työnhausta. Työvoiman ulkopuolella olevia oli huhtikuussa 66 000 enemmän ja piilotyöttömiä 88 000 enemmän kuin vuosi sitten.
Suomen työllisyys ennätti kasvaa ennen koronakriisiä yhtäjaksoisesti vuodesta 2015 alkaen ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä pienentyä vuodesta 2016 alkaen. Talouskasvu veti niin työvoiman ulkopuolelta kuin piilotyöttömistä etenkin 55–64-vuotiaita työhön ja työnhakuun. Työnsaantimahdollisuuksien parantuminen näkyi selvästi myös opiskeluikäisten aktivoitumisena.
Kuluttajien luottamus -tutkimuksen lisäkysymysten tulokset kertovat varsin synkistä työllisyysnäkemyksistä koronapandemian seurauksena. Vaikka lomautusta ja työttömäksi jäämistä ennakoivien palkansaajien ja yrittäjien osuudet vastauksissa ovat pieniä, ovat ne määrällisesti huolestuttavan suuria.
Helmikuu 2020 jää työmarkkinoiden historiaan viimeisenä ”normaalina” kuukautena pitkään aikaan. Kaksijakoisen maaliskuunkaan tiedot eivät vielä anna koko kuvaa koronakriisin kärjistymisestä. Työmarkkinatiedot ensimmäiseltä vuosineljännekseltä ja maaliskuulta julkaistaan 23.4.
Ovatko nuorten työsuhteet nykyään jotain muuta kuin pysyviä kokoaikaisia palkkatyösuhteita? Onko työn epävarmuus lisääntynyt, kun sitä tarkastellaan työnteon tapojen valossa? Anna Pärnänen etsi vastaukset Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvuista.
Työllisten määrä kasvoi tammikuussa vuoden takaiseen verrattuna 46 000:lla, ja myös työllisyysasteen trendi harppasi ylöspäin. Muutokset ovat yllättävän, jopa epäuskottavan suuria. Mitä taustalla voisi olla?
Vuoden 2021 alussa toteutuva ikäryhmän laajennus ei vaikuta työllisyysasteeseen, eikä työvoimatilastojen mittarit muutoinkaan siitä liioin värähtäne. Silti kaikkien eläkeläisten vastaaminen tutkimukseen on tärkeää. Näin tarkennamme kuvaa iäkkäimpien työllisyydestä, joka elinajanodotteen noustessa on kasvussa.
Muutoksia tulee keruuseen, menetelmään, määritelmiin ja sisältöön. Myös kysymysten muotoilu muuttuu. Parhaillaan Tilastokeskuksessa arvioidaan muutosten vaikutuksia työllisyyttä ja työttömyyttä kuvaaviin tunnuslukuihin.
Hoitoalan palkkaneuvotteluissa esiin nousseen näkemyksen perusteella hoitajat ovat vaihtaneet tai vaihtamassa sankoin joukoin työtehtäviä. Näkemykselle ei kuitenkaan löydy viitteitä Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tutkintorekisterin vuosien 2010–2018 tiedoista.
Perhevapaiden työuravaikutukset koskevat lähinnä naisia, koska he käyttävät suurimman osan perhevapaista. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimukseen vastanneista naisista enemmistö koki, että perhevapaa ei vaikuttanut työuraan. Korkea-asteen suorittaneet kokivat perhevapaan kuitenkin vaikuttaneen kielteisemmin palkkaan ja uramahdollisuuksiin kuin muut naiset. He myös jättivät yleisemmin etenemismahdollisuudet käyttämättä hoivavastuiden vuoksi verrattuna muihin naisiin tai miehiin.
Monet vanhemmat kokevat, että työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu melko hyvin. Työaikakysymykset ovat kuitenkin keskeisiä lapsiperheen vanhempien jaksamisen kannalta. Tilastokeskuksen Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksessa selvitettiin lapsiperheiden vanhempien kokemuksia työaikajoustoista.
Kiky-sopimus ei pidentänyt työaikaa miehillä odotetussa määrin. Sopimus tehtiin parantamaan kilpailukykyä perinteisesti miesvaltaisessa vientiteollisuudessa. Koko kansantaloudessa tehtyjä työtunteja on kasvattanut työllisten määrä lisääntyminen.
Suomen työmarkkinoilla on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia työllisyydessä. Virtatilastoista käy ilmi, että vuoden 2018 alussa virta työttömyydestä työllisyyteen oli korkeimmillaan ja että vuoden 2018 loppupuolella työllisyyden kasvua ylläpiti ensisijaisesti virta työvoiman ulkopuolelta työllisyyteen. Virta työllisyydestä työttömyyteen on pysynyt suhteellisen vakaana vuosien 2008 ja 2018 välillä.
Pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, koetaanko osa-aikatyö kielteisenä ja ei-toivottavana. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.
Työllisyyden vahva kehitys hiipui alkukesällä, kun työllisiä oli kesäkuussa käytännössä saman verran kuin vuotta aiemmin. Työttömien määrä kuitenkin laski – mistä on kysymys?
Nollatuntisopimuksella työskenteleviin lukeutuu yhtäältä opiskelijoita ja eläkeläisiä, joista suurimmalle osalle sopimus käy hyvin. Toisaalta joukossa on niin koko- kuin osa-aikaisia työntekijöitä. Heille ansiotyö on pääasiallinen toiminta, ja toisenlainen sopimus olisi toivotumpi.
Tilastokeskuksen tutkimusaineistojen käyttö on kasvanut huimasti viime vuosina. Uusi omistaja-aineisto johdattaa yrittäjyyden ytimeen ja mahdollistaa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten yritysten merkityksen tarkastelun.
Ero suomalaistaustaisten työllisyysasteeseen on 10 tai 20 prosenttiyksikköä. Luvut selittyvät työllisyyden kriteereillä, tutkimuksen mittausajankohdalla ja vastauskadolla.
Työvoimatutkimuksen tuottama työllisyysaste on valtakunnan seuratuimpia lukuja, ei vähiten sen vuoksi, että Sipilän hallitus otti keväällä 2015 hallituskauden tavoitteeksi työllisyysasteen noston 72 prosenttiin.
Erityisesti parhaassa työiässä olevien suomalaisten vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt, mutta myös eläkeiän ylittäneet tekevät yhä enemmän osa-aikatöitä. Osa-aikatyöstä on muodostunut yleinen työmuoto varsinkin naisille. Osa-aikatyöt ovat vahvasti sidoksissa myös toimialaan.
Tulevina kuukausina nähdään, onko työllisyysasteen trendin kasvun taittuminen hetkellistä vai osa pidempiaikaista kehitystä. Niin tai näin, tarkastelussa ei kannata takertua yhteen lukuun: työllisyysluvuissa on paljon muitakin tärkeitä indikaattoreita, kuten piilotyöttömät ja alityölliset.
Työllisyyden kasvu tuli vuoden toisella neljänneksellä pääasiassa yksityisen sektorin kokoaikatöistä, kirjoittavat työmarkkinatilaston asiantuntijat Liisa Larja ja Ulla Hannula.
Onko Suomi nykyään ”auki yötä päivää”? Työn tekemisen näkökulmasta ei juuri sen enempää kuin ennenkään.
Työllisiä voisi olla vielä rutkasti enemmänkin, koska työikäinen väestö on kasvanut 10 vuodessa 125 000:lla, kommentoi Pertti Taskinen työvoimatutkimuksesta myönteistä työllisyyskehitystä
Työttömien aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua, ja ilahduttavasti myös tilastoista. Ihmettelyä on herättänyt työvoimatutkimuksen kriteeri määritellä vain tunnin viikossa työtä tekevä työlliseksi – eihän tunnin työllä kukaan tule toimeen!
Suomalaiset 15–34-vuotiaat työttömät ovat yllättävän haluttomia muuttamaan työn perässä. Tilastokeskuksen vuoden 2016 työvoimatutkimuksen lisätutkimuksen mukaan työttömistä nuorista naisista miltei 60 prosenttia ja miehistä yli 40 prosenttia ilmoitti, ettei olisi valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn takia.
Työllisyysaste ei ole paras mittari verrata pienten lasten vanhempien työssäkäyntiä. Työssäoloasteella mitattuna suomalaiset ja ruotsalaiset naiset käyvät miltei yhtä paljon työssä. Alle kolmivuotiaiden lasten äitien kohdalla on kuitenkin selvä ero.
Työllisen määritelmässä tapahtunut muutos vaikutti ensisijaisesti pienten lasten äitien työllisyysasteeseen, sillä Suomessa juuri äidit pitävät suurimman osan vanhempainvapaasta.
Nykynuoret elävät aiempaa vauraammassa, kaupunkimaisemmassa ja monikulttuurisemmassa Suomessa. Nuorten elintaso ja terveys ovat kohentuneet, kuolleisuus on vähentynyt ja koulutus on tuonut lisää tulevaisuuden mahdollisuuksia. Hyvinvoinnissa on kuitenkin eroja, joihin vaikuttavat mm. sukupuoli ja perhetausta.
Työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen tuottamat tilastot avoimista työpaikoista poikkeavat huomattavasti toisistaan. Taustalla on lähdeaineistojen ja rajauksien eroavaisuuksia, jotka johtuvat tilastojen erilaisista lähtökohdista. Molemmille on omat käyttötarpeensa työvoiman kysynnän mittareina.
Kuinka paljon suomalaisten palkansaajien viikkotyöaika eroaa Saksasta tai EU-maista keskimäärin? Vastausta on etsittävä lukujen lisäksi niiden taustalta. On myös oltava varovainen johtopäätösten tekemisessä.
Suomessa huoltosuhde eli elätettävien ja elättäjien välinen suhde heikkenee ennusteiden mukaan ainakin 2030-luvulle asti. Alueelliset erot nykyisessä huoltosuhteessa ja sen heikkenemisessä ovat suuret. Kehityksen kääntäminen edellyttää suurta määrää uusia työpaikkoja ja väestörakenteen nuorentumista.
Suomen väestö ei ikäänny yksin. Koko Euroopan väestörakenne on vanhentunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja väestöllinen huoltosuhde on noussut. Edullinen taloudellinen huoltosuhde on kuitenkin mahdollista saavuttaa väestön ikääntymisestä huolimatta. Tällaisista maista esimerkkeinä ovat Norja, Ruotsi ja Tanska.
Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on varsin matala verrattuna niin suomalaistaustaisiin naisiin kuin ulkomaalaistaustaisiin miehiinkin. Mikä selittää suuria eroja ja mitä niille voisi tehdä?
NEET-indikaattorilla mitataan niiden nuorten määrää, jotka eivät ole työssä eivätkä opiskelemassa. Työn ja opiskelun ulkopuolelle olevien määrää on tärkeää seurata, sillä NEET-status on yhteydessä jatkokoulutuksen puutteeseen sekä useisiin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.
Alueellisia työmarkkinoita on kuvattu perinteisesti vuoden lopun tilanteen perusteella. Kuva muuttuu, kun vuodenaikoihin liittyvä kausivaihtelu otetaan huomioon ja tilastointia laajennetaan eri ajankohtiin.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen ja TEM:n työnvälitystilaston työttömistä työnhakijoista vain 40 prosenttia on samoja henkilöitä.
Yrityksiä on nyt lähes 60 000 enemmän, mutta niiden henkilöstömäärä on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 1990.
Työelämä on mullistunut perinpohjaisesti maamme itsenäisyyden aikana, etenkin sotien jälkeen. Työuran alkamista ja toisaalta päättymistä onkin nykyisin hankala määrittää.
Liukumat vaikuttavat merkittävästi ansioiden kehitykseen. Taantumissa se on mekanismi, joka parantaa Suomen kilpailukykyä. Työllisyyden kohentuessa liukumat vaikuttavat toiseen suuntaan.
Vuonna 2013 työmarkkinoilla oli noin 152 000 itsensä työllistävää 15–64-vuotiasta. Maatalousyrittäjien määrä on vuodesta 2000 lähtien vähentynyt roimasti, mutta ammatinharjoittajien ja freelancereiden määrä on kaksinkertaistunut.
Nuorisosta on aina oltu huolissaan. Nykyisin suuri huoli kohdistuu nuorten pitkiin opiskeluaikoihin, työttömyyteen ja työasenteisiin. Nykynuoret eivät kuitenkaan poikkea arvoiltaan ja asenteiltaan merkittävästi vanhemmista ikäluokista.
Suomessa siirrytään eläkkeelle entistä myöhemmin. Pääasiallinen syy tähän on vuoden 2005 eläkeuudistus, jonka nojalla eläkkeelle voi jäädä joustavasti 63–68 vuoden iässä. Eläkeikää lähestyvien työllisyysaste on parempi mittari työurien todellisen pidentymisen tarkasteluun kuin 25-vuotiaalle laskettu eläkkeellesiirtymisiän odote.
Suomalaisten työikäisten määrä vähenee vuosittain noin 25 000 hengellä. Maahanmuutto puolittaa vähennyksen, mutta siitä huolimatta työikäisten väheneminen jatkuu ainakin seuraavat 20 vuotta. Maahanmuuttajissa on työvoimapotentiaalia: 78 prosenttia heistä on työikäisiä.