Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Tarkkaile työllisyysasteen ikäryhmiä – 20–64-vuotiaiden tavoitteeksi ei riitä 80 prosenttia

6.2.2023
Twitterissä: @TaskinenP
Kuva: Kari Likonen

On jälleen aika kiinnittää huomio siihen, että työllisyysaste riippuu siitä, mistä ikäryhmästä puhutaan. Tämä tulee havainnollisesti ilmi, kun Tilastokeskuksen työvoimatutkimus siirtyy kuukausitiedotteessaan ilmoittamaan työllisyysasteen 20–64-vuotiaissa aiemmin laajasti käytetyn 15–64-vuotiaiden sijasta.

Usein työllisyysasteesta puhutaan kiinnittämättä huomioon siihen, mitä ikäryhmiä se koskee.

Vuonna 2019 kirjoitin, että työllisyysaste kuvaa työllisten osuutta samanikäisestä väestöstä – ”ei enempää, ei vähempää”. Sillä tarkoitin, että yksi työllisyysasteluku ei ole mikään kaikkivoipa mittari.

Nyt samaa viestiä on syytä korostaa entistäkin enemmän. Lisäksi on kiinnitettävä huomio siihen, mistä ikäryhmästä puhutaan.

Jos siis työllisyysastetta katsotaan 15 ikävuoden sijasta 20-vuotiaista alkaen, työllisyysaste on korkeampi viimeksi mainituissa, koska 15–19-vuotiaiden työllisyysaste on alempi kuin muun työikäisen väestön.

Ratkaisevaa ikäryhmävalinnassa on mielestäni se, että se kuvaisi mahdollisimman kattavasti ikäryhmää, jossa kokoaikainen työssäkäynti on yleisesti tavoitelluin työaikamuoto. Tämä lähtökohta karsii pois nuorimmat ja vanhimmat.

Alle 20-vuotiaiden työllisyyttä mitataan edelleen

Perinteisesti Suomessa on kerrottu yksi ja yleinen työllisyysaste 15–64-vuotiaista. Tämä johtuu siitä, että työllisyystiedot mitataan 15-vuotiaista alkaen. Näin tehdään jatkossakin. Työllisyysastetta voi edelleen tarkastella myös 15–64-vuotiaissa, jos näin haluaa.

Kansainväliset tunnetuimmat työllisyysastemittarit ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa käyttäneet pääasiassa 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta.

Alle 20-vuotiaiden pääasiallinen toiminta on yleensä koulunkäynti tai opiskelu. Sen lisäksi nuoret käyvät kesätöissä sekä tekevät jonkin verran lähinnä osa-aikatyötä.

Oppivelvollisuuslaki on ulottunut 1.8.2021 alkaen 18-vuotiaisiin asti. Oppivelvollisuusikärajan nostolla tuskin on suurta merkitystä nuorten työmarkkinoille osallistumiseen, mutta se korostaa, että Suomessakin työllisyysasteen tavoiteikäryhmä tulisi nostaa alkamaan 20. ikävuodesta.

Kokoaikatyön osuutta tarkkailtava työllisyysasteen ohella

Työlliset ja tästä johtaen työllisyysaste sisältää kaikki ansiotyötä tekevät pienelläkin tuntimäärällä.

Mikäli halutaan käyttää mittaria, joka kuvaa työn riittävyyttä jossain ikäryhmässä, kannattaa tarkastella koko- ja osa-aikatyön osuuksia.

Kuviossa 1 on paitsi 20–64-vuotiaiden työllisyysaste, myös kokoaikatyötä tekevien osuus väestöstä samassa ikäryhmässä. Viivojen väliin jäävä alue kuvaa tällöin osa-aikatyötä tekevien osuutta.

Kuvio 1. 20–64-vuotiaiden työllisten osuus väestöstä (työllisyysaste) sekä kokoaikatyötä tekevien osuus väestöstä, prosenttia
Kuvio 1. 20–64-vuotiaiden työllisten osuus väestöstä (työllisyysaste) sekä kokoaikatyötä tekevien osuus väestöstä. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Kuviota 1 tarkastelemalla nähdään, seuraako kokoaikatyöllisten osuuden muutos 20–64-vuotiassa kaikkien 20–64-vuotiaiden työllisten osuuden muutosta. Näin ei täysin tapahdu, koska osa-aikatyöllisten osuus kaikista 20–64-vuotiaista työllisistä on kasvanut.

Yli 64-vuotiaiden työllisyys kasvussa

Nykyisten eläkelakien myötä alin eläkeikä nousee Suomessa pikkuhiljaa. Tulevaisuudessa teemme työtä yhä vanhempina – myös kokoaikaisesti.

Kuitenkin, vaikka 65–69-vuotiaiden työllisyysaste kasvaa, se on varsin matala verrattuna nuorempiin ikäryhmiin. Varsinkin kokoaikatyötä tekeviä on vielä pieni osa samanikäisestä väestöstä.

Taulukko 1. 65–69-vuotiaiden työllisten osuus väestöstä (työllisyysaste) sekä kokoaikatyötätekevien osuus väestöstä.
  2018 2019 2020 2021 2022
% % % % %
Työllisten osuus väestöstä 13,9 15,0 14,1 16,0 19,8
Kokoaikatyötä tekevien osuus väestöstä 5,2 5,6 5,6 5,9 7,2

Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Eläkeiän noustessa 65–69-vuotiaiden työllisyysastetta on seurattava, vaikka kansainvälisessä keskustelussa ei ainakaan toistaiseksi ole tunnistettavissa tarvetta sisältää yli 65-vuotiaita yleiseen työllisyysasteen viiteikäryhmään.

Tätä keskustelua tultaneen kyllä käymään 2030-luvun lähestyessä, kun mietitään, mikä indikaattoriluku kuvaisi parhaiten työllisyysastetta tulevaisuudessa.

Useassa maassa yleinen eläkeikä on kyetty nostamaan 67 vuoteen. Toisaalta Ranskassa vastustettiin äskettäin kiivaasti eläkeiän nostoa 64 vuoteen. Työikä ei ehkä nouse kaikkialla Euroopassa aivan niin nopeasti kuin päättäjät haluaisivat.

Työllisyysasteikäryhmään palataksemme, 65–69-vuotiaat on syytä sisällyttää yleiseen viiteryhmään siinä vaiheessa, kun kokoaikatyö on yleistynyt selvästi 65–69-vuotiaissa.

Mikä voisi olla tavoiteltava 20–64-vuotiaiden työllisyysaste?

15–64-vuotiaiden työllisyysastetavoitteeksi lanseerattiin 75 prosenttia vuoden 2019 hallitusneuvotteluissa. Tätä kirjoittaessa tavoite on ylittynyt, ottaen huomioon vuoden 2021 muutoksen, jolloin laskentatapa alensi työllisyysastetta 0,9 prosenttiyksikköä. Uudistuksesta tarkemmin tässä kirjoituksessa.

20–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendi on tällä hetkellä 78,9 prosenttia, kun 15–64-vuotiaista laskettuna se on 74,5. Kuvio 2 näyttää, kuinka trendit ovat hyvin samankaltaiset.

Kuvio 2. Työllisyysasteen trendi 2009–2022, 15–64-vuotiaat ja 20–64-vuotiaat
 Kuvio 2. työllisyysasteen trendi 2009–2022, 15–64-vuotiaat ja 20–64-vuotiaat. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Euroopan tasolla vuoden 2030 työllisyysastetavoite 20–64-vuotiaissa on – Pohjoismaisesta näkökulmasta – niinkin vaatimaton kuin 78 prosenttia.

Veikkaan, että 20–64-vuotiaiden työllisyysasteen tavoitteeksi Suomessa ei riitä 80 prosenttia, vaan sitä asetellaan korkeammalle jo lähivuosille. Mutta yhtä tärkeää on seurata muitakin indikaattoreita, kuten kokoaikaisten työpaikkojen osuuden ja työtuntien kehitystä.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen työelämä ja palkat -ryhmässä.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
4.12.2023
Hanna Sutela

Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyys­asteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansain­välisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalais­taustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.

Artikkeli
27.11.2023
Tarja Baumgartner, Olga Kambur, Elina Pelkonen

Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.

Artikkeli
16.11.2023
Tuomo Heikura, Meri Raijas

Vuonna 2022 työpaikkoja vaihdettiin selvästi eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Toimialojen vahva sukupuolittuneisuus näkyy myös työpaikkojen vaihdoksissa. Kaikkiaan vaihtoja oli vuonna 2022 lähemmäs 793 000, kertovat työmarkkinavirtoja koskevat kokeelliset laskelmat.

Artikkeli
25.8.2023
Pertti Taskinen

Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.

Artikkeli
10.8.2023
Tuomo Heikura, Pertti Taskinen

Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.

Artikkeli
30.6.2023
Tarja Baumgartner, Meri Raijas

Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoima­tutkimuksen sisältö- ja menetelmä­muutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä. 

tk-icons