Julkaistu: 8.12.2014

Lapsuudenkodin kirjat vaikuttavat aikuisiän lukutaitoon

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marko Ylitalo on tutkija Tilastokeskuksen tiedonhankinta-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Kansainvälisessä PIAAC-aikuistutkimuksessa haastateltavalta kysyttiin, kuinka monta kirjaa hänen lapsuudenkodissaan oli, kun hän oli 16-vuotias. Kysymyksellä mitattiin välillisesti perheen kulttuurista pääomaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lapsuudenkodin kirjamäärällä on yhteys yksilön myöhempään lukutaitoon, kun muut lukutaitoon yhteydessä olevat taustatekijät otetaan huomioon.

Kansainvälisessä PIAAC-aikuistutkimuksessa (The Programme for the International Assessment of Adult Competencies) haastateltavalta kysyttiin, kuinka monta kirjaa hänen lapsuudenkodissaan oli, kun hän oli 16-vuotias. Lapsuudenkodin kirjojen määrän ajatellaan heijastelevan vanhemmille kertynyttä kulttuurista pääomaa, jota he välittävät lapsilleen. Kirjojen määrä mittaa välillisesti myös lukemisen kulttuuria, joka vastaajan lapsuudenkodissa vallitsi tai vallitsee. Lukemista arvostava ilmapiiri lapsuuden kodissa valaa kestävän pohjan lasten ja nuorten lukutaidolle (Sulkunen 2014).

Kulttuurinen pääoma on yksi Pierre Bourdieun kehittämistä sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaavista käsitteistä. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että yksilö kasaa kulttuurista pääomaa esimerkiksi kouluttautumalla. Kulttuurista pääomaa hyödyntämällä yksilön on mahdollista lisätä yhteiskunnallisia toimintamahdollisuuksiaan. Bourdieun (1984) mukaan perheen kulttuurinen pääoma on yhteydessä muun muassa yksilön suoriutumiseen koulussa.

PIAAC-tutkimuksessa lukutaidolla tarkoitetaan kirjoitetun tekstin ymmärtämistä, arvioimista ja käyttämistä. Lukutaitoon sisältyy määritelmän mukaan myös lukemiseen sitoutuminen, joka mahdollistaa yhteiskuntaelämään osallistumisen ja lukijan omien tavoitteiden saavuttamisen ja taitojen kehittämisen (OECD 2012). Kirjoitetut tekstit voivat paperille painettujen lisäksi olla erilaisia sähköisillä näyttöruuduilla esitettäviä tekstejä.

PIAAC-tutkimuksessa lukutaitoa arvioidaan asteikolla, jonka teoreettinen minimiarvo on nolla ja maksimiarvo 500. Käytännössä kukaan vastaajista ei saa täysiä pisteitä eikä kukaan nollaa. Kullekin vastaajalle määritellään hänen tekemiensä tehtävien perusteella lukutaitopistemäärä, joista lasketaan maan keskiarvo. Kadon vaikutusta tuloksiin on korjattu painokertoimilla. Niillä varmistetaan, että vastaukset edustavat mahdollisimman hyvin kohdejoukkoa. (Malin ym. 2013.)

Lapsuudenkodin kirjahyllyllä on merkitystä aikuisiän lukutaidolle

PIAAC-tutkimuksen tulokset osoittavat, että vastaajan lukutaito on sitä parempi mitä enemmän kotona oli kirjoja vastaajan ollessa 16-vuotias. Suomalaiset, joiden kotona oli yli 500 kirjaa, saivat keskimäärin 310 lukutaitopistettä. Jos kirjoja oli 10 tai vähemmän, lukutaitopistemäärä jäi 247:een (kuvio 1). Tulokset ovat samansuuntaiset myös Ruotsin aineistossa: mitä enemmän kirjoja, sitä parempi lukutaito. Suomen ja Ruotsin tulokset eroavat kuitenkin siinä, että Ruotsissa ero alimman luokan (enintään 10 kirjaa) ja ylimmän luokan (yli 500 kirjaa) on suurempi kuin vastaava ero Suomessa. Ylimmässä luokassa maiden välillä ei ole mainittavaa eroa lukutaidossa. Suomen keskiarvo oli koko aineistossa lukutaidon osalta 288 pistettä ja Ruotsin 278 pistettä.

Kuvio 1. Lukutaidon keskiarvot kirjojen määrän mukaan (kirjojen määrä kotona, kun henkilö oli 16-vuotias) PIAAC-aikuistutkimuksen aineistossa vuonna 2013.

Lähde: OECD 2012.

Kirjojen määrän muisteleminen saattoi osalle vastaajista olla hankalaa, mutta haastateltavan muistin virkistämiseksi kysymyksessä oli ohje: "Hyllymetrille mahtuu noin 40 kirjaa." Ohjeena haastateltaville oli, että kirjojen määrään ei tule sisällyttää koulukirjoja eikä lehtiä.

Sitä, että luettiinko kirjoja lapsuudessa, ei PIAAC:ssa kysytty. Sen sijaan tutkimuksessa selvitettiin vastaajien nykyistä kauno- tai tietokirjallisuuden lukemista vapaa-ajalla. Lähes joka viides ilmoitti, ettei lue lainkaan kirjoja vapaa-ajallaan ja 16 prosenttia ilmoitti, että lukee joka päivä. Tuloksista käy ilmi, että lukemisen määrä on yhteydessä lukutaitoon. Henkilöillä, jotka eivät lue lainkaan kauno- ja tietokirjallisuutta, lukutaitopistemäärä oli keskimäärin 255. Vähintään kerran kuussa tai useammin kirjoja lukevat saivat 298–303 pistettä.

Aiemmat lukutaitotutkimukset (mm. The Second International Adult Literacy Survey eli SIALS 1998) ovat osoittaneet, että ikä ja koulutus ovat keskeisiä lukutaitoon yhteydessä olevia yksilötason tekijöitä. Iän yhteys lukutaitoon havaittiin myös PIAAC-tutkimuksessa: nuoremmilla on keskimäärin parempi lukutaito kuin vanhemmilla. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat lukutaidon pistemäärä oli keskimäärin 309, kun se yli 55–65-vuotiaiden ikäryhmässä oli vain 260.

Ikäryhmien välisiä lukutaitoeroja selittää suurelta osin koulutuksen laadun ja tason kasvaminen viime vuosikymmeninä (Linnakylä yms. 2000). Osin nuorempien ikäryhmien vanhoja parempi lukutaito voi selittyä myös sillä, että monet nuorista opiskelevat ja harjoittavat aktiivisesti niitä kognitiivisia taitoja, joita PIAAC-tutkimuksessa mitattiin.

Myös koulutustaso vaikuttaa lukutaitoon. Enintään perusasteen suorittaneista lukutaidon korkeimmalle tasolle (4/5) ylsi joka kymmenes (9 %), kun korkea-asteen tutkinnon suorittaneista lähes joka toinen (47 %) sijoittui ylimmälle tasolle.

Korkeimmalla lukutaidon suoritustasolla 4/5 lukutaidon pistemäärä on 326 tai enemmän (Malin yms. 2013). Tutkimusraportissa suoritustasot neljä ja viisi on yhdistetty, koska tasolle 5 ylsi vain harva vastaaja. Tasolla neljä vastaajan edellytetään muun muassa osaavan yhdistää ja tulkita tietoa monimutkaisista ja pitkistä teksteistä, jotka voivat sisältää runsaasti myös harhaanjohtavaa tietoa. Tason 5 saavuttamiseksi vastaajalta edellytetään tätäkin suurempaa taitoa; hänen on esimerkiksi kyettävä arvioimaan tekstin luotettavuutta ja ymmärtämään tekstin vivahteita sekä löytämään oikea tieto useista samanlaisista tai kilpailevista ajatuksista.

Kuten edellä todettiin, on lapsuudenkodin kirjojen määrä yhteydessä aikuisiän lukutaidon tasoon. Seuraavassa tarkastellaan regressioanalyysin avulla, säilyykö "lapsuuden kodin kulttuurisen pääoman" ja aikuisiän lukutaidon välinen yhteys, kun vakioidaan muiden taustatekijöiden vaikutus. Malliin on iän ja koulutuksen lisäksi lisätty muita lukutaitoa selittäviä tekijöitä kuten sukupuoli, kieli, ammatti, pääasiallinen toiminta sekä äidin ja isän koulutustaustat.

Kuviosta 2 käy ilmi, että sekä Suomessa että Ruotsissa kirjojen määrän ja lukutaidon välinen yhteys säilyy, vaikkei yhtä voimakkaana, kun muut taustamuuttujat otetaan huomioon. Suomessa vakioitu ero on vain 21 lukutaitopistettä, kun verrataan niitä, joiden lapsuudenkodissa oli enintään 10 kirjaa niihin, joiden lapsuudenkodissa oli yli 500 kirjaa. Vakioimaton ero on 63 pistettä. Kirjojen määrällä lapsuudenkodissa on yhteys yksilön myöhempään lukutaitoon, kun muiden lukutaitoon yhteydessä olevien taustatekijöiden vaikutus otetaan huomioon.

Kuvio 2. Lukutaidon keskiarvot kirjojen määrän mukaan (kirjojen määrä kotona, kun henkilö oli 16-vuotias), kun muiden taustatekijöiden vaikutus1 on otettu huomioon PIAAC-aikuistutkimuksen aineistossa vuonna 2013.

1Kontrolloitu: sukupuoli, ikä, kielitausta, koulutus, ammatti, pääasiallinen toiminta, äidin koulutustausta ja isän koulutustausta.

Lähde: OECD 2012.

Ero niiden vastaajien välillä joiden kotona oli paljon kirjoja verrattuna niihin, joiden kotona ei juuri kirjoja ollut, on tilastollisesti merkitsevä. Jos kirjojen määrän lapsuudenkodissa tulkitaan kertovan perheen kulttuurisesta pääomasta, voidaan sanoa, että mitä enemmän kirjoja lapsuudenkodissa on ollut, sitä enemmän kulttuurista pääomaa on ollut välitettävissä jälkikasvulle. Tämä näkyy lukutaidossa vielä aikuisiälläkin.

Sivun alkuun

Millainen on tulevaisuuden kirjahylly?

Entä miten lapsuudenkodin kirjojen määrän vaikutusta aikuisiän lukutaitoon voidaan tutkia tulevaisuudessa? Entä jos kirjat siirtyvät bittien maailmaan siten, että painetut kirjat jäävät bibliofiilien harrasteeksi? Meillä murros ei ole vielä tapahtunut. Vuonna 2013 kirjoja myytiin Suomessa 254 miljoonalla eurolla, josta sähköisten kirjojen osuus oli vajaa kaksi prosenttia (Suomen Kustannusyhdistys). Yhdysvalloissa tilanne on kuitenkin toinen, sillä jo joka viides kirja myydään sähköisessä muodossa (Kauppalehti 2013).

Tulevaisuuden lukutaitotutkimuksissa tulee pohtia, onko kirjojen määrää kuvaava muuttuja tarkoituksenmukainen kulttuurisen pääoman välittymisen kuvaaja. Painettujen niteiden ohella pitää jatkossa ottaa huomioon myös sähköiset kirjat. Luvassa on aivan uusia haasteita kyselylomakkeen suunnittelijalle.

Sivun alkuun

Lähteet

Bourdieu, Pierre 1984. Distinction: A Social Critique of the Judgment of Taste, London: Routledge & Kegan Paul.

Kauppalehti 14.4.2013. E-kirja valtaa markkinaa Yhdysvalloissa. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/e-kirja+valtaa+markkinaa+yhdysvalloissa/201304400993.

Linnakylä, Pirjo & Malin, Antero & Blomqvist, Irja & Sulkunen, Sari 2000. Lukutaito työssä ja arjessa. Aikuisten kansainvälinen lukutaitotutkimus Suomessa. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.

Malin, Antero & Sulkunen, Sari & Laine, Kati 2013. Kansainvälisen aikuistutkimuksen ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:19.

Sulkunen, Sari 2014. Lukutaito alkaa kehittyä jo paljon ennen kouluikää. Helsingin Sanomat, Vieraskynä-palsta 10.3.2014. http://www.hs.fi/kotimaa/a1394345425530.

Suomen Kustannusyhdistys. Kirjojen tuotanto- ja myyntitilastot. http://www.kustantajat.fi/pages/k9/tilastot/.

OECD 2012. Literacy, Numeracy and Problem Solving in Technology-Rich Environments: Framework for the OECD Survey of Adult Skills. OECD Publishing. http://www.oecd-ilibrary.org/education/literacy-numeracy-and-problem-solving-in-technology-rich-environments_9789264128859-en.


Päivitetty 8.12.2014

Jaa