Vaaleissa äänestäminen siirtyy vanhemmilta lapsille1

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Elisabeth Gidengil on Hiram Mills professori ja Centre for the Study of Democratic Citizenship -yksikön johtaja McGill'n yliopistossa ja Hanna Wass akatemiatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013.2

Aikuisten lasten vaaliosallistuminen on merkittävästi yhteydessä vanhempien äänestysosallistumiseen koulutuksesta ja tulotasosta riippumatta. Äidin äänestämisellä on suurempi merkitys kuin isän äänestämisellä. Vanhempien vaikutus vähenee iän myötä, mutta vielä 30-vuotiaidenkin äänestysaktiivisuus vaihtelee vanhempien äänestyskäyttäytymisen mukaan.

Vaaleissa äänestäminen on yhteydessä yksilön ikään, koulutuksen ja tulotasoon. Myös uskonnollisuus, puoluesamastumisen aste sekä poliittinen kiinnostus ja tietotaso lisäävät osallistumista. Yksilön omien piirteiden rinnalla on syytä ottaa huomioon myös sosiaalisen ympäristön vaikutus. Poliittisen sosialisaation tutkimuksessa vanhempien merkitys on perinteisesti nähty keskeisenä heidän välittäessään jälkikasvulle arvojaan, asenteitaan ja käyttäytymismallejaan. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että vanhemmat vaikuttavat lastensa poliittiseen orientaatioon. Vaikutuksen voimakkuus vaihtelee kuitenkin sen mukaan, minkä tyyppisestä poliittisesta toiminnasta on kyse, kuinka samankaltaisia vanhemmat ja lapset ovat ja millaisessa ympäristössä he elävät esimerkiksi poliittisen ilmaston ja puoluejärjestelmän osalta (yhteenvetona Jennings ym. 2009).

Äänestämistottumuksen on havaittu siirtyvän vanhemmilta lapsille, joskin vanhempien esimerkin vaikutus heikkenee iän myötä ja vastaavasti jälkikasvun omien osallistumisresurssien vaikutus lisääntyy (Plutzer 2002). Äänestysaktiivisuuden väheneminen muutaman ensimmäisen vuoden aikana äänioikeuden saavuttamisen jälkeen on selvästi yhteydessä lapsuuskodista muuttamiseen ja altistumiseen ikätovereiden vaikutukselle (Bhatti & Hansen 2012). Lisäksi nuoret näyttäisivät olevan muita herkempiä aktivoitumaan, mikäli samassa taloudessa asuu muita vaaleissa äänestäviä (Fieldhouse & Cutts 2012). Äänestämistottumuksen periytymistä tukevat myös Isosta-Britanniasta ja Saksasta kerättyihin paneeliaineistoihin perustuvat tulokset, joiden mukaan aikuisten sisarusten osallistuminen muistuttaa toisiaan, vaikka heidän koulutus- ja tulotasossaan ja ammateissaan olisi eroja (Khor 2012).

Tässä artikkelissa tarkastellaan vanhempien äänestämisen vaikutusta heidän aikuisten lastensa vaaliosallistumiseen useasta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi tutkitaan klassisen ristipainehypoteesin mukaista tilannetta, jossa ainoastaan toinen vanhemmista äänestää. Kumoaako äänestämättä jättävän vanhemman esimerkki äänestävän vanhemman aktivoivan vaikutuksen? Entä kummalla on enemmän merkitystä, isällä vai äidillä, ja miten vanhempien merkitykseen vaikuttaa lapsen sukupuoli? Toisekseen kiinnitetään huomiota asumisjärjestelyjen vaikutukseen. Onko vanhempien esimerkin siirtymisessä eroja sen osalta, asuuko lapsi molempien vai vain ainoastaan toisen vanhemman kanssa, ja miten vanhempien vaikutus muuttuu aikuistumisen myötä? Lopuksi tarkastellaan vielä sitä, välittyykö vanhempien esimerkki heidän koulutustaustastaan riippumatta.

Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen tuottamaan aineistoon, jossa 18–30-vuotiaiden vuoden 1999 eduskuntavaalien vaalilistoista poimitut äänestystiedot (n=36 919) on yhdistetty heidän vanhempiensa äänestystietoihin ja vanhempien ja lasten taustatietoihin kuten ikään, koulutukseen ja tulotasoon. Aineisto on kansainvälisesti poikkeuksellinen, sillä vastaavia rekisteripohjaisia tietoja on toistaiseksi saatavilla ainoastaan Tanskan vuoden 2009 kunnallisvaaleista. Vaikka aineisto ei koskekaan tuoreimpia vaaleja, siitä tehdyt päätelmät ovat yleistettävissä nykytilanteeseen, koska vaalien osallistumisaste on säilynyt lähes samalla tasolla.

Vanhempien esimerkki vaikuttaa aikuisten lasten äänestysaktiivisuuteen etenkin nuorella iällä

Taulukossa 1 on esitetty 18–30-vuotiaiden äänestysaktiivisuus sukupuolen ja vanhempien osallistumisen mukaan. Kuten muista maista saatujen tulosten pohjalta voitiin odottaa, vanhempien esimerkillä on huomattava vaikutus heidän lastensa käyttäytymiseen. Mikäli molemmat vanhemmat äänestävät, pojista äänestää 61 ja tytöistä 67 prosenttia. Päinvastaisessa tilanteessa etenkin miesten osallistuminen jää erittäin matalaksi, alle 20 prosentin. Ristipainehypoteesin mukaisesti vanhempien toisistaan poikkeavalla toiminnalla on passivoiva vaikutus lapsiin verrattuna tilanteeseen, jossa molemmat vanhemmista äänestävät.

Taulukko 1. Äänestysaktiivisuus vuoden 1999 eduskuntavaaleissa sukupuolen ja vanhempien äänestämisen mukaan. Prosenttia

  Miehet Naiset Yhteensä
  % N % N % N
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt 19 827 28 1137 24 1964
Ainoastaan isä äänesti 34 1076 39 1174 37 2250
Ainoastaan äiti äänesti 39 1192 51 1518 45 2710
Molemmat vanhemmat äänestivät 61 14 703 67 15 292 64 29 995
Yhteensä 51 17 798 58 19 121 55 36 919

Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.

Isän vaaliosallistumisella on vähemmän vaikutusta lasten käyttäytymiseen kuin äidillä, mikä sopii yhteen poliittisen sosialisaation tutkimuksessa tehtyjen havaintojen kanssa (Acock & Bengtson 1978). Vanhempien esimerkki on kuitenkin osittain sukupuolittain eriytynyttä siten, että isän äänestämisen aktivoiva vaikutus on hieman selvempi poikien kuin tyttärien kohdalla. Äänestävän isän poikien äänestysaktiivisuus on 15 prosenttiyksikköä suurempi verrattuna niihin miehiin, joiden kumpikaan vanhempi ei äänestänyt. Naisten kohdalla vastaava ero on 13 prosenttiyksikköä. On myös syytä huomata, että vanhempien osallistumisen suuntaiset äänestysaktiivisuuserot säilyivät huomattavina silloinkin, kun sekä vanhempien että lasten koulutus ja tulot otetaan huomioon.3

Taulukossa 2 on tarkasteltu, miten vanhempien äänestyskäyttäytymisen vaikutus vaihtelee sen mukaan, asuuko aikuinen lapsi vielä vanhempiensa kanssa. Tanskan vuoden 2009 kunnallisvaaleja koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että siinäkin tapauksessa, että molemmat vanhemmista äänestivät, lapsuudenkodista pois muuttaneiden 18–21-vuotiaiden osallistuminen oli 13 prosenttiyksikköä vanhempien kanssa asuvia vähäisempää (Bhatti & Hansen 2012). Sama havainto pätee myös Suomessa, joskin lapsuuskodista pois muuttaminen laskee suhteellisen vähän osallistumista silloin, kun molemmat vanhemmat äänestävät.

Taulukko 2. Äänestämistodennäköisyys vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vanhempien äänestämisen ja vanhempien kanssa asumisen mukaan. Prosenttia

  %
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 31,1
Asuu isän kanssa 13,9
Asuu äidin kanssa 15,8
Asuu molempien vanhempien kanssa 14,3
   
Ainoastaan isä äänesti  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 41,6
Asuu isän kanssa 45,2
Asuu äidin kanssa 23,3
Asuu molempien vanhempien kanssa 38,2
   
Ainoastaan äiti äänesti  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 47,3
Asuu isän kanssa 25,8
Asuu äidin kanssa 55,0
Asuu molempien vanhempien kanssa 49,0
   
Molemmat vanhemmat äänestivät  
Ei asu kummankaan vanhemman kanssa 61,7
Asuu isän kanssa 56,6
Asuu äidin kanssa 63,2
Asuu molempien vanhempien kanssa 67,1

Taulukossa esitetyt äänestämistodennäköisyydet on laskettu regressioanalyysimallin (generalised linear mixed model) pohjalta. Mallin selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, ikä, äidinkieli, siviilisääty, koulutus, ammattiasema, tulotaso (kvartiili), asunnon hallintaperuste, muuttojen lukumäärä viimeisen viiden vuoden aikana, isän koulutus, äidin koulutus, isän tulotaso (kvartiili), äidin tulotaso (kvartiili), vanhempien kanssa asuminen, vanhempien äänestäminen sekä vanhempien kanssa asumisen ja vanhempien äänestämisen välinen interaktio.

Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.

Lapsuuskodin poliittisen sosialisaation merkitys siis jatkuu senkin jälkeen, kun nuori aikuinen ei enää elä vanhempiensa suorassa vaikutuspiirissä. Sen sijaan niiden aikuisten lasten, joiden vanhemmat eivät äänestä, ja jotka ovat muuttaneet pois kotoa, äänestämistodennäköisyys (31,1 %) on yli kaksinkertainen kotona asuviin verrattuna (14,3 %). Tämä seikka korostaa Bhattin ja Hansenin (emt.) toteamusta siitä, että mikäli henkilö tulee aktiivisesti äänestävästä kodista, kotoa muutto ja sen myötä vanhempia vähemmän osallistuvien ikätoverien suurempi rooli käyttäytymismalleina vähentävät nuoren äänestysaktiivisuutta. Sen sijaan jo muutamien äänestävien ikätovereiden vaikutus voi kompensoida kotoa omaksuttua vähäisen osallistumisen mallia.

Myös perhemuoto vaikuttaa selvästi vanhempien ja lasten vaaliosallistumisen samanlaisuuteen. Kuten edellä havaittiin, äänestävän vanhemman aktivoiva vaikutus heikkenee siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista ei äänestä. Tämä on nähtävissä asumismuodosta riippumatta, mutta selvästi se ilmenee silloin, kun lapsi asuu ainoastaan äänestämättä jättävän vanhemman kanssa. Mikäli pelkästään isä äänestää vaaleissa, aikuisen lapsen osallistumisaste vaaleissa on 45 prosenttia hänen asuessaan isän kanssa, mutta vain 23 prosenttia ainoastaan äidin kanssa asuttaessa.

Vanhempien esimerkin vaikutus nuorten aikuisten omaan äänestämiseen vähenee huomattavasti iän myötä kuten aikaisempien tulosten (Plutzer 2002) mukaan voitiin olettaa. Juuri äänioikeuden saavuttaneilla äänestävien ja äänestämättä jättäneiden vanhempien jälkikasvun osallistumisero oli 49,8 prosenttiyksikköä, mutta 30-vuotialla enää 22,2 prosenttiyksikköä. Niillä nuorilla, joiden perheissä vain äiti äänesti, oli huomattava etumatka äänestysaktiivisuudessa 18-vuotiaana ikätovereihin verrattuna. Sen sijaan 30-vuotialla vanhempien välistä vaikutuseroa ei enää ole juuri havaittavissa.

Sivun alkuun

Vanhempien koulutus ei vaikuta äänestystavan siirtymiseen

Äänestystavan siirtymisen voi olettaa olevan osittain sidoksissa myös vanhempien koulutukseen. Yhtäältä vanhempien koulutus vaikuttaa suoraan heidän lastensa koulutustasoon (Verba ym. 2005, 116). Myös Suomessa koulutus periytyy edelleen selvästi (Myrskylä 2009). Koulutus puolestaan lisää sellaisia kognitiivisia taitoja, jotka edesauttavat politiikan seuraamista ja vahvistavat osallistumiseen liittyvää velvollisuudentuntoa. Korkeasti koulutetut työskentelevät usein kansalaistaitojen kehittymistä tukevissa ammateissa, jotka lisäävät sosiaalista verkostoitumista muiden aktiivisesti osallistuvien henkilöiden kanssa (Verba ym. 2005, 98). Toisaalta viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että koulutuksen ja poliittisen osallistumisen välinen yhteys ei välttämättä olekaan suoraviivainen, vaan aktiivisuuseroja on havaittavissa jo ennen toisen asteen koulutukseen hakeutumista, mikä korostaa aikuistumista edeltävän poliittisen sosialisaation merkitystä (Kam & Palmer 2008; Persson 2012). Siinä missä vanhempien koulutus, ammatti ja tulotaso vaikuttavat lasten kouluttautumishalukkuuteen arvojen ja taloudellisten resurssien välittymisen kautta, samat tekijät lisäävät vanhempien poliittista osallistumista. Näin ollen vanhempien ominaisuudet vaikuttavat sekä lasten koulutustaustaan että heidän omaksumaansa osallistumisrooliin (Kam & Palmer 2008, 614–615).

Taulukosta 3 voidaan havaita, että vanhempien äänestämisen merkitys on pitkälti sama vanhempien koulutustasosta riippumatta. Vanhempien äänestäminen ei kuitenkaan riitä häivyttämään koulutuksen suuntaisia eroja, vaan matalimmin ja korkeimmin koulutettujen vanhempien lasten äänestysaktiivisuusero on kymmenen prosenttisyksikköä silloinkin, kun molemmat vanhemmista äänestävät. Toisaalta on syytä ottaa huomioon, että ainoastaan 18 prosentilla vanhemmista vähintään toisella on korkea-koulututkinto. Tässä mielessä vanhempien oman vaaliosallistumisen kannustavalla esimerkillä on huomattava merkitys. Lisäksi korkeimmin koulutettujen vanhempien aktivoiva vaikutus on huomattavasti lievempää silloin, kun kumpikaan vanhemmista ei äänestä. Vaaliosallistuminen on kuitenkin erittäin yleistä sellaisten vanhempien keskuudessa, joista ainakin toisella on korkeakoulututkinto. Yhteensä 85 prosentissa tapauksista molemmat vanhemmat äänestivät ja ainoastaan neljässä prosentissa molemmat jättivät äänestämättä.

Taulukko 3. Äänestämistodennäköisyys vuoden 1999 eduskuntavaaleissa vanhempien äänestämisen ja vanhempien koulutuksen mukaan. Prosenttia

  %
Molemmilla vanhemmilla perusasteen koulutus  
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt 25,9
Ainoastaan isä äänesti 35,6
Ainoastaan äiti äänesti 45,2
Molemmat vanhemmat äänestivät 59,7
   
Vähintään toisella vanhemmista keski-asteen tai alemman korkea-asteen koulutus  
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt 22,6
Ainoastaan isä äänesti 38,5
Ainoastaan äiti äänesti 46,5
Molemmat vanhemmat äänestivät 62,9
   
Vähintään toisella vanhemmista alempi tai ylempi korkea-koulututkinto  
Kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt 32,0
Ainoastaan isä äänesti 44,1
Ainoastaan äiti äänesti 57,4
Molemmat vanhemmat äänestivät 71,2

Taulukossa esitetyt äänestämistodennäköisyydet on laskettu regressioanalyysimallin (generalised linear mixed model) pohjalta. Mallin selittävinä muuttujina olivat sukupuoli, ikä, äidinkieli, siviilisääty, koulutus, ammattiasema, tulotaso (kvartiili), asunnon hallintaperuste, muuttojen lukumäärä viimeisen viiden vuoden aikana, vanhempien koulutus, isän tulotaso (kvartiili), äidin tulotaso (kvartiili), vanhempien äänestäminen sekä vanhempien koulutuksen ja vanhempien äänestämisen välinen interaktio.

Lähde: Tilastokeskus, äänioikeusrekisteristä poimittu otosaineisto.

Sivun alkuun

Matalan osallistumisen siirtymistä voidaan ehkäistä aktivoimistoimenpiteillä

Artikkelissa on tarkasteltu äänestämisen periytymistä vanhemmilta heidän 18–30-vuotiaille lapsilleen. Tulokset osoittavat, että mikäli molemmat vanhemmista äänestivät, 64 prosenttia 18–30-vuotiaista äänesti myös itse. Sen sijaan jos sekä isä että äiti jättivät äänestämättä, aikuisista lapsista äänesti alle viidennes (24 %). Klassisen ristipainehypoteesin oletuksen mukaisesti osallistuminen oli vähäisempää myös, jos ainoastaan toinen vanhemmista äänesti.

Vanhempien vaikutuksessa lastensa osallistumiseen on myös sukupuolittaisia eroja. Äitien vaikutus on isää merkittävämpi sekä poikien että tyttöjen käyttäytymiseen paitsi silloin, kun poika asui vanhemmistaan vain isänsä kanssa. Tanskasta saatujen tulosten mukaisesti vanhempien äänestämisen merkitys heikkeni sen jälkeen, kun nuori muuttaa pois lapsuuskodistaan ja alkaa saada enemmän vaikutteita muilta samanikäisiltä. Vanhempien esimerkin vaikutus myös vähenee iän myötä, mutta silti 30-vuotiaidenkin äänestysaktiivisuus poikkeaa yhä toisistaan sen mukaan, äänestävätkö heidän vanhempansa.

Saaduilla tuloksilla on useita merkityksiä pohdittaessa nuorten vaaliosallistumista. Ensinnäkin perheen sisäisellä poliittisella sosialisaatiolla on keskeinen merkitys, vaikka nuorten poliittiseen kiinnittymiseen vaikuttaa laajasti myös yleinen kasvuympäristö. Tämä voi olla osaltaan yhteydessä äänestämisessä havaittuun sukupolvi-ilmiöön, jossa jokainen ikäluokka äänestää edeltäjiään passiivisemmin. Aineistossamme 30 prosentilla nuorista joko jompikumpi tai kumpikaan vanhemmista ei äänestänyt. Äänestämättä jättämisen yleistyessä voi vastaavasti niiden nuorten osuus lisääntyä, jotka jättävät itse vanhempien esimerkin mukaisesti äänestämättä. Äänestämiseen liittyvä vahva tavanmuodostus huomioon ottaen on myös mahdollista, että vanhemmilta omaksuttu käyttäytymismalli toistuu tulevissakin vaaleissa.

Toiseksi tulokset liittyvät keskusteluun epätasaisen poliittisen osallistumisen ongelmista (Khor 2012). On esitetty, että poliittiseen osallistumiseen vaaditaan kolmentyyppisiä edellytyksiä: 1) resursseja kuten taitoa, aikaa ja rahaa, 2) motivaatiota sekä 3) kirkkojen, työpaikan epävirallisten verkostojen ja poliittisten instituutioiden kuten puolueiden kautta tapahtuvaa mobilisaatiota (Verba ym. 1995, 16–17). Resurssien puute on erityisen ongelmallista siinä mielessä, että se voi heijastua myös kahteen muuhun osallistumisen edellytykseen.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu vanhempien sosioekonomisten ja poliittisten resurssien lisäävän lasten äänestämistaipumusta (esim. Pacheco 2008; Pacheco & Plutzer 2008). Omien tulostemme pohjalta vanhempien koulutustaso ei vaikuttanut siihen, missä määrin vanhempien käyttäytymismalli siirtyi lapsille. Kuitenkaan vanhempien koulutuksen mukaiset erot lasten osallistumisessa eivät hävinneet silloinkaan, kun molemmat matalan koulutuksen saaneista vanhemmista äänestivät. Perheen sisäisellä poliittisella sosialisaatiolla on suuri merkitys, koska sen perusteella näyttäisi muodostuvan pysyviä vinoumia poliittiseen osallistumiseen (Khor 2012). Oma havaintomme poliittisen osallistumisen siirtymisestä vanhemmilta lapsille lasten koulutuksesta ja tulotasosta riippumatta korostaa tätä seikkaa.

Suomessa on keskusteltu viime vuosina runsaasti ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Samoin kuin koulutus ja taloudellinen asema, myös vaaliosallistuminen näyttää siirtyvän vanhemmilta lapsille. Perheestä lähtöisin oleviin osallistumiseroihin on vaikea puuttua myöhemmässä iässä. Tasapuolisten osallistumisedellytysten vahvistamiseksi aktivoimistoimenpiteet olisikin hyvä aloittaa jo paljon ennen äänioikeuden saavuttamista erityisesti matalan vaaliosallistumisen alueilla.

Sivun alkuun

Lähteet:

Acock, Alan C. & Bengtson, Vern L. 1978. On the relative influence of mothers and fathers: a covariance analysis of political and religious socialization. Journal of Marriage and Family 40:3.

Bhatti, Yosef & Hansen, Kasper M. 2012. Leaving the nest and the social act of voting – revisiting the relationship between age and turnout among first-time voters. Journal of Elections, Public Opinion and Parties 22:4.

Fieldhouse, Edward & Cutts, David 2012. The companion effect: household and local context and the turnout of young people. Journal of Politics 74:3.

Jennings, M. Kent & Stoker, Laura & Bowers, Jake 2009. Politics across generations: family transmission reexamined. Journal of Politics 71:3.

Kam, Cindy D. & Palmer, Carl L. 2008. Reconsidering the effects of education on political participation. Journal of Politics 70:3.

Kroh, Martin 2012. The origins of political inequality: economic and political life-courses of siblings. Esitelmä konferenssissa "Change in political attitudes: panels and experiments", Barcelona, 6.–8.6. 2012.

Myrskylä, Pekka 2009. Koulutus periytyy edelleen. Hyvinvoinkatsaus 1/2009.

Pacheco, Julianna Sandell 2008. Political socialization in context: the effect of political competition on youth voter turnout. Political Behaviour 30:4.

Pacheco, Julianna Sandell & Plutzer, Eric 2008. Political participation and cumulative disadvantage: the impact of economic and social hardship on young citizens. Journal of Social Issues 64:3.

Persson, Mikael 2012. Does type of education affect political participation? Results from a panel survey of Swedish adolescents. Scandinavian Political Studies 35:3.

Plutzer, Eric 2002. Becoming a habitual voter: inertia, resources, and growth in young adulthood. American Political Science Review 96:1.

Verba, Sidney & Schlozman, Kay Lehman & Brady, Henry E. 1995. Voice and equality: civic voluntarism in American politics. Cambridge, MA: Harvard University Press.

1 Artikkeli perustuu kirjoittajien laatimaan artikkelikäsikirjoitukseen Political socialization and voting: the parent-child link in turnout. Artikkelissa käytetty aineisto on hankittu Suomen Akatemian rahoituksella (projekti Generations and political behaviour: generational effect in electoral and other forms of political participation, projektinumero 131701).

2 Tässä esitetyt äänestämistodennäköisyydet poikkeavat hieman Hyvinvointikatsauksen painetussa versiossa olleista luvuista. Ero johtuu siitä, että ne on laskettu tässä aineiston rakenteeseen paremmin sopivalla regressiomallilla, joka ottaa huomioon sen, että osassa tapauksissa (n=6040) samasta perheestä on mukana useampi kuin yksi lapsi.

3 Kyseinen tulos pohjautuu regressioanalyysimalliin (generalised linear mixed model), jossa on mukana selittävinä muuttujina sukupuoli, ikä, äidinkieli, siviilisääty, muuttojen lukumäärä, lasten sekä vanhempien koulutus ja tulotaso sekä vanhempien äänestäminen. Artikkelissa esitettyjen monimuuttujamallien tulokset on saatavissa pyydettäessä kirjoittajilta.


Päivitetty 9.12.2013