3. Tuloerot Euroopan maissa

Tuloerot ovat Suomessa edelleen EU:n keskitasoa selvästi pienemmät, vaikka ne kasvoivat kansainvälisesti verraten nopeasti erityisesti 1990-luvulla (ks. tämän julkaisun katsaus 4). Yleisin tuloeromittari eli Gini-indeksi oli vuonna 2013 Suomessa 25,6. EU-maiden Gini-kertoimien keskiarvo oli 30,9. Pienimmät suhteelliset tuloerot Euroopassa ovat Islannissa ja Norjassa ja suurimmat Virossa ja Serbiassa. Gini-indeksi saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä suurempi Gini-kerroin, sitä suuremmat tuloerot. 1)

Kuvio 9. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2013, Gini-indeksi (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Kuvio 9. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2013, Gini-indeksi (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)
Lähde: Eurostat, EU:n tulo ja elinolotilasto (EU-SILC 2014, tulojen viitevuosi 2013, Iso-Britannia 2014).

Gini-kerroin kuvaa maan sisäisiä suhteellisia tuloeroja, eikä ota huomioon maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 10 on esitetty ostovoimakorjattu 2) mediaanitulo ja Gini-kertoimet Euroopan maissa vuonna 2013. Yleisesti ottaen Suomi asettuu sekä tulotasojen että tuloerojen suhteen ryhmään, jossa on pääosin Keski- ja Pohjois-Euroopan maita (ostovoimakorjattu mediaanitulo 20 000–25 000 euroa vuodessa, Gini-kerroin alle 30). Tulotaso on matalin Itä- ja Etelä-Euroopassa, joissa usein myös suhteelliset tuloerot ovat suuret. Poikkeuksia ovat Tsekki, Slovakia ja Slovenia, joissa tuloerot ovat verraten kapeat. Norja ja Luxemburg erottuvat hyvin korkean tulotason maina, joista Norjassa on Eurostatin tietojen mukaan selvästi pienimmät suhteelliset tuloerot. Kuvio perustuu tämän julkaisun liitetaulukon 1 tietoihin.

Kuvio 10. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-indeksi) Euroopan maissa 2013, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Kuvio 10. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-indeksi) Euroopan maissa 2013, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)
Lähde: Eurostat, EU:n tulo ja elinolotilasto (EU-SILC 2014, tulojen viitevuosi 2013, Iso-Britannia 2014).

Väestön pienituloisimman kymmenesosan osuus tuloista oli Suomessa 4,1 prosenttia ja suurituloisimman kymmenesosan osuus 21,3 prosenttia vuonna 2013, kun käytetään kansainvälisesti vertailukelpoista tulokäsitettä. Siten suurituloisimman kymmenesosan keskitulot olivat Suomessa 5,2-kertaiset pienituloisimpaan kymmenykseen verrattuna, kun suurten tuloerojen maissa ne ovat yli kymmenkertaiset (ks. tämän julkaisun liitetaulukko 1). Esimerkiksi Espanjassa suurituloisimman kymmenesosan tulotaso oli lähes 14-kertainen pienituloisimpaan kymmenykseen verrattuna. Siellä pienituloisin kymmenesosa väestöstä sai tuloista 1,8 prosenttia ja suurituloisin kymmenesosa 24,7 prosenttia. 3)

Pieniä maiden välisiä eroja ei ole syytä korostaa. EU:n tulo- ja elinolotilaston tiedot perustuvat otostutkimuksiin, joten tiedot sisältävät otantaan liittyvää epävarmuutta. Lisäksi vertailukelpoisuutta heikentää se, että tietyissä maissa tulotiedot perustuvat pitkälti rekisteritietoihin (vuonna 2013 Pohjoismaat, Alankomaat, Slovenia, Ranska, Sveitsi; valtaosin myös Itävalta ja Espanja) ja muissa kokonaan tai suurelta osin haastattelutietoihin. Tulot eivät myöskään sisällä yhteiskunnan rahoittamien julkisten palvelujen arvoa, joiden arvo suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on suuri mm. Pohjoismaissa.

Tässä julkaisussa tuloeroja tarkastellaan kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein. Suomen tuloerojen kehityksen kannalta merkityksellistä on, että kansainvälisissä vertailuissa käytettävä tulokäsite ei sisällä veronalaisia myyntivoittoja (ks. tämän julkaisun katsaus 4). Tilastokeskus seuraa tuloerojen kehitystä myös tulonjaon kokonaistilastosta , jonka päätulokäsite sisältää veronalaiset myyntivoitot. Tulonjaon kokonaistilaston tulo- ja kotitalouskäsitteet poikkeavat jonkin verran kansainvälisistä suosituksista, joten se ei ole paras lähde maiden välisiin vertailuihin. Lisäksi sen tiedot alkavat vasta vuodesta 1995.


1) Tuloilla tarkoitetaan nettotuloja eli verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista (ilman myyntivoittoja) ja tulonsiirroista. Mukana tarkastelussa on koko väestö eli palkansaajien lisäksi eläkeläiset, työttömät ja muut väestöryhmät. Kooltaan ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulot on saatettu yhteismitallisiksi jakamalla ne kulutusyksiköillä. Kulutusyksikköasteikko on Eurostatin käyttämä asteikko, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat painon 0,3.
2) Ostovoimakorjauksella huomioidaan maiden väliset hintaerot.Yksityisen kulutuksen hintataso oli lähtöaineistossa Suomessa yli viidenneksen korkeampi kuin EU:n keskiarvo vuonna 2013. Eurostatin tietokannassa ostovoimakorjauksen perusta on EU:n yksityisen kulutuksen hintataso (EU-28=100). Tässä julkaisussa ostovoimakorjatut tiedot on skaalattu suhteessa Suomen hintatasoon (Suomi=100) eli ”Suomen euroiksi”.
3) Tulokymmenys: väestö on jokaisessa maassa järjestetty tulojen mukaan ja jaettu henkilöluvultaan kymmeneen yhtä suureen osaan. Suomessa jokaisessa kymmenyksessä on noin puoli miljoonaa henkilöä. I tulokymmenys on pienituloisin kymmenesosa ja X tulokymmenys suurituloisin kymmenesosa.

Lähde: Tulonjakotilasto 2014, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 25.5.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2014, 3. Tuloerot Euroopan maissa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.10.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2014/04/tjt_2014_04_2016-05-25_kat_003_fi.html

Jaa