Luottamusta mittaavat kysymykset ovat turhan monitulkintaisia

  1. Sosiaalinen pääoma ja luottamus
  2. Sosiaalisen pääoman pitkä ja elävä tutkimusperinne
  3. Vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymykset
  4. Luottamuskysymysten testaaminen
  5. Luottamuksen empiirinen mittaaminen on vaikea tehtävä

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Riitta Hanifi on tutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2010.

Sosiaalisen pääoman mittauksessa käytetyt luottamuskysymykset ovat siirtyneet sellaisinaan tutkimuksesta toiseen, eikä niiden validisuutta ole pohdittu riittävästi. Eniten käytetyt luottamuskysymykset ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja monitulkintaisia.

Luottamus on tärkeimpiä sosiaalisen pääoman ilmaisimia. Luottamuksen mittaamiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia, eivätkä tutkijat ole yksimielisiä edes sosiaalisen pääoman tai luottamuksen määritelmistä. Luottamusta koskevissa tutkimuksissa näyttää usein olevan epäselvää sekin, mitä oikeastaan tutkitaan (Seppänen ym. 2005, 388). Jos tutkija ei ole selvillä tarvitsemansa tiedon luonteesta, ei hän kykene kysymään relevantteja kysymyksiä (Ahola 2000, 70).

Luottamusta on vuosikymmenet mitattu samoilla kysymyksillä, mutta kysymysten operationaalistus on jäänyt tekemättä ja tutkittava käsite selventämättä. Näin standardeiksi voivat muodostua käsitteiden harhaanjohtavat määritelmät ja niiden operationaalistukset. Lisäksi vakiintuneiden luottamusmittareiden ja -kysymysten alkuperä on usein epäselvä.

Usein luottamusta koskevia tutkimuksia tehtäessä kysymyksiä poimitaan muista lomakkeista. Kansainvälisten vertailujen luottamusmittarit ovat peräisin pääasiassa vakiintuneista kyselytutkimuksista. Tähän mennessä en ole löytänyt juuri mitään tietoa näiden kysymysten syntyprosessista, tieteellisestä viitekehyksestä tai valintaperusteista.

Esittelen artikkelini aluksi sosiaalisen pääoman teoriaa ja siihen olennaisesti liittyvää luottamuksen käsitettä. Sen jälkeen tarkastelen Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksen luottamuskysymysten testaamista.

Sosiaalinen pääoma ja luottamus

Sosiaalisen pääoman käsitteen juuret voidaan jäljittää 1900-luvun alkuvuosiin, mutta sitä koskeva aktiivinen tieteellinen keskustelu oli erityisen vilkasta 1990- ja 2000-lukujen taitteessa. Käsite juontuu näkemyksestä, jonka mukaan yhteiskuntien hyvinvoinnin ymmärtämiseksi on otettava huomioon myös ihmisten kyky yhteistoimintaan ja yhteistoimintaa tukevat verkostot.

Sosiaalisella pääomalla ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tavallisimmin sillä viitataan sosiaalisiin verkostoihin, vastavuoroisuuden normeihin ja luottamukseen; luottamusta pidetään joko sosiaalisen pääoman lähteenä tai sen tuotoksena.

Luottamusta ei tarvita tilanteissa, joissa instituutiot, sosiaaliset roolit tai valta määrittelevät käyttäytymisen. Luottamus liittyy sellaisiin suhteisiin ja tilanteisiin, jotka sisältävät epävarmuutta ja riskejä ja joissa on mahdollisuus pettyä.

Luottamuksen teoriassa erotetaankin riskinottoon perustuva ihmisten välinen luottamus instituutioiden ja sopimusten synnyttämästä luottavaisuudesta. Ero luottamuksen ja luottavaisuuden, ihmisiin ja instituutioihin luottamisen välillä ei kuitenkaan ole tarkkarajainen.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 13.12.2010

Jaa