Työväkivalta on yleistä terveys- ja sosiaalialojen ammateissa

  1. Riski on suurin vartiointialalla
  2. Naiset joutuvat työssään väkivallan uhreiksi miehiä useammin
  3. Uhkailu on yleisin väkivallan muoto
  4. Arvioitu riski ennakoi väkivallan kokemuksia työssä
  5. Samat henkilöt kokevat sekä häirintää ja kiusaamista että työväkivaltaa
  6. Kiire lisää työväkivallan riskiä sosiaali- ja terveydenhoidon ammateissa
  7. Työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen näkyy myös työväkivallan kokemuksissa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Minna Piispa on erikoissuunnittelija oikeusministeriön rikoksentorjunta -yksikössä ja Laura Hulkko yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkelia on valmisteltu yhteistyössä Työturvallisuuskeskuksen sekä rikoksentorjuntaneuvoston kanssa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2009.

Sukupuolen mukaan eriytyneissä sosiaali- ja terveysalan sekä vartiointityön ammateissa on suuri työväkivallan riski. Useimmiten työväkivalta kohdistuu naisiin.

Suomalaisten kokema väkivalta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Työväkivalta on väkivallan tyypeistä ainoa, joka on lisääntynyt 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Työpaikkaväkivallan kasvu näyttäisi kuitenkin pysähtyneen vuoteen 2003, ja sen jälkeen väkivallan on todettu jopa vähentyneen (Sirén ym. 2007).

Työvoimatutkimuksen yhteydessä selvitettiin vuosina 1999 ja 2007, kuinka moni työllinen oli joutunut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana väkivallan kohteeksi työssä tai työmatkalla. Väkivalta jaettiin tutkimuksessa kolmeen tyyppiin: 1) väkivalta, joka tuotti näkyviä fyysisiä jälkiä, 2) väkivalta, josta ei jäänyt näkyviä fyysisiä jälkiä sekä 3) pelottava uhkaus.

Lisäksi tutkimuksessa kysyttiin työllisiltä näkemystä siitä, onko heillä työssään tavallista suurempi riski joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi, esiintyykö heidän työpaikallaan häirintää tai kiusaamista tai kokevatko he työssään sellaista kiirettä tai työpainetta, joka haittaa henkistä hyvinvointia.

Artikkelissa tarkastellaan työväkivallan yleisyyttä edellä mainittujen tutkimusten pohjalta. Lisäksi tarkastellaan työväkivallan yhteyttä eräisiin työssä esiintyviin henkistä hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin.

Riski on suurin vartiointialalla

Työllisistä noin 100 000 eli 4 prosenttia kaikista työllisistä oli kokenut jonkinlaista työväkivaltaa vähintään kerran vuonna 2007. Vuonna 1999 väkivaltaa kokeneita oli 111 000 henkeä, 5 prosenttia työllisistä. Väkivaltakokemukset olivat siis hienoisesti vähentyneet kahdeksan vuoden aikana.

Ylivoimaisesti eniten työväkivaltaa kokeneita on terveyden- ja sairaanhoitotyön ammateissa toimivien joukossa. Jopa kolmannes työväkivaltaa kokeneista työskenteli terveyden- ja sairaanhoitoalan ammateissa, ja jos mukaan lasketaan sosiaaliala, hoitoalan ammateissa työskenteli yli 40 000 työväkivallan uhria.1 Toiseksi eniten väkivaltakokemuksia oli vartiointialalla, jolla työskentelee noin 7 000 väkivaltaa kokenutta. Muilla aloilla väkivaltakokemuksia on vähemmän.

Ammatteja, joissa on työntekijöiden määrään nähden suurin todennäköisyys kohdata työväkivaltaa, kutsumme jatkossa riskiammateiksi. Kolme riskialtteinta ammattia ovat terveyden- ja sairaanhoitotyö, sosiaalialan hoitotyö sekä vartiointi- ja suojelutyö (kuvio 1). Riskiammatit ovat pysyneet hyvin samantyyppisinä vuodesta 1999 vuoteen 2007. Väkivaltaa kokeneiden osuus oli suurin vartiointi- ja suojelutyössä, jossa joka neljäs oli kohdannut työssään väkivaltaa.

Kuvio 1. Työväkivaltaa kokeneiden osuus työllisistä ammattiryhmittäin vuonna 2007 (ammattiluokitus 1987). Prosenttia.

Lähde: Työvoimatutkimus. Tilastokeskus.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 30.9.2009

Jaa