Rahoitusmarkkinoiden kriisi jakaa Eurooppaa

  1. Finanssikriisin erityispiirteet
  2. Yhdysvalloissa tapahtunee käänne
  3. Eurooppa jakautunut kahtia
  4. Suomi kuuluu vahvaan leiriin
  5. Suhdannepolitiikan pelivara pieni

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Jukka Pekkarinen on valtiovarainministeriön ylijohtaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 3/2008

Kansainvälisen finanssikriisin jäljiltä on paljastumassa karu todellisuus: kotitaloudet ovat monissa maissa velkaantuneet kestämättömällä tavalla. Levottomuus on lisääntynyt myös Euroopassa, joka on jakautumassa kahteen leiriin. Rakennusbuumilla talouttaan kasvattaneet maat ovat ahdingossa, mutta paremmin menee vientivetoisella Saksalla. Suomikin kuuluu vahvojen joukkoon.
_____

Lähiaikojen taloudellista kehitystä verhoaa epävarmuus. Yhdysvalloista alkanut, subprime-ongelmana tunnettu rahoitusmarkkinakriisi ei ole vielä ohi. Vaikka itse Yhdysvalloissa pahin finanssiturbulenssi olisikin jo takana päin, kuten optimistisimmissa arvioinneissa on esitetty, emme vielä tiedä, miten sen vaikutukset lopulta heijastuvat Eurooppaan. Finanssikriisin jälkimainingeissa on taustalla oleva perusongelma paljastunut kouriintuntuvasti: monissa maissa kotitaloudet ovat ylivelkaantuneet kestämättömällä tavalla.

Asuntojen, osakkeiden ja muiden varallisuusesineiden hintojen lasku on saanut kotitaloudet ja myös monet yritykset varovaisiksi, jolloin hankintoja lykätään. Tilannetta vaikeuttaa myös voimakkaana inflaatiopiikkinä näkynyt öljyn ja muiden raaka-aineiden kallistuminen.

Talouskasvu jatkuu vielä voimakkaana öljyä tuottavissa maissa sekä Itä-Aasian uusissa talousmahdeissa. Mutta riittääkö tämä kumoamaan läntisissä teollisuusmaissa vallalla olevat taantuman voimat? Entä miten nämä kansainvälisen talouden ristikkäiset paineet vaikuttavat Suomeen? Yleisesti odotamme suhdanteiden heikkenevän. Mutta miten voimakasta kasvun hidastuminen tulee meidän tapauksessa olemaan?

Finanssikriisin erityispiirteet

Jälkeenpäin on helppo sanoa, että viime vuonna puhjennut rahoitusmarkkinakriisi oli muhinut jo pitkään. Kuten yleensä, taustalla oli tälläkin kertaa pitkään jatkunut omaisuusarvojen nousu, joka ruokki ylenpalttista sijoitusoptimismia ja velkaantumista. Tällaiseen luottobuumiin on taloushistoriassa aina liittynyt myös erilaisia finanssi-innovaatioita. Lainaa tarjotaan uudella tavalla paketoituina uusille, aiempaa laajemmille asiakasryhmille. Hankinnat, joiden rahoittaminen tuntui aiemmin olevan mahdotonta, ovatkin nyt käden ulottuvilla. Velanoton paisumisen myötä riskit kasvavat ja rahoitusjärjestelmän haavoittuvuus kärjistyy.

Viime vuosien luottobuumin erityispiirre oli luottojen arvopaperistaminen. Tämän myötä esimerkiksi asuntolainoitusta siirtyi eri tavoin yhteen niputettuina sijoituskohteina varsinaisen pankkisektorin ulkopuolelle. Tämä luottopyramidin venyminen merkitsi samalla sitä, että tietoisuus luottoketjuun liittyvien riskien koosta ja sijainnista hämärtyi.

Kun luottoketjun päässä olevien asiakkaiden, lähinnä pienituloisten asuntovelallisten, lainanhoitokyvyssä alkoi ilmetä ongelmia ja luottotappiot rupesivat realisoitumaan, levisi rahoitusmarkkinoille pelko siitä, että luottotappioita kasautuu eri teitä pankkien harteille. Pankkien keskinäinen epäluulo kuivatti niiden välillä normaalioloissa jouhevasti toimivat lyhyen rahan markkinat. Syntyi poikkeuksellinen likviditeettikriisi. Samalla riskitietoisuuden lisääntyminen korotti lainakorkoihin sisältyviä riskipreemioita.

Finanssikriisi alkoi Yhdysvalloista. Mutta jo sen puhkeamisen ensi tunteina markkinoilla oli käsitys, että myös eurooppalaisilla pankeilla oli ollut näppinsä pelissä Atlantin takaisissa subprime-sijoituksissa. Likviditeettikriisi levisi myös Eurooppaan.

Keskuspankit valtameren molemmin puolin ryhtyivät osittain poikkeuksellisiinkin, toimiin pankkijärjestelmän likviditeetin vahvistamiseksi. Pankit puolestaan ryhtyivät hankkimaan esimerkiksi öljyntuottajamaista uutta pääomaa luottotappioiden nakertaman vakavaraisuutensa vahvistamiseksi.

Nyt rahoitusmarkkinakriisin akuutein vaihe alkaa olla ohi. Osakekurssit ovat alkaneet vahvistua. Yrityslainojen riskipreemiot ovat alentuneet. Ne eivät ole tosin lähelläkään kriisiä edeltänyttä tasoa, mutta pidemmän aikavälin vertailussa ne alkavat näyttää jo kohtuullisilta (Kuvio1). Pankkien väliset markkinat ovat alkaneet rauhoittua. Likviditeettiongelman jatkumisesta kielii silti se, että lyhyissä koroissa vakuudettoman euribor-koron ja vakuudellisen koron ero on viime viikkoina jälleen kasvanut.

Pahimman finanssiturbulenssin rauhoittuminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että kriisin taloudelliset vaikutukset ovat ohi. Pohjalla oleva velkaantumisongelma on oikeastaan vasta paljastumassa.

Kuvio 1. Riskipitoisten joukkovelkakirjalainojen korkoero riskittömään valtionvelkaan

Lähde: Reuters EcoWin.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 28.5.2008

Jaa