Julkaistu: 15.11.2002

Suomen kansanvarallisuus
runsaat 100 000 euroa kansalaista kohti

Erkki Niemi ja Taru Sandström

Suomen kansanvarallisuuden arvo vuonna 2001 oli 520 miljardia euroa. Jos se jaettaisiin tasan kaikkien kansalaisten kesken, jokainen saisi runsaat 100 000 euroa. Se ei ole kovin suuri summa. Helsingissä sillä saa keskustan tuntumasta yksiön ja hieman syrjemmältä kaksion. Muualla Suomessa raha riittää kolmioon ja maaseutualueilla sillä saa omakotitaloon.

Toisaalta kansanvarallisuutta on näyttänyt riittävän Suomen talouden pyörien pyörittämiseen ja kansantuotteen kasvattamiseen. Kansanvarallisuuden ja bruttokansantuotteen suhde on 1990-luvun aikana merkittävästi muuttunut: jokavuotisen bruttokansantuotteemme tuottamiseen tarvitaan suhteellisesti paljon vähäisempi pääomapanos. Onko pääomasuhteen pieneneminen vain tilastoharhaa?

Tietoyhteiskuntaan siirtyminen korostaa tiedon ja osaamisen merkitystä talouden menestyksen edellytyksenä. Inhimillistä ja sosiaalista pääomaa ei kuitenkaan toistaiseksi sisällytetä tuotantopääomaan eikä kansanvarallisuuslaskelmiin, vaikka perusteita viime vuosien talouskehityksen perusteella näyttäisi olevan.

Kansanvarallisuus kansalaisen varallisuutena:
Mitä keskiarvosuomalainen osuudellaan saisi?

Kansanvarallisuutta riittäisi kaikille kansalaisille tasan jaettuna hieman yli 100 000
euroa. Katsotaan hieman tarkemmin, mitä kukin saisi. (Jos on mainittu useampia
kohteita, ne ovat vaihtoehtoisia.)
Asuinrakennukset 28 500
Yksiön puolikas Sörnäisissä (Helsinki):  
18 m2, 1h, ks, wc/s, 7/7, remontoitu, Vilhonvuorenkuja  
Kaksio Kotkassa:  
49 m2, 2h, kk, parv.  
Asuinpientalo Puolangalla:  
asemakaavoitetulla alueella, tontti 1 600 m2 sisältyy hintaan  
Muut talonrakennukset 20 500
Toimistotilaa Sörnäisissä (Helsinki):  
20 m2:n osuus Yrittäjätalon 5. kerroksen tilasta, Työpajakatu 10  
1/4 teollisuushallista Kauhajoen Aronkylässä:  
p-ala: uusi puoli 290 m2 ja vanha puoli 130 m2, tontti 5 000 m2  
Muut rakennelmat 10 500
Raippaluodon siltaa 0,44 metriä  
Helsinki-Tampere moottoritietä 2,76 m  
Koneet, laitteet, kulkuneuvot 11 400
Kompressori: Atlas Copco XAS kompressori, vm 1986  
Väritulostin: HP Color Laserjet 8550 GN, A3  
Pakettiauto: Fiat Ducato 10 1.9, Td7.5, 122 tkm, vm 1999  
Kasvatettavat varat 300
1/3 hiehosta, tarkkailukarjasta, pian poikiva  
1/4 suomenhevosruunasta 3-v, nätti, pitkillä jouhilla  
6 (siitos)pässiä Urjalasta  
Mineraalien etsintä 35
Kaukokartoitus: LandSat:n TM-kuvankäsittelyä 1 tunti  
Tietokoneohjelmistot 950
Käyttöjärjestelmä: Microsoft Windows XP Professional FI (2 kpl)  
Taloushallinto: Passelipro, kolmen sovelluksen paketti (1 kpl)  
Virustorjunta: McAfee Desktop firewall with Epo 2.5 (10 käyttäjälle)  
Viihteen ja taiteen alkuperäisteokset 221
1/2 Vesa Junttilan öljy+tempera -teoksesta Kuru  
Varastot 3 600
Kevyttä polttoöljyä 9 000 litraa  
Rakennusmaa 9 900
Tonttimaata Espoosta 125 m2 (asemakaavoitettu alue)  
Tontti Liperistä, 7 500 m2 (asemakaavoitettu alue)  
Maata Kainuusta 15 000 m2 (haja-asutusalue)  
Kesämökkitontti 2 000
Rantatonttiosuus Sysmästä, 175 m2 (ranta-asemakaava)  
Rantatonttiosuus Suomussalmelta 700 m2 (ranta-asemakaava)  
Rantatontti Sallasta, 4 000 m2 (haja-asutusalue)  
Vapaa-ajan asuntotontti Pohjois-Savosta, 3 000 m2 (ei rantaa)  
Viljelysmaa 1 800
Peltoa Varsinais-Suomesta 0,31 ha  
Peltoa Kainuusta 1,95 ha  
Metsävarallisuus 9 500
Metsää Päijät-Hämeestä 3,65 ha  
Metsää Lapista 23,08 ha  
Muut maa- ja vesialueet 1 250
Turvesuota Etelä-Pohjanmaalta 15 000 m2  

Kansanvarallisuuden sisältö:
Suppeasti määriteltynä mukana vain tuotanto, rakennukset ja perusrakenne

Kansanvarallisuuteen tulisi sisällyttää koko kansantalouden, sen kaikkien sektoreiden - kuten yritysten, rahoituslaitosten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien - varallisuuden arvo tiettynä ajankohtana. Kaikkea varallisuutta ei kuitenkaan ole pystytty tai pidetty tarpeellisena sisällyttää kansanvarallisuuden käsitteeseen.

Suppean määrittelyn mukaan kansanvarallisuuteen sisältyy vain tuotannollista toimintaa palvelevat koneet, laitteet, kulkuneuvot ja tuotantorakennukset, omat ja muiden omistamat asuinrakennukset sekä yhteiskunnan aineellinen perusrakenne (infrastruktuuri). Näitä kansantalouden tilinpidon määrittelyn mukaisia kiinteän pääomakannan kehitystä kuvaavia laskelmia on tehty kansantalouden tilinpidon yhteydessä. Vertailukelpoisia tietoja kiinteästä pääomakannasta on saatavissa vuodesta 1960 alkaen.

Laajemmin määriteltynä myös luonnonvarat sisältyvät

Hieman laajemman kansanvarallisuuden määrittelyn mukaan kansanvarallisuuteen sisällytetään myös taloudellisesti hyödynnettävissä olevat luonnonvarat. Suomen tärkein luonnonvara on puu. Metsän tutkimuksella ja puumäärien mittaamisella on Suomessa pitkät perinteet. Ensimmäinen valtakunnan metsien inventointi tehtiin vuosina 1921-1924. Metsävarannon rahallista arvoa on vuosittain laskettu vasta 1990-luvun alusta. Metsien puuvarannon arvo on nykyään saatavissa vuodesta 1975 alkaen.

Kansanvarallisuuteen sisällytetään puuta tuottavan metsämaan lisäksi myös viljelysmaa, rakennusmaa sekä muut maa- ja vesialueet niiden omistajasektorista riippumatta. Mukana laskelmissa ovat myös kotitalouksien omistuksessa olevat asuinrakennusten ja vapaa-ajan asuntojen tontit. Kansanvarallisuuslaskelmiin ei sen sijaan sisälly kotitalouksien kestotavaroita (kodinkoneita, kulkuneuvoja jne.), koska ne eivät kansantalouden tilinpidon mukaan ole tuotannollisia investointeja eikä niistä muodostu kiinteitä varoja. Laskelmiin ei myöskään sisälly puolustuskalusto, jota kansantalouden tilinpidossa käsitellään hankintavuoden julkisena kulutusmenona.

Varantokäsite

Kansanvarallisuus on varantokäsite, joka ilmoitetaan tiettynä ajankohtana, tavallisesti vuoden viimeisen päivän arvona. Varallisuuden arvoon vaikuttaa aiemman varannon suuruuden lisäksi varantoja kasvattavat "tulo"virrat ja niitä pienentävät "meno"virrat. Tulovirrat ovat investointeja (kiinteän pääoman bruttomuodostus) ja menovirrat ovat kiinteän pääoman kulumista sekä odottamattomien tapahtumien, kuten tulipalojen ja tulvien, aiheuttamia menetyksiä. Lisäksi varannon arvoon vaikuttavat arvottamisajankohdan hintatason mukaan tapahtuva varojen uudelleenarvotus.

Pääomakanta lasketaan toimialoittain ja pääomatavaratyypeittäin investointikertymämenetelmää käyttäen. Kansanvarallisuuserien laskennassa pyritään käyttämään markkinahintoja aina, kun niiden käyttö on mahdollista.

Kansanvarallisuuden rakenne 2001:
Lähes kolmannes asuntoja

Suomen kansantaloudelle on ollut tyypillistä ja on suurelta osin yhä vielä pääomavaltaisuus. Kansanvarallisuuden rakenteessa korostuu kuitenkin toinen Suomelle ominainen piirre: kallis asuminen. Vuonna 2001 liki kolmannes (28 %) Suomen kansanvarallisuudesta oli kiinni asunnoissa, joiden tuottama arvonlisäys jäi vajaaseen kymmenykseen (9 %) bruttokansantuotteesta. Muiden rakennusten osuus kansanvarallisuudesta on noin viidennes ja muiden rakennelmien, kuten kuljetusväylien, energiaverkon ja vesihuollon, osuus on kymmenesosa. Yhteensä rakennusten ja rakennelmien osuus kattaa kuutisenkymmentä prosenttia varallisuuden kokonaisarvosta.

Kansanvarallisuus 2001

kuva

Tuotannollisen toiminnan pyörittämiseen tarkoitettujen koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden osuus kansanvarallisuudesta on runsas kymmenys (11 %).

Muista kansanvarallisuuden eristä arvoltaan lähes yhteiskunnan infrastruktuurin ja tuotantokoneiston tasoisia ovat rakennusmaan (10 %) ja metsävarallisuuden (10 %) arvot. Kesämökkitonttien arvo on 2 prosenttia, viljelysmaan arvo jää hieman sen alle. Muiden varallisuuserien arvot jäävät kokonaisuuden kannalta varsin vähäisiksi.

Kansanvarallisuuden kehitys 1990-2001:
Vuoden 1990 tasoon 8 vuodessa

Kansanvarallisuuden muutokset ovat normaalioloissa varsin hitaita. Kuitenkin 1990-luvun alun laman vaikutukset näkyvät selvästi myös kansanvarallisuuden arvojen muutoksina. Bruttokansantuotteen arvon romahdusta vuonna 1991 seurasivat kansanvarallisuuden arvon rajut laskuvuodet 1992 ja 1993, jolloin varallisuusarvot putosivat 9 ja 5 prosenttia edellisvuoden arvosta.

Suurimmat pudotukset olivat markkinahintoja seuraavissa varallisuussuureissa: rakennusmaan, viljelysmaan ja metsän arvoissa. Myös asuntovarallisuuden 10 ja 7 prosentin ja muiden rakennusten lähes samansuuruiset arvonalennukset koettelivat koko kansantalouden ja kotitalouksien kestokykyä.

KANSANVARALLISUUS 1990-2001, miljoonaa euroa
Taulukko Excel-muodossa

Varallisuus alimmillaan 1993

Koko kansantalouden varallisuus oli alimmillaan vuonna 1993, jolloin pohja-arvonsa saavuttivat monet keskeiset varallisuustyypit, kuten asuinrakennukset (arvo 83 % vuoden 1990 arvosta), muut talonrakennukset ( 83 %), rakennusmaa (69 %) ja metsävarallisuus (69 %). Muiden maa- ja vesialueiden arvo oli alimmillaan seuraavana vuonna 1994. Kesämökkitonttien arvot viipyivät alhaalla (85 %) vuoteen 1996 asti.

Vuoden 1990 kansanvarallisuuden tason saavuttamiseen kansantaloudelta meni 8 vuotta. Metsävarallisuuden arvo palasi lamaa edeltävälle tasolle vuonna 1996. Asuinrakennusten arvo ylitti vuonna 1998 ensimmäisen kerran lamaa edeltävän tason. Muiden rakennusten arvo ylsi vuoden 1990 tasolle vuotta myöhemmin 1999. Rakennusmaan ja kesämökkitonttien arvot palasivat vuoden 1990 tasolle vasta vuonna 2000. Viljelysmaan arvo oli alimmillaan 1997 ja se on edelleen 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1990.

Infrastruktuuri ja laitteet koko ajan plussalla

Kaikkien varallisuustyyppien kehitys ei kuitenkaan noudattanut koko maan keskimääräistä ja useimmille varallisuustyypeille ominaista kaavaa: vuoden 1990 jälkeen 3-5 vuoden pudotus ja sen jälkeen 5-7 vuoden nousu lamaa edeltävälle tasolle. Muiden rakennelmien (yhteiskunnan infrastruktuurin) arvo pysyi koko tarkastelukauden vuoden 1990 tasoon nähden plussalla. Vuonna 1992 arvo taittui parin prosentin laskuun ja seuraavan nollavuoden jälkeen arvo kääntyi jälleen kasvu-uralle.

Toinen poikkeavan kehityskaaren varallisuustyyppi on koneet, laitteet ja kulkuneuvot. Laman aikana niiden arvo kohosi vuoteen 1993 saakka. Muiden varallisuustyyppien arvojen jo noustessa tuotantoa palvelevien koneiden, laitteiden ja kulkuneuvojen arvo putosi 1994-95. Vuoden 1996 jälkeinen kasvu on ollut perin verkkaista, varsinkin kun sen suhteuttaa kansantalouden tuotannon kasvuun. Vuoden 1993 tason kone- ja laiteinvestoinnit ylittivät 2001.

Teollisuus käänsi nousuun

Näyttää siltä, että 1990-luvun alun laman jälkeistä ripeää nousua selittää - ainakin osaksi - teollisuuden ennalta sovitut ja laman keskelle osuneet investoinnit. Laman jatkuessa useimmilla toimialoilla Suomessa muualla maailmassa taantuma hellitti. Suomen huippukuntoon hiottu perinteinen, pääomavaltainen ja vientiin suuntautunut teollinen tuotantokoneisto oli valmis vastaamaan ulkomaiseen kysyntään ja kääntämään Suomen talouden uuteen nousuun. Tuotantoprosessien uudistamisen yhteydessä tuotantokapasiteetti oli merkittävästi kasvanut, mutta samalla työvoiman tarve vähentynyt. Tuotanto elpyi ja työttömyys jäi.

Kansanvarallisuus, kansantuote ja pääomasuhde:
Pääomasuhde pienentynyt nopeasti

Kansantalouden pääomavaltaisuutta kuvataan usein pääomasuhteen avulla. Kansanvarallisuuden arvo jaettuna bruttokansantuotteen arvolla on keskeinen kansantalouden rakennetta ja sen muutosta kuvaava indikaattori. Normaalioloissa suhdeluku on vakaa, vain hitaasti muuttuva ja sen suunta on tavallisesti ollut aleneva.

Pääoma/tuotantosuhteen aleneminen merkitsee pääoman käytön tehostumista. Tällöin joko samalla pääomapanoksella tuotetaan enemmän (tuotannon tehostuminen) tai uudet investoinnit tuottavat paremmin kuin olemassa oleva pääomakanta keskimäärin (investointien tuottoasteen kohoaminen).

Suomessa pääomasuhde oli 1990-luvun alussa tasan 5, kansanvarallisuuden arvo vastasi 5 vuoden bruttokansantuotteen arvoa. Näistä lukemista pääomasuhde on alentunut, ja se on painunut vuosikymmenen lopulla selvästi alle 4:n. Pääomasuhde pieneni vuosikymmenessä neljänneksen. Muutos on ollut suuri ja harvinaisen nopea.

130 miljardin varallisuusvaje

Muutoksen suuruutta havainnollistaa esimerkki. Jos pääomasuhde olisi säilynyt ennallaan, Suomi tarvitsisi nykyisen tuotantotason saavuttamiseen 130 miljardia euroa suuremman kansanvarallisuuden. Lisätarve yltää miltei asuntovarallisuuden tasolle.

Varallisuusvaje on jonkin verran suurempi kuin muiden rakennusten arvo ja yli kaksinkertainen yhteiskunnan infrastruktuurin ja tuotantokäytössä olevien koneiden, laitteiden ja kulkuneuvojen arvoihin verrattuna. Se vastaa suuruudeltaan Suomen kaikkien maa- ja vesialueiden yhteenlaskettua arvoa (siis rakennusmaa, mukaan lukien kesämökkitontit; pellot; metsät sekä muut maa- ja vesialueet).

Ulkomainen pääoma yhtenä selityksenä

Miten poikkeuksellisen suuri ja lyhyessä ajassa tapahtunut pääomasuhteen muutos on selitettävissä?

Yhdeksi selitykseksi on tarjottu ulkomaisen pääoman rantautumista Suomeen. Jos yksinkertaistetaan voimakkaasti, Suomen nettovelka ulkomaille, joka 1990-luvun alkupuolella kertyi valtion ja muiden ulkomaille velkaantuneiden maksuvelvoitteista, vaihtui vuosikymmenen lopulla ulkomaisten sijoittajien osakesaamisiksi. Vuonna 1999 nettovelka ulkomaille oli 216 miljardia euroa, mikä oli lähes puolet ajankohdan kansanvarallisuuden arvosta.

Ulkomainen nettovelka on rahoituskäsite, kun taas kansanvarallisuus on reaalitalouteen liittyvä suure. Osakekurssien noustessa ulkomaalaisomistuksen arvo nousee, mikä lisää ulkomaisen nettovelan määrää. Tuotantoon käytettävissä olevien pääomien määrä tai arvo ei kuitenkaan lisäänny kurssien noustessa.

Nettovelan arvo puolittui parissa vuodessa osakekurssien nopean laskun vuoksi. Jälkeenpäin toteamme, että osakekursseissa oli "ilmaa", mutta emme kuitenkaan tiedä, kuinka hyvin uusi, alentunut kurssitaso heijastaa reaalitalouden tilaa.

Nettovelka ulkomaille lähes vastaa vajetta

Vuonna 2001 Suomen nettovelka ulkomaille oli 106 miljardia euroa. Se on miltei "puuttuvan pääoman" suuruinen määrä rahaa. Suomen kansantaloudessa varsinaiset tuotannolliset investoinnit eivät kuitenkaan ole merkittävästi lisääntyneet. Suurimmat vuosilisäykset ovatkin olleet asuntorakennusten arvoissa.

Toimisto- ja muun rakentamisen ylikuumeneminen lisäsi rakennusvarallisuutta parina vuonna noin 8 miljardin euron verran. Kone ja laiteinvestointien nettovaikutus tuotantopääomaan oli suurimmillaan vajaat 1,5 miljardia euroa vuodessa.

Ulkomaista pääomaa ei näin ollen ole sijoitettu tuotantoa palveleviin koneisiin ja laitteisiin. Pieni osa siitä on päätynyt kiinteistöalalle.

Perinteiset tuotannontekijät eivät selitä talouskasvua

Kansantalouden 1990-luvun loppupuolen rajua kasvua ei voida selittää perinteisten tuotannontekijöiden, työn ja pääoman, määrän lisääntymisellä eikä niiden käytön tehostamisella. Tuotannon kasvuun ja pääomasuhteen laskuun johtaneita tekijöitä on haettava muualta. Suomen perinteisesti vahvojen teollisuusalojen rinnalle ovat nousseet tieto- ja viestintätekniikkatoimialat. Niiden kasvua ja uudentyyppistä, verkostoitumiseen perustuvaa toimintatapaa ulkomainen pääoma on osaltaan nopeuttanut.

Talouden kehitystä eteenpäin vievien tekijöiden, kuten tutkimuksen, osaamisen ja innovatiivisuuden, vaikutukset eivät riittävän selvästi näy taloudellista aktiivisuutta kuvaavissa tilastoissa ja tilinpitojärjestelmissä. Kansanvarallisuudesta tehdyistä laskelmista - kuten myös lähitulevaisuudessa toteutettavista eurooppalaisen tilinpitojärjestelmän mukaisista kansanvarallisuustileistä - puuttuvat ehkä tämän hetken tärkeimmät menestystekijät: inhimillinen ja sosiaalinen pääoma.

Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma esiin

Inhimillinen pääoma on ihmisiin ja yrityksiin kertynyttä osaamista ja kehittämispotentiaalia. Sosiaalinen pääoma kuvaa, kuinka hyvin osaaminen ja muut toimintavarat pystytään yritys- ja yhteiskuntatasolla ottamaan käyttöön. Sosiaalinen pääoma edellyttää toimivia verkostoja sekä menestyksellisen yhteistoiminnan perusvoimaa, luottamusta.

Toivo inhimillistä ja sosiaalista pääomaa koskevien, kansainvälisesti vertailtavien tietojen saamisesta on kuitenkin viriämässä. Euroopan komissio järjesti lokakuun lopulla 2002 Brysselissä konferenssin, jonka aiheena oli sosiaalinen ja inhimillinen pääoma tietoyhteiskunnassa. OECD järjesti samantyyppisen tilaisuuden kuukautta aikaisemmin Lontoossa.

Kansainvälisten organisaatioiden kiinnostuksen perusteella on lupa odottaa, että kansainväliset ja kansalliset pilottitutkimukset sekä tilastojärjestelmien kansainvälinen kehittäminen alkavat pian.

Kirjoittajat ovat yliaktuaareja Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä.

Laskelmien tekemiseen ovat lisäksi osallistuneet:
Jukka Jalava (pääomakanta)
Jukka Muukkonen (metsävarallisuus)

Lähteet:
Kansantalouden tilinpito 1990-2001. Tilastokeskus.
Pääomakantalaskelmat 1990-2001. Tilastokeskus.
Kiinteistöjen kauppahintatilasto 1990-2001. Maanmittauslaitos.
Rahoitustilinpito 1995-2001. Tilastokeskus.


Päivitetty 15.11.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi