Julkaistu: 9.9.2003
Kunnat ovat laman jälkeen resurssipulassaan kohdentaneet kotipalvelut lähes yksinomaan vanhuksille ja vammaisille.
Lapsiperheet unohdettu kuntien kotipalvelussa
Pekka Lith
Kuntien kotipalvelumenot olivat 390 miljoonaa euroa vuonna 2001 Stakesin tuoreimpien tilastojen mukaan. Summa käsittää kuntien oman palvelutoiminnan menot ja kuntien hankkimat yksityiset ostopalvelut, mutta ei kotitalouksien suoraan itselleen ostamia yksityisiä palveluja. Julkisista kulutusmenoista kotipalvelumenot muodostivat tuolloin 1,4 prosenttia.
Stakesin mukaan varsinaista kodinhoitoapua saaneita kotitalouksia oli 107 000 vuonna 2001 (taulukko 1). Kodinhoitoapua saaneiden määrä vähentyi reippaasti vuosina 1991-95. Erilaisia tukipalveluja (siivous- ja ateriapalvelut yms.) saaneiden määrä on sitä vastoin pysynyt suurin piirtein ennallaan kymmenen viime aikana. Tämä johtuu siitä, että raskaimmat ja eniten työvoimaa vaativat tehtävät on siirretty kunnissa tukipalveluihin.
Taulukko 1 Kodinhoitoapua saaneet kotitaloudet vuosina 1990-2000
| Vammais- taloudet |
Lapsi- perheet |
Vanhus- Taloudet |
Yhteensä | |
| 1990 | 7973 | 52271 | 125571 | 185815 |
| 1995 | 6986 | 29992 | 86748 | 123726 |
| 1996 | 6971 | 29718 | 87407 | 124096 |
| 1997 | 6597 | 29794 | 85004 | 121395 |
| 1998 | 6228 | 23944 | 84619 | 114791 |
| 1999 | 6565 | 20678 | 84283 | 111526 |
| 2000 | 6383 | 18049 | 83148 | 107580 |
| 2001 | 6314 | 16894 | 84210 | 107418 |
| Lähde: Stakes. | ||||
Vanhusten ja vammaisten kotipalvelun (kodinhoitoapu ja tukipalvelut) osuus toiminnan menoista on kohonnut yli 90 prosenttiin. Lapsiperheiden osuus kotipalvelumenoista on supistunut sen sijaan voimakkaasti. Samaan lopputulokseen päästään, kun tarkastellaan kodinhoitoapua saaneita kotitalouksia. Vuosina 1990-2001 kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä on romahtanut 35 000 kotitaloudella (taulukko 1).
1990-luvulla toteutunut kehitys on johtanut siihen, että lapsiperheiden kotipalvelut ovat käytännössä lakanneet useimmissa kunnissa, kun kunnat ovat resurssipulassaan kohdentaneet palvelut vain niitä tarvitseviin vanhus- ja vammaistalouksiin. Vielä 1990-luvun vaihteessa työssäkäyvillä lapsiperheillä oli mahdollista saada tarvittaessa kunnallista kodinhoitoapua muun muassa sairaan lapsen hoitoa varten.
Kotipalveluja olisi tärkeä kehittää myös lapsiperheiden näkökulmasta, sillä varsinkin taloudellisessa ahdingossa elävät yksinhuoltajaperheet, maahanmuuttajaperheet ja monilapsiset suurperheet ovat yhteiskunnan avun tarpeessa. Tilastokeskuksen väestötilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2000 yksinhuoltajaperheissä asui alle 18-vuotiaista lapsista melkein neljännes, eli noin 120 000 lasta (kuvio 1). Kun vuonna 1990 lapsiperheet olivat tyypillisesti eniten edustettuina keskiluokassa, vuonna 2000 ne olivat köyhimpien joukossa selvästi yliedustettuina.
Lapsiperheet perhetyypin ja lapsiluvun (612 600 lasta) mukaan 2000
Väestön ikääntyminen lisää vanhusten palvelutarvetta
Vanhuksilla palvelujen käytön yleisin peruste on alentunut toimintakyky. 1990-luvun alusta tavoitteena on ollut, että Suomessa mahdollisimman moni ikääntynyt ihminen voisi elää pitkään omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössä, läheistensä ja sosiaalisten verkostojensa keskuudessa.
Kotipalvelujen tarvetta lisää, että Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista. Vuonna 2020 joka viides suomalainen on täyttänyt 65 vuotta, ja yli 80-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 50 prosenttia 2000-luvun alkuun verrattuna. Myös laitosmaisen sosiaalihuollon kalleus ja kuntien palvelutuotannossa paheneva työvoimapula ovat sosiaalihuollon avopalvelujen kehittämisen taustatekijöitä.
Stakesin tilastoista ilmenee, että avohuollon palvelujen osuus vanhusten ja vammaisten palvelumenoista onkin lisääntynyt 1990-luvulta lukien, kun taas laitoshuollon merkitys on vähentynyt. Tämä ei ole merkinnyt kotipalvelumenojen suhteellisen osuuden kasvua, sillä menojen kasvu on ollut muissa vanhusten ja vammaisten avohuollon palveluissa (palvelutalot yms.) nopeampaa kuin varsinaisessa kotipalvelussa.
Pääosa kuntien tuottamaa, yksityiset palvelut kasvussa
Suomessa kotipalvelut (kodinhoitoapu ja tukipalvelut) tuotetaan pääasiassa kuntien omalla työvoimalla. Kunnat muodostavat kotipalvelualan tuotoksesta ja työllisyydestä yli 90 prosenttia ja yksityinen toiminta vain 10 prosenttia (kuvio 2). Yksityisestä kotipalvelusta yritysten osuus on runsaat puolet. Loput yksityisestä toiminnasta on kolmannen sektorin yhteisöjen toimintaa. Kuntayhtymillä ei ole toimintaa kotipalvelualalla.
Kotipalvelualan tuotos (430 milj. euroa) tuottajasektoreittain vuonna 2001
Yksityisen toiminnan merkityksen ennakoidaan lisääntyvän. Kehityksen nopeus riippuu paljolti kuntien päätöksistä, sillä kuntien ostopalvelut muodostavat arviolta 80 prosenttia toimialan yritysten liikevaihdosta. Kunnat ovat kotipalvelussa myös kol-mannen sektorin yhteisöille tärkein asiakas. Kaikkiaan kuntien asiakaspalvelujen ostot yksityisiltä olivat kotipalvelussa 30 miljoonaa euroa vuonna 2001.
Kuntien mukaan ostopalveluja voidaan hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta erityisesti vanhusten kodinhoitoavussa sekä niihin liittyvissä tukipalveluissa (ateria- ja siivouspalvelut). Yritykset ovat kiinnostuneita myös kotisairaanhoidosta ja vammaisten kotipalveluista. Ostopalvelut eivät välttämättä vähennä kunnan tuottamia kotipalveluja, vaan ostopalveluilla katetaan erityisesti tukipalvelujen lisätarve.
Verovähennys lisännyt suoraa palvelumyyntiä kotitalouksille
Kotipalvelujen myynti suoraan kotitalouksille on lisääntynyt, sillä kotitaloudet saavat nykyisin vähentää osan teettämästään asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen kunnossapito- ja perusparannustyön sekä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön kustannuksista henkilökohtaisessa verotuksessaan. Vuonna 2001 vähennyksen teki melkein 67 000 kotitaloutta, kun edellisenä vuonna vähennyksen tekijöitä oli vain 31 500.
Yksityiset palveluntuottajat antoivat kodinhoitoapua 61 000 kotitaloudelle vuonna 2001. Päinvastoin kuin kunnallisessa toiminnassa lapsiperheiden osuus asiakaskunnasta on melko suuri, koska yksityisistä palveluista huomattava määrä myydään suoraan kotitalouksille tai heidän työnantajilleen. Sitä vastoin vanhus- ja vammaistalouksille tarkoitetut yksityiset kotipalvelut ovat useimmiten kuntien ostopalveluja.
Työvoimarakenteessa tapahtunut muutoksia
Väestölaskentatilastojen mukaan kotipalvelun työllisyys oli 18 000 työntekijää vuonna 2000. Vuodesta 1995 työllisyys on kohonnut yli 4 000 työntekijällä (taulukko 2).
Taulukko 2 Kotipalvelualan työllisyys ammattiryhmittäin vuosina 1995-2000
| 1995 | 2000 | |||
| Ammatit | Lkm | % | Lkm | % |
| Lääkärit, yms. asiantuntijat | 91 | 0,7 | 134 | 0,7 |
| Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat | 148 | 1,1 | 417 | 2,4 |
| Sosiaalialan erityisasiantuntijat | 505 | 3,7 | 673 | 3,8 |
| Muut asiantuntija-ammatit | 22 | 0,2 | 23 | 0,1 |
| Asiantuntija-ammatit yhteensä |
766 | 5,7 | 1247 | 7,0 |
| Perushoitajat, lähihoitajat | 234 | 1,7 | 1376 | 7,8 |
| Sairaala- ja hoitoapulaiset yms. | 56 | 0,5 | 140 | 0,8 |
| Terveysalan työntekijäammatit yhteensä |
290 | 2,2 | 1516 | 8,6 |
| Kodinhoitajat | 6594 | 49,2 | 8723 | 49,2 |
| Kotiavustajat, henkilökohtaiset avustajat | 4640 | 34,6 | 5171 | 29,2 |
| Muut sosiaalialan työntekijät | 263 | 2,0 | 225 | 1,3 |
| Sosiaalialan työntekijäammatit yhteensä |
11497 | 85,8 | 14119 | 79,7 |
| Muu henkilöstö | 841 | 6,3 | 830 | 4,7 |
| Kotipalvelun henkilöstö yhteensä |
13394 | 100,0 | 17712 | 100,0 |
Lähde: Väestölaskentatilasto, Tilastokeskus.
Asiantuntija-ammattien työllisyys oli vuonna 2000 kotipalvelussa 1 250 työntekijää, eli seitsemän prosenttia toimialan työllisyydestä. Vuodesta 1995 asiantuntija-ammateissa työskentelevien määrä on kasvanut vajaalla 500 työntekijällä. Eniten on lisääntynyt sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien työllisyys. Myös sosiaalialan erityisasiantuntijoiden määrä on kasvanut selvästi 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Pääosa (80 %) kotipalvelualan työllisyydestä on kuitenkin sosiaalihuollon työntekijäammatteja, joista tärkeimpiä ammatteja ovat kotipalvelun perusammatit: kodinhoitajat ja kotiavustajat. Suhteellisesti eniten kotipalvelualalla vuosina 1995-2000 on lisääntynyt kuitenkin perushoitajien ja lähihoitajien määrä, mikä on tulosta kotisairaanhoidon merkityksen jatkuvasta kasvusta vanhusten avohuollossa.
Kirjoittaja toimii tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith), pekka.lith@kolumbus.fi
Lähteitä: Lith, Pekka: Kotipalvelut Suomessa 2000-luvulla, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith, tutkimuksia ja raportteja 6/2003, Helsinki 2003. Stakes: Tilastoja sosiaali- ja terveysmenoista. Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito, kuntien talous- ja toimintatilasto, väestölaskentatilastot ja yritys- ja toimipaikkarekisteri.
Palveluseteleillä tehoa tuotantoon
Päivitetty 9.9.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi