Julkaistu: 2.10.2003

Palvelujen merkitys maailmankaupassa kasvanut

Maailmankauppa on muutakin kuin tavarakonttien liikettä satamasta toiseen. Kansainvälisestä kaupasta palvelut edustavat jo viidesosaa ja Suomenkin viennistä yli kymmentä prosenttia. Palvelujen vienti ei ole kuitenkaan aina mahdollista. Silloin palveluyrityksen kansainvälistyminen tapahtuu sijoittautumalla paikallisille markkinoille. Maailman yrityskauppojen markkina-arvosta jo 60 prosenttia kohdistuukin palveluyrityksiin.

Teksti: Pekka Lith

Maailmankauppajärjestö WTO:n mukaan palvelujen maailmankauppa (viennin ja tuonnin keskiarvo) oli 1 440 miljardia dollaria vuonna 2000. Kolmenkymmenen viime vuoden aikana palvelukauppa on kasvanut selvästi ripeämmin kuin tavarakauppa. Vuodesta 1985 palvelukauppa on kolminkertaistunut. 1990-luvulla kasvuvauhti on ollut kuitenkin epätasaista. Vuonna 2000 maailmankauppa lisääntyi kuusi prosenttia.

Palvelukaupan suuruuteen vaikuttaa se, että teollisuusmaiden ja kehitysmaiden joukossa on suuria merenkulku- ja matkailumaita sekä finanssimaailman keskuksia. Tavarakaupan ja matkailun kasvu ovat osaltaan lisänneet kuljetuspalvelujen ja vakuutuspalvelujen kysyntää. Lisäksi monet tavaroiden toimitukset ovat nykyisin kokonaistoimituksia, jotka käsittävät tavaroita, palveluja ja käyttöoikeuksia.

Myös tavaroita on muuttunut palveluiksi, kun mm. elokuvia lähetetään satelliitilla maasta toiseen eikä niitä enää kuljeteta filmikeloina lentokoneessa. Kyseessä on palvelu, koska tuote kulkee sähköisesti lankaa pitkin. Teknologisen kehityksen seurauksena monet muutkin palvelut, kuten ohjelmistojen tuotanto, rahoituspalvelut ja viihdepalvelut voidaan digitalisoida ja siirtää minne tahansa, mikä kasvattaa palvelujen kansainvälistä kauppaa.

Palvelukauppa alueellisesti keskittynyttä

Kansainvälinen palvelukauppa on keskittynyt harvempiin maihin kuin tavarakauppa. Tärkeimpiä palvelukauppaa käyviä maita ovat WTO:n tilastojen mukaan Yhdysvallat, Ranska, Britannia, Japani ja Italia, jotka ovat johtavia maita myös tavarakaupassa. Näiden maiden osuus maailman palveluviennistä oli lähes 50 prosenttia vuonna 2000 (kuvio 1). Pelkästään Yhdysvaltain osuus maailman palvelukaupasta on neljännes.

Kuvio 1. Tavara- ja palvelukaupan keskittymisen aste vuonna 2000, vientimaiden prosenttiosuus kaupan arvosta.

kuva

Palvelukauppa on edelleen pitkälti teollisuusmaiden välistä kaupankäyntiä. Vuonna 2000 kehittyneiden markkinatalousmaiden osuus maailman palvelukaupasta oli Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan yli 70 prosenttia. Alueittain tarkasteltuna Länsi-Eurooppa (EU, Sveitsi, Norja) on maailman suurin markkina-alue palvelukaupassa, vaikka alueen sisäistä kauppaa ei otettaisikaan huomioon.

Vastateollistuneiden ns. NIC-maiden ja kehitysmaiden merkitys maailman palvelukaupasta kasvaa kuitenkin koko ajan. Vuosina 1990-2000 palvelukaupan kasvu on ollut nopeinta Aasian maissa, joskin Kaakkois-Aasian talouskriisi hidasti kasvuvauhtia 1990-luvun lopussa (kuvio 2). Varsinkin Kiina on pyrkimässä johtavien maiden joukkoon palvelukaupassa. Toteutunut kehitys on vähentänyt etenkin Länsi-Euroopan merkitystä palveluissa.

Kuvio 2. Palveluviennin arvon kehitys maailman päämarkkina-alueilla vuosina 1990-2000, ind. (1990=100)

kuva

Kasvu nopeinta tietointensiivisissä yrityspalveluissa

Ulkomaankauppatilastoissa palvelut jaetaan kolmeen pääryhmään, jotka ovat kuljetuspalvelut, matkustuspalvelut ja muut palvelut (kuvio 3). Ns. muita palveluja ovat mm. tietotekniikka- ja muut asiantuntijapalvelut sekä vakuutus- ja rahoituspalvelut. 1990-luvulla palvelukauppa on lisääntynyt nopeimmin ns. muissa palveluissa. Epätasaisinta kasvu on ollut kuljetuspalveluissa, joiden kysyntä riippuu välillisesti maailman tavarakaupan kehityksestä (kuvio 4).

Kuvio 3. Palvelukaupan rakenne vuonna 2000, prosenttia kaupan arvosta

kuva

Kuvio 4. Viennin arvon kehitys matkustus-, kuljetus- ja muissa palveluissa 1994-2000, ind. (1994=100)

kuva

Länsi-Eurooppa on johtava alue kaikissa palvelujen viennin pääryhmissä. Länsi-Eurooppa on palvelujen nettoviejä (vientitulot miinus tuontimenot) kuljetuspalveluissa ja erityisesti ns. muissa palveluissa. Muiden palvelujen vienti on suurta myös Pohjois-Amerikassa. Aasiassa korostuu kuljetuspalvelujen merkitys. Matkailutulot ovat sitä vastoin tärkeitä Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maiden palveluviennissä (kuvio 5).

Kuvio 5. Palveluviennin rakenne alueittain vuonna 2000, prosenttia palveluviennistä.

kuva

Suorat sijoitukset kohdealueelle välttämättömiä

Etenkin kuluttajapalveluissa, kuten kaupassa, ravintolatoiminnassa, perinteinen rajojen ylittävä palveluvienti on vaikeaa, sillä sidos palvelun kulutus- ja tuotantopaikan välillä on edelleen varsin tiukka. Tästä johtuen palveluyritysten kansainvälistyminen tapahtuu usein ulkomaisen investoinnin kautta. Tällöin yritys perustaa itse ulkomaisen tytäryrityksen (greenfield) tai ostaa valmiin yrityksen kohdemaasta.

Useimmiten kansainvälistyminen tehdään yrityskauppojen avulla. Ulkomainen yritys ostaa kohdemaasta palveluyrityksen, jolla on valmis asiakaskunta ja henkilöstö. Keskeisiä yrityskauppojen kohteena olevia toimialoja ovat kauppa ja rahoitustoiminta. Osa investointien tekijöistä on ollut tavaroiden valmistajia, joiden perustamat palveluyritykset tuottavat palveluja ulkomaisille tuotantoyksiköille tai tukevat muutoin kansainvälisen konsernin toimintaa.

Maailman ulkomaisten yrityskauppojen määrällä ja markkina-arvolla mitaten 60 prosenttia yrityskaupoista kohdistuukin OECD:n tilastojen mukaan nykyisin palveluyrityksiin. IMF:n tilastot puolestaan paljastavat, että suorien investointien arvo ulkomaille on 4,5-kertaistunut vuosina 1994 - 2000, kun taasen maailman tavara- ja palvelukauppa on samanaikaisesti ainoastaan 1,5-kertaistunut (kuvio 6).

Kuvio 6. Kansainvälisen tavara- ja palveluviennin sekä suorien sijoitusten kehitys vuosina 1994-2000, ind. (1994=100)

kuva

Palvelukauppa vapautumassa

Palvelualat olleet kansainvälisesti melko suojeltuja ulkomaiselta kilpailulta. Erilaisten kaupan esteiden avulla on rajattu tehokkaasti ulkomaisten tuottajien pääsyä markkinoille ja suojeltu kotimaisia yrityksiä. Valtioiden asettamia kaupan rajoituksia ja esteitä pidetäänkin eräänä keskeisenä syynä palvelualojen hitaaseen tuottavuuden kasvuun. Palvelukaupan vapauttaminen alkoi kuitenkin vähitellen 1980-luvulla.

Ensimmäisiä saavutuksia olivat vuonna 1988 solmitut Yhdysvaltain, Kanadan sekä Australian ja Uuden-Seelannin väliset vapaakauppasopimukset, joihin sisältyi määräyksiä palvelukaupasta. Merkittävimpinä virstanpylväinä voidaan pitää kuitenkin Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta (Nafta) ja EU:n yhteismarkkinoiden toteutumista vuonna 1993. EU:n yhteismarkkinat laajenivat edelleen ETA- sopimuksen myötä vuonna 1994.

GATS-sopimus

Vuoden 1986-94 kestäneen GATT:in ns. Uruguayn neuvottelukierroksen tuloksena oli palvelualojen puitesopimus (GATS), joka kattaa muun muassa rahoituksen, tietoliikenteen, rakentamisen, liikenteen, matkailun, konsultoinnin ja työvoimapalvelut yli rajojen. Puitesopimus takaa, että palveluihin sovelletaan samoja suosituimmuuden, syrjimättömyyden ja kansallisen tasavertaisen kohtelun periaatteita kuin tavaroihin.

Uruguayn neuvottelukierroksen keskeisiin tuloksiin kuuluu myös Maailman kauppajärjestö WTO:n perustaminen. Järjestö aloitti toimintansa vuoden 1995 alussa. Varsinaisen neuvottelukierroksen päätyttyä neuvotteluja jatkettiin vielä neljällä palvelualalla, joissa ei ennätetty saavuttaa tuloksia. Nämä palvelualat olivat rahoituspalvelut, perustelepalvelut, merikuljetukset ja luonnollisten henkilöiden liikkuvuus maiden välillä.

Vuonna 1997 WTO:n jäsenet päättivät liittää rahoituspalvelut kuitenkin osaksi GATS-sopimusta. Saavutettu neuvottelutulos kattaa arviolta 95 prosenttia maailman rahoitusmarkkinoista. Myös perustelepalveluissa päästiin lopulliseen sopimukseen vuonna 1997. Sopimus turvaa palveluntuottajien mahdollisuuden tarjota toisen WTO:n jäsenmaan alueella puhelin- ja telepalveluja samoilla ehdoilla kuin paikallinen yritys.

Luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta koskeva sopimus astui voimaan vuonna 1996, ja se koskee yritysten avainhenkilöiden markkinoillepääsyä. Merikuljetusten osalta neuvottelut ovat olleet keskeytyksissä vuodesta 1996 lähtien, koska jäsenmaat eivät päässeet yksimielisyyteen sopimuksesta. Vuonna 2001 alkaneella uudella ns. Dohanin neuvottelukierroksella asialistalla ovat olleet erityisesti asiantuntijapalvelut.

Palveluviennissä kasvun varaa

Palvelujen viennissä ja palveluyritysten kansainvälistymisessä on valtaisa kasvupotentiaali. Erityisesti kehittyneistä yrityspalveluista, (mm. tietotekniikkapalvelut, suunnittelu- ja konsulttipalvelut) on tullut teollisuusmaiden talouskasvun ja taloudellisen dynamiikan ydin. Myös kehitysmaissa tietointensiivisten palvelujen kerrannaisvaikutukset muuhun talouteen voivat osoittautua talouden kasvudynamiikan kannalta ratkaiseviksi.

Myös kuluttajapalvelut ovat alkaneet kansainvälistyä. Näissä palveluissa kansainvälistymisen kannalta on olennaista kulutustottumusten yhdenmukaistuminen talouden maapalloistumisen myötä. Vaikka osa kuluttajapalveluista hakee edelleen kansallisia ja kulttuurisia erityispiirteitä, muuttuu osa palveluista kaikkialla yhä samankaltaisemmaksi. Lisäksi mitä enemmän ihmiset ovat keskenään tekemisissä, sitä enemmän he palvelevat toisiaan.

Lähteitä: International Monetary Fund IMF.: Balance of Payments Statistics Yearbook 2001.
Lith, Pekka: Maailmantalous ja Suomen ulkomaankauppa, Markkinointi-instituutin opetusmoniste, 2002.
Mankinen, Ali-Yrkkö ja Ylä-Anttila: Palvelujen vienti ja kansainvälistyminen, Etlan keskustelualoitteita 767, 2001 Etla.
World Trade Organization WTO. : International Trade Statistics 2001.

Kirjoittaja toimii tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith)


Päivitetty 20.9.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi