Julkaistu: 14.6.2003
Kotitalouksien alueelliset tuloerot lisääntyneet
Tulot kasvaneet eniten Uudellamaalla
Uudenmaan kotitalouksien käytettävissä oleva tulo on kasvanut vuoden 1995 tasosta vuoteen 2000 selvästi muiden maakuntien kotitalouksien tuloja nopeammin. Uudenmaan tulojen kasvusta huolimatta Ahvenanmaa oli yhä suurituloisin maakunta vuonna 2000. Uusimaa oli myös tulonsiirtojen suurin maksaja.
Pekka Tamminen
Kattavaa alueellista tietoa kotitalouksien tuloista on ollut aiemmin niukasti saatavilla, ja aihepiiristä on julkaistu lähinnä otospohjaisiin aineistoihin perustuvia ja karkeilla aluejaoilla esitettyjä tietoja. Tilastokeskuksessa on nyt ensimmäistä kertaa julkaistu kotitalouksien aluetilit, joilla kuvataan laajojen lähdeaineistojen pohjalta kotitalouksien tuloja niiden osallistumisesta tuotannolliseen toimintaan ja tulojen uudelleenjaon vaikutusta tuloihin. Tilit keskittyvät kuvaamaan alueiden kotitalouksien tuloja ja antavat siten tulokäsitteillään tarkemman kuvan alueen kotitalouksien taloudellisesta tilasta kuin tuotantoon keskittyvä alueellinen bruttokansantuote.
Ahvenanmaa ja Uusimaa selvästi vauraimpia
Käytettävissä oleva tulo asukasta kohden oli vuonna 2000 suurin Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla. Ahvenanmaan kotitalouksien tulot ylittivät maan keskitason 25 prosentilla. Uudellamaalla käytettävissä oleva tulo oli 21 prosenttia maan keskiarvoa korkeampi.
Ahvenanmaalla omaisuustuloja saatiin huomattavasti muuta maata enemmän. Omaisuustulot asukasta kohti olivat liki 80 prosenttia maan keskiarvon yläpuolella. Myös Uudenmaan kotitaloudet saivat selvästi koko maata enemmän omaisuustuloja. Tarkasteluvuonna arvopapereiden luovutusvoitot muodostivat merkittävän osan Uudenmaan omaisuustuloista.
Käytettävissä oleva tulo asukasta kohden oli pienin Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa, joissa se jäi lähes 15 prosenttia maan keskiarvosta. Kainuu ja Lappi jäivät tasaisesti kaikissa tuloerissä, sosiaalietuuksia lukuun ottamatta, koko maan keskiarvon alapuolelle. Keski-Pohjanmaan kotitalouksien toimintaylijäämä ja sekatulo olivat suuremmat ja sosiaalietuudet pienemmät kuin koko maassa keskimäärin (kuvio 1).
Kuvio 1. Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo asukasta kohti maakunnittain 2000
Suurimmat käytettävissä olevat tulot olivat Maarianhaminan ja Helsingin seutukunnissa. Maarianhaminan kotitalouksien tulot olivat 26 prosenttia ja Helsingin 22 prosenttia koko maan keskiarvon yläpuolella. Pienimmät tulot olivat Iin ja Koillismaan seutukunnissa, jotka jäivät 22 ja 20 prosenttia koko maan keskimääräisestä tulotasosta. Tulojen keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja alueellisiin keskuksiin nähdään myös, kun käytetään Antikaisen (2001) seutukuntaryhmitystä, jota on Tilastokeskuksessa täydennetty maaseutumaisilla seutukunnilla. Metropolialue eli Helsingin seutu on vaurain, ja monipuolisilla yliopistoseuduilla ja keskuksissa tulotaso on huomattavastikin maaseutumaisia ja harvaanasuttuja seutukuntia korkeampi (kartta 1, kuvio 2).
Kartta 1. Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo asukasta kohti seutukunnittain 2000, koko maa = 100
Kuvio 2. Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo asukasta kohti seutukuntaryhmittäin 2000
Omaisuustulot vauhdittivat Uuttamaata
Kotitalouksien tulokehityksessä aikavälillä 1995-2000 oli ominaista omaisuustulojen osuuden kasvu kaikista tuloista. Omaisuustulot kasvoivat selvästi varsinkin arvopapereiden luovutusvoittojen kautta, ja luovutusvoitot keskittyivät selkeästi muita tuloeriä enemmän tietyille alueille. Pääoma- ja työtulojen erilainen verotus lisäsi tämän kehityksen vaikutusta alueiden käytettävissä oleviin tuloihin. Myös palkansaajakorvaukset ja toimintaylijäämä kasvoivat selvästi ajanjaksolla, ja vain sosiaalietuuksien kasvu jäi vähäiseksi.
Kotitalouksien käytettävissä oleva tulo asukasta kohti lisääntyi eniten Uudenmaan maakunnassa, jossa tulot kasvoivat 41 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2000. Kehitys oli nopeinta omaisuustuloissa. Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla tulot kasvoivat myös koko maata nopeammin, Ahvenanmaalla 34 prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla 33 prosenttia. Heikoimmin menestyivät Lappi, Etelä-Savo ja Kainuu, joissa tulot lisääntyivät vain 22 prosenttia, kun koko maan kasvu samalla ajanjaksolla oli 31 prosenttia (kuvio 3).
Kuvio 3. Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon lisäys asukasta kohti maakunnittain 1995-2000
Seutukunnista kehitys oli nopeinta Salossa, jossa palkansaajakorvaukset ja varsinkin työsuhdeoptioista saadut etuudet kasvoivat selvästi. Salon seutukunnan tulot lisääntyivät 43 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2000. Helsinki (41 %), Oulu (38 %) ja Lohja (36 %) kasvoivat myös varsin nopeasti. Maaseutumaisten Järviseudun ja Ylivieskan kasvu oli sekin huomattavaa. Näissä tulotaso kohosi 33 prosenttia, ja tulotason nousu näkyi kaikissa tuloerissä. Kehitys oli hitainta Juvan ja Rovaniemen seuduilla, joissa tulot nousivat ajanjaksolla vain 22 prosenttia.
Tarkasteltaessa kehitystä seutukuntaryhmittäin näkyvissä on sama rakenne kuin kuviossa 2, eli korkean tulotason seutukuntaryhmissä tulot kehittyivät nopeimmin. Pääkaupunkiseutu kasvaa muita alueita nopeammin, keskukset taas ympäröiviä seutukuntia voimakkaammin ja maaseutumaiset ja harvaan asutut seudut jäävät tulotasossa suhteellisesti jälkeen (kartta 2, kuvio 4).
Kartta 2. Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon kehitys asukasta kohti seutukunnittain 1995-2000, koko maa = 100
Kuvio 4. Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon kehitys asukasta kohti seutukuntaryhmittäin 1995-2000
Uudenmaan kotitaloudet saivat tuloistaan 72 %
Verrattaessa käytettävissä olevia tuloja ja ensituloa alueella saadaan käsitys siitä, kuinka paljon tulojen uudelleenjako veroina, maksuina, sosiaalietuuksina ja muina tulonsiirtoina vaikuttaa kotitalouksien tulotasoon. Vuonna 2000 koko maassa 81 prosenttia ensituloista oli kotitalouksien käytettävissä tulojen uudelleenjaon jälkeen.
Uudellamaalla käytettävissä olevien tulojen osuus ensitulosta oli 72 prosenttia, kun esimerkiksi Kainuussa se oli 94 prosenttia. Seutukuntatasolla monet suuret kaupungit olivat alle koko maan keskitason tai lähellä sitä, kun taas harvaan asutuilla seuduilla käytettävissä olevan tulon suhde ensituloon oli huomattavasti yli maan keskitason (kuviot 5 ja 6) .
Kuvio 5. Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon osuus ensitulosta maakunnittain 2000
Kuvio 6. Kotitalouksien käytettävissä olevan tulon osuus ensitulosta seutukunnittain 2000, 10 suurinta ja pienintä
Käytettävissä olevien tulojen osuutta tuloista vähentää esimerkiksi progressiivinen verotus, jolloin korkean tulotason kotitaloudet maksavat suhteessa enemmän veroja. Toinen merkittävä tekijä on alueen ikärakenne: Sosiaalietuuksista merkittävimmän osan muodostavat eläkkeet.
Lähteet:
Kotitalouksien aluetilit 1995-2000. Tilastokeskus 2002
Antikainen, Janne (2001), Kaupunkiverkkotutkimus. Aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 1/01
Lisää aiheesta osoitteessa http://www.stat.fi/tk/to/aluetilinpito.html
Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksiköstä.
Ensitulo ja käytettävissä oleva tulo
Päivitetty 14.6.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi