Julkaistu: 23.5.2004

Menestyvät alueet pärjänneet hitaankin kasvun oloissa

Suomen alueiden väliset erot tuotannon kasvuvauhdissa vähenivät, kun talouden poikkeuksellisen nopea kasvuvauhti hiipui 2000-luvun alussa parin prosentin tuntumaan. Alueiden tasoerot säilyivät kuitenkin lähes ennallaan. Aiemmin menestyneet alueet ylsivät hitaankin kasvun aikana yleensä koko maata parempaan tulokseen. Seutukuntatasolla tästä on kuitenkin poikkeuksia.

Parhaiten ovat menestyneet suuret monipuoliset kaupunkiseudut, jotka ovat pystyneet vetämään myös koko maakunnan keskimääräistä parempaan tulokseen. Nopeimmin vuosina 2000-2002 kasvaneet maakunnat löytyvät lounaisesta Suomesta: Ahvenanmaa kärjessä ja toisena Varsinais-Suomi.

Myös Uudenmaan ja Pirkanmaan tuotanto on kasvanut selvästi koko maata nopeammin. Näiden lisäksi viisi maakuntaa ylittää koko maan keskimääräisen kasvun. Pohjanmaan maakunnan tuotannon arvo pienentyi runsaan prosentin. Neljän maakunnan tulos on nollan tuntumassa.

Tuotannon kasvu vuosina 2000-2002 maakunnittain . . .

kuva

. . . ja seutukunnittain (nopein ja hitain viidennes)

kuva

Turku - hitaan kasvun menestyjä

Seutukuntien kasvujärjestykseen on tullut runsaasti muutoksia. Kovinta kasvuvauhtia pitkään pitänyt Salon seutukunta on monen muun pienehkön tai keskisuuren it-seudun tavoin pudonnut tyvipäähän, ja kärkipaikan on ottanut Varsinais-Suomen maakunnan keskus Turun seutukunta.

Paalupaikka on Turun ensimmäinen. Edellinen Turun seudun menestysjakso osui 1990-luvun laman aikaan. Toiseksi ripeintä kasvuvauhtia on pitänyt Etelä-Pirkanmaa ja kolmantena on Jyväskylän seutukunta. Ylimpään viidennekseen mahtuvat myös Tampereen, Helsingin ja Oulun suuret ja monipuoliset kaupunkiseudut.

Kasvun tyrehtyminen on koetellut kovakouraisesti monia 1990-luvun menestystarinoita. Salon seutukunnan lisäksi tuotannon arvo on pienentynyt myös Lohjan, Itä-Lapin ja Äänekosken seutukunnissa. Tuotannon kasvu on jäänyt nollan alapuolelle myös monissa perinteisissä teollisuuskeskuksissa. Tästä ovat kärsineet mm. Sydösterbottens kustregion, Kemi-Tornio, Lappeenranta, Varkaus, Vaasa ja Pietarsaari.

Maakuntien ja seutukuntien tasoerot ennallaan

Maakuntien ja seutukuntien viimeaikaiset kasvuerot eivät ole juurikaan vaikuttaneet alueiden välisiin tasoeroihin. Uudenmaan arvonlisäys asukasta kohti on edelleen maan korkein. Se ylittää koko maan tason liki 40 prosentilla. Seuraavana Uudenmaan tuntumassa on Ahvenanmaa. Kolmas koko maan tason ylittävä maakunta on Varsinais-Suomi.

Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan arvonlisäys asukasta kohti on vajaan kymmenyksen koko maan alapuolella.

Hieman koko maata nopeammasta kasvuvauhdista huolimatta Kainuun arvonlisäys jää edelleen liki kolmanneksen koko maan tasoa heikommaksi. Seuraavaksi alhaisimmat arvot ovat Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Seutukuntien kärkipaikalla on kasvun yskähtelyistä huolimatta edelleen Salon seutukunta. Toisena on Helsingin seutukunta. Seuraavat sijat menevät suurille kaupunkiseuduille ja teollisille keskuksille kuten Imatran, Oulun, Rauman, Kouvolan, Tampereen, Jämsän, Turun, Lappeenrannan ja Kemi-Tornion seutukunnille. Äänekosken seutukunnan vaikeudet ovat pudottaneet sen koko maan keskiarvon alapuolelle. Samoin on käynyt myös Vaasan seutukunnalle.

Selitys seutukunnan alhaiseen arvolisäykseen asukasta kohti laskettuna voi aiheutua kahdesta syystä. Runsas työssäkäynti oman seutukunnan ulkopuolella pienentää oman alueen tuotannon arvoa. Pendelöinnin vuoksi tyvipäähän sijoittuvia seutukuntia ovat Kyrönmaa, Länsi-Saimaa ja Ii. Toinen syy on se, että tuotannon arvo on tuotantorakenteen tai esimerkiksi työttömyyden vuoksi alhainen. Aidosti matalan tuotannon seutukuntia ovat Torniolaakso, Sisä-Savo, Kaakkoinen Keski-Suomi ja Kärkikunnat.

Lähde: Aluetilinpito 1995-2002. Tuotanto- ja työllisyystilit


Päivitetty 23.5.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi