Myös väestökeskittymät ohentuvat

Jos kuntien väestö jaetaan kahtia sen perusteella, onko yhdellä neliökilometrin karttaruudulla asukkaita yli vai enintään 100, havaitaan että 1990-luvun loppupuoliskolla väestö on kiihtyvästi kaikonnut myös tiheämmin asutuilta seuduilta. Oulun yliopiston maantieteen laitoksen tutkijat käyttävät näistä väestökeskittymistä käsitettä taajamoituneet alueet. 1990-luvun alkupuoliskolla kasvavien ja kutistuvien taajamoituneiden alueiden määrä oli suunnilleen tasoissa, vuosikymmenen loppupuoliskolla vain yksi neljästä lisäsi väestöään.

Jarmo Rusanen, Toivo Muilu ja Alfred Colpaert

Aluekehityksen on todettu olevan suomalaisen yhteiskunnan ongelmien tiivistymän. Aluekehityksen mittarina käytetään useimmiten väestön muutosta kunnittain tai seutukunnittain. Väestön keskittymisen viimeaikaiset piirteet ovatkin hyvin tilastoidut, analysoidut ja myös seurausvaikutuksiltaan pohditut.

Nopein väestönkasvu on 1990-luvulla alueellisesti keskittynyt vain muutamalle korkeakoulupaikkakunnalle ja niiden lähialueille (kartta 1). Nämä alueet ovat pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu.

Vähemmän analysoitu ja myös huonommin tunnettu ilmiö on kuntien sisäinen väestönkehitys eli mitä tapahtuu kuntien haja-asutusalueilla ja taajamoituneilla alueilla. Seuraavassa tarkastellaan tätä ulottuvuutta paikkatiedon perusteella vuosina 1990-2000.

Vuoden 2000 kuntajaon mukaisista kunnista 31 prosentissa väestömäärä kasvoi tai pysyi ennallaan 1990-luvulla, 69 prosenttia kunnista menetti väestöään (taulukko 1). Viime vuosikymmenen alku- ja jälkipuoliskojen vertailu osoittaa, että alkupuoliskolla väestöä menetti 61 prosenttia kunnista ja jälkipuoliskolla 72 prosenttia kunnista. Keskittymistahti oli siten kiihtyvää.

Taulukko 1. Väestömuutos kunnittain, kuntien haja-asutusalueilla sekä taajamoituneilla alueilla 1990-2000 (aineisto: Tilastokeskus)

	Koko maa, kuntien määrä
Väestömäärän muutos	1990-1995	1995-2000	1990-2000
Kaikki kunnat
Lisääntynyt	176	126	137
Vähentynyt	272	322	311
Haja-asutusalueet
Lisääntynyt	192	144	161
Vähentynyt	255	303	286
Taajamoituneet alueet
Lisääntynyt	202	118	138
Vähentynyt	229	314	292
	Pohjois-Pohjanmaa, kuntien määrä
Kaikki kunnat
Lisääntynyt	25	12	15
Vähentynyt	16	29	26
Haja-asutusalue
Lisääntynyt	27	12	17
Vähentynyt	14	29	24
Taajamoitunut alue
Lisääntynyt	29	10	16
Vähentynyt	12	31	25

Vuoden 2001 väestönmuutosten ennakkotietojen mukaan keskittyvä kehitys jatkui siten, että 70 prosentissa kunnista väestömäärä väheni.

Itä- ja Pohjois-Suomessa nopeinta

Haja-asutusalueiden kehitys noudattaa odotetusti koko kuntien tilannetta. Väestömäärä on vähentynyt 1990-luvun alkupuoliskolla 57 prosentissa kunnista ja jälkipuoliskolla 68 prosentissa kunnista.

Taajamoituneilla alueilla näyttää tapahtuneen yllättävän nopea muutos. Vielä 1990-luvun alkupuoliskolla taajamoituneiden alueiden väestömäärä väheni vain hieman yli puolessa kuntia. 1990-luvun jälkipuoliskolla väestömäärä väheni taajamoituneilla alueilla peräti 73 prosentissa kunnista.

Esimerkkialueeksi poimitun Pohjois-Pohjanmaan kehitys on samansuuntainen, mutta vielä nopeampi. Todettakoon lisäksi, että esimerkiksi Lapissa ja Kainuussa kaikkien kuntien taajamoituneiden alueiden väestömäärä laski ajanjaksolla 1995-2000.

Tarkastelu osoittaa selkeästi taajamien väestönkehityksen rakenteellisen muutoksen, joka ajoittuu 1990-luvun lamakauden jälkeiseen ajankohtaan.

Hajakasvua kaupunkien lähellä

Väestö on suhteellisesti vähentynyt eniten haja-asutusalueilla (kartat 1 ja 2). Kaikki kolme karttaa on tehty samalla luokituksella, jotta ne olisivat keskenään vertailukelpoisia.

Haja-asutusalueen väestömäärä on kasvanut vain suurimpien kaupunkien lähellä. Käytännössä tämä merkitsee lähinnä uusia kaavoitettuja asuntoalueita nykyisten taajamien reunoilla, ei perinteisiin maaseutuelinkeinoihin perustuvan haja-asutusalueen kasvua. Niin sanotun syvän maaseudun osalta ei väestönkasvua ole juurikaan todettavissa.

Kuntien taajamoituneiden alueiden väestökato on hieman lievempi haja-asutusalueisiin verrattuna (kartta 3). Alueellisesti jakauma on samansuuntainen kuin kartoissa 1 ja 2. Kunnista vaikeimmissa asemassa ovat luonnollisesti ne, joissa sekä taajamoitunut alue että haja-asutusalue on menettänyt väestöään.

Kartta 1.

Kartta 2.

Kartta 3.

Maakuntakeskuksistako pelastus?

Taajamoituneiden alueiden väestömäärän väheneminen on uusi Suomen aluerakenteen muutos. Empiirinen analyysi paikallistaa taitekohdan 1990-luvun jälkipuoliskolle. Nähtäväksi jää, jatkuuko ja jopa kiihtyykö taajamoituneiden alueiden väestön väheneminen tämän vuosituhannen alussa.

Taajamoituneiden alueiden väestö on vähentynyt eniten Itä-, Pohjois- ja Väli-Suomessa. Huolestuttavinta ei ole niinkään joidenkin yksittäisten kuntien tilanne, vaan hyvin monien kuntien muodostamat laajat alueelliset kokonaisuudet.

Taajamoituneiden alueiden väestön väheneminen on ongelmallisinta kuntien palveluiden järjestämisen näkökulmasta. Haja-asutusalueiden väestö on tottunut hakemaan palvelut kuntakeskuksista. Taajamienkin mahdollisesti rapautuessa kuntalaisten pelastuksena ovat enää maakuntakeskukset, mutta osassa niissäkin väestömäärän kehitys on epäsuotuisa.

Kirjoittajat toimivat Oulun yliopiston maantieteen laitoksella.

Rajana 100 asukasta neliökilometrillä

Haja-asutusalue - taajamoitunut alue -ulottuvuutta tarkastellaan Tilastokeskuksen tuottamien paikkatietojen perusteella. Haja-asutusalueella tarkoitetaan tässä yhteydessä niitä kaistakoordinaatistoon perustuvia yhden neliökilometrin ruutuja, joissa oli vuonna 1990 enintään 100 asukasta. Taajamoituneiksi luokiteltujen alueiden väestöntiheys oli vastaavasti yli 100 asukasta neliökilometrillä. Kaikissa kunnissa ei ole näin määriteltynä haja-asutusaluetta tai taajamoitunutta aluetta. Luokitus ei vastaa Tilastokeskuksen taajamaluokittelua, mutta on siihen hyvin verrattavissa.

Paikkatiedon etu väestötutkimuksessa on se, että sen avulla pystytään tutkimaan kuntien sisäistä väestönkehitystä ja vaihtelua vaikka vuosittain. Koko kunnan väestömäärän kehitys ei kerro mitään tällaisesta kehityksestä. Paikkatiedon käyttö poistaa siten keskiarvon harhaa, joka syntyy käytettäessä pelkästään koko kuntaa koskevia tietoja.

Päivitetty 15.5.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi

Jaa