Julkaistu: 26.1.2004
YK kutsuu teknologian edistämään kehitystä
Tulevaisuutta maalattiin vaihteeksi mahdollisuuksien eikä uhkien valossa Genevessä. Suomi oli YK:n tietoyhteiskuntakokouksessa mukana korkealla profiililla.
Valpuri Saarelma
GENEVEN messuhallit täyttyivät viime joulukuussa tietoyhteiskuntapuheesta ja teknologisen kehityksen suitsutuksesta. Lähes 14 000 osanottajaa yli 170 maasta kokoontui YK:n johdolla luomaan globaalin tietoyhteiskunnan perustuksia ja pohtimaan, miten teknologiaa voitaisiin käyttää kehityksen apuna.
Tietoyhteiskuntahuippukokous on YK:n pääsihteeri Kofi Annanin mukaan on ainutlaatuinen lajissaan. "Kun useimmat maailmankonferenssit keskittyvät globaaleihin uhkiin, tässä kokouksessa pohditaan, miten voisimme parhaiten käyttää uutta mahdollisuutta", Annan totesi avajaispuheessaan.
Kokouksen päällimmäisenä tehtävänä oli tuoda yhteen hallitusten, kansalaisyhteiskunnan sekä yksityisen sektorin päättäjiä keskustelemaan maailmanlaajuisen tietoyhteiskunnan edellytyksistä, kehitysmahdollisuuksista sekä kehitystä hidastavista tekijöistä. Pääteemaksi nousivatkin digitaaliset kuilut, jotka estävät teknologian tasaisen jakautumisen. Kofi Annanin mukaan kuiluja on niin kehittyneissä kuin kehitysmaissakin: esimerkiksi sukupuolten, maiden infrastruktuurien sekä eri asemissa olevien liikeyritysten välillä.
Annan huomautti, etteivät kuilut katoa itsestään teknologian leviämisen myötä ja toivotti samalla hallitusten ohella kansalaisjärjestöt ja yksityiset yritykset tervetulleiksi mukaan globaalin tietoyhteiskunnan rakentamiseen. Huippukokoukselle merkittävää olikin kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin erityisen laaja osanotto. Siinä missä teollisuusmaiden poliittiset johtajat loistivat poissaolollaan, liike-elämän ja järjestöjen edustajia oli paikalla sankoin joukoin.
Huippukokouksen lopputuloksena sovittiin poliittisesta periaatejulistuksesta sekä toimintaohjelmasta, jolla globaalia tietoyhteiskuntaa kehitetään. Periaatejulistuksessa pohditaan filosofisemmin, millainen tulevaisuuden tietoyhteiskunnan tulisi olla. Toimintaohjelmassa pureudutaan tarkemmin siihen, millaisia käytännön askeleita valtioiden ja alueiden tulisi ottaa tietoyhteiskuntakehityksessä.
Asiakirjat voivat osin vaikuttaa kaunopuheisilta kirjoituksilta ihanteellisesta yhteiskunnasta. Suomen pääneuvottelija Asko Numminen muistutti kuitenkin, että asiakirjojen on tarkoitus muuttua konkretiaksi vasta siinä vaiheessa, kun valtiot laativat niiden pohjalta omat tietoyhteiskuntaohjelmansa ja alkavat toteuttaa niitä.
Konkreettisellekin tasolle päästiin jo neuvottelupöydässä, kun aivan viime hetkille kestäneissä neuvotteluissa väännettiin kättä Internetin hallinnasta sekä kehitysmaiden avuksi perustettavaa rahastosta.
Suomi osallistui kokoukseen muihin teollisuusmaihin nähden erityisen korkealla profiililla: paikalla olivat presidentti ja parikin ministeriä esikuntineen. Myös arpaonni takasi Suomen näkyvyyden huippukokouksessa: Tarja Halonen pääsi pitämään puheensa ensimmäisenä muiden maiden odottaessa vuoroaan jopa muutaman päivän.
Suurlähettiläs Asko Nummisen mukaan tietoyhteiskuntahuippukokous valittiin prioriteetiksi, koska meillä on annettavaa - Suomea pidetään tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijänä. Myös presidentti Halonen ja liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen totesivat Suomen haluavan mieluusti jakaa kokemuksiaan ja kertoa Suomen mallista esimerkkinä muille maille. Luhtanen myös muistutti maailmanlaajuisen kokouksen tarjoavan oivan tilaisuuden tarkistaa, missä kukin maa menee, missä on vielä opittavaa muilta ja missä voidaan näyttää esimerkkiä.
Poliittisten edustajien ohella myös suomalainen yritysmaailma oli näkyvästi mukana Nokia toimi huippukokouksen pääsponsorina. Perusteluksi yhtiön näkyvälle roolille johtaja Erkki Ormala totesi ytimekkäästi: "Universal access!" Ajatus kaikkien pääsemisestä mukaan tuntuu sopivan niin Nokian strategiaan kuin YK:n kehitystavoitteisiinkin.
Suomi tyytyväinen lopputulokseen
Vaikka kokouksessa paljolti keskityttiin kehitysmaiden näkökulmasta tarkastelemaan, miten teknologiaa voidaan käyttää hyväksi kehityksessä, oli myös teollisuusmailla omat tavoitteensa neuvotteluissa. Asko Nummisen mukaan Suomen ja EU:n prioriteetit pääsivätkin näkyviin neuvottelulopputuloksessa. Niitä olivat Suomen kannalta tietoyhteiskunnan arvopohjan (ihmisoikeudet, sanan vapaus, lehdistön vapaus) ja yleisesti avoimen ihmiskeskeisen tietoyhteiskunnan ajaminen. Samoin tietoyhteiskunnan palvelujen saatavuus kaikille sekä markkinoiden avoimuus ja kilpailu ovat Suomen ajamia tavoitteita, jotka päätyivät lopullisiin asiakirjoihin.
Vaikka Genevessä vältyttiin globaaleille kokouksille nykyään tyypillisiltä mellakoilta ja väkivaltaisilta vastalauseilta, ei huippukokous selvinnyt täysin ilman kritiikkiä. Ihmisoikeuksia ja sanan vapautta ajavia närkästytti se, että huippukokouksen toinen osa on määrä pitää vuonna 2005 Tunisissa. Tunisia kun ei ole tullut tunnetuksi mielipiteen ja sananvapauden luvattuna maana.
Kokonaisuudessaan huippukokousta seuratessa tuli selvästi esille, että globaalin tietoyhteiskunnan määrittely ja kehittäminen on prosessi, jossa tärkeämpää on matkanteko kuin lopullinen määränpää. Nyt pyritään vasta kartoittamaan, mitä tietoyhteiskuntaan oikeastaan kuuluu, mitä sillä tarkoitetaan ja mitä tietoyhteiskunnan tulisi tarjota kansalaisille. Vasta näiden määrittelyjen jälkeen voidaan monissa kehitysmaissa alkaa rakentamaan toimivaa infrastrukruuria ja kouluttaa kansalaisia teknologian käyttäjiksi. Globaalin ajatuksenvaihdon avulla pyritään levittämään toimivia ratkaisuja ja välttämään virhearviointeja, joita kehittyneemmät maat ovat jo ehtineet tehdä.
Miten tietoyhteiskuntaa mitataan?
Kuinka Suomesta tuli tietoyhteiskuntakehityksen mallimaa?
Päivitetty 26.1.2004
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi