Tietoaika: Marraskuu 1996
Sisältö
- Relander: Nollainflaatio jo todellisuutta
- Tietoa tiedosta
Ammatit EU-luokkiin
Menetelmän muutos lisäsi liikenteessä loukkaantuneiden määrää
Tietosuoja ja onnettomuudet
Mikä ihmeen hiihtäjä - Kuuselan kuviot
Hahmo ja tarina - Kännykkä käytössä jo joka kolmannella kotitaloudella
- Ei enää langan päässä
- Kauppa keskittyy EU:ssa suuriin liikkeisiin
- Veroasteessa suuria vaihteluita
alueittain
Mitä veroaste mittaa? - Joustava matkailija
- Röntgenkuva kansasta
Pitkittäistiedosto pitenee molempiin suuntiin - Kotimaan katsaus
Kokonaistuotanto alkukesän kasvuvauhdissa
Teollisuuden kasvu hidastui
Teleklusterin työvoima nuorta ja koulutettua
Konkurssien määrän lasku pysähtyi
Vuokrapyynnöt nousseet, tarjonta vähentynyt
Korkean teknologian vienti ylitti tuonnin
Autoja kaupaksi
Optimismi lisääntyy yhä
Työttömyys laski
Tutkinnolla töitä - tai sitten ei
Matkailukesä kirkastui hiukan elokuussa - Ulkomaan sivut
Kovenevaa kilpailua ja pieneneviä tuottoja
EU:n iflaatio ennätysalhainen
Vähemmän vauvoja kuin kertaakaan sodan jälkeen - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Nollainflaatio jo todellisuutta
Teollisuusmailla näyttäisi nyt olevan ulottuvillaan pysyvämmän hintavakauden mahdollisuus - ensimmäistä kertaa nykyisen sukupolven aikana. Muutos- ja sopeutumispaineet ovat merkittävät, sillä puolen vuosisadan ajan hintojen nousu on iskostunut yrittäjien, kuluttajien ja julkisen sektorin käyttäytymiseen.Inflaatiota ovat nujertamassa muiden muassa uusin teknologia, joka mahdollistaa tuottavuuden sekä tuotteiden ja palveluiden laadun paranemisen. Samoin kilpailun kiristyminen, jota vauhdittavat mm. teknologinen kehitys ja globalisoituminen. Työmarkkinoiden rakennemuutokset pitävät palkkainflaation aisoissa. Myöskään energia- ja raaka-ainekustannuksilla ei nykyaikaisessa tuotannossa ole enää samanlaista roolia kuin aiemmin.
Suomen 1990-luvun hintahistoria sopii hyvin esimerkiksi muutoksesta. Mitattu kuluttajahintainflaatio on pysynyt toki lievästi positiivisena; syyskuun-96 indeksiluku oli 13 % korkeampi, kuin vuonna 1990 keskimäärin. Hintojen nousua ovat kuitenkin viime vuosina ylläpitäneet lähinnä vain julkisen sektorin vero- ja tariffikorotukset sekä valuuttakurssimuutokset. Jos näiden vaikutus eliminoidaan, voidaan puhua lähes nollainflaatiosta.
Monilla tuotannonaloilla ja monissa tuoteryhmissä hintataso on nyt alempi kuin vuonna 1990. Kotimarkkinoiden perushintaindeksin mukaan esimerkiksi kotimaassa valmistettujen elintarvikkeiden, puutavaran, öljytuotteiden sekä sähköteknisten tuotteiden tuottajahintataso on 1990-luvulla tosiasiassa alentunut. Myös erilaiset pohjainflaatiomittarit viittaavat siihen, että Suomessa on viime vuosina ollut ajoittain selvä deflaatiokehitys. Näin etenkin laman syvimmässä vaiheessa vuonna 1993, mutta ajoittain sen jälkeenkin.
Uuden hinnoittelukäytännön omaksuminen vie aikansa. Suomessakin on aloja, jotka 1990-luvulla ovat edelleen nostaneet hintojaan kaksinumeroisin %-luvuin vuosittain. Vuodesta 1990 vuoden 1996 syyskuuhun esimerkiksi reseptilääkkeet ovat kallistuneet 70 %, pankkipalvelumaksut 65 % ja kotimaanlennot 54 %.
Myös ennustjien on ollut vaikea pysyä mukana. Vuodesta 1994 alkaen esimerkiksi valtiovarainministeriö on selvästi yliarvioinut todellisen inflaation. Myös Suomen Pankki onnistui kolhimaan ennustajan mainettaan syksyllä 1995 julkaistulla inflaatioennusteellaan. Tähän vedoten voidaan väittää, että Suomessa on viime vuosina harjoitettu liian deflatorista politiikkaa.
Nollainflaation siunauksellisuudesta käydään maailmalla vilkasta keskustelua. 'Inflaatiohaukat vetoavat hintavakauden hyötyihin pitkällä aikavälillä, 'kyyhkyset puolestaan kauhistelevat inflaationvastaisen politiikan kustannuksia lyhyellä tähtäimellä. Joidenkin mielestä kohtuullinen inflaatio olisi vain hyväksi 'voidellessaan' yritysten palkkarakenteita ja talouden rakennemuutoksia yleensä.
Kansainvälisessä keskustelussa keskeiseen asemaan on noussut inflaatiomittareiden luotettavuuden epäily. Kotimaisessa keskustelussa tämä näkökulma on lähes kokonaan sivuutettu, mistä ehkä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että meillä tilastoihin luotetaan. Inflaation mittaaminen on Suomessa kuitenkin yhtä vaikeata kuin muualla ja menetelmämme noudattavat pitkälti kansainvälistä käytäntöä. Siksi on tedennäköistä, että Suomessakin kuluttajahintaindeksi hieman yliarvioi todellisen inflaation. Yliarvioinnin suuruutta on kuitenkin käytännössä mahdoton arvioida.
Joka tapauksessa inflaatiomittareiden epävarmuus pitäisi ottaa huomioon politiikan mitoituksessa ja tavoiteasettelussa.