Tietoaika: Elokuu 2000

Sisältö

  • Työttömyyden alueelliset erot pysyviä
  • Eurooppa-raportista Economic Trends - seuraava kulutustutkimus ensi vuonna
  • Mikkelin seutu on Suomen suurin kesämökkialue
  • Kunnat kilpailuttamaan ateriapalvelujen tuottajia
  • Uhanalaiset ruokalajit
  • Investoinnit kasvussa - mutta kaukana huippuvuosien tasosta
  • Optiot - palkkaa vai myyntivoittoa?
  • Kotimaan katsaus
    Kuusamoon toistasataa uutta kesämökkiä
    Huumerikokset lisääntyivät viidenneksen
    Bruttokansantuote kasvoi 4 %
    Teollisuustuotanto kasvoi peräti 12,4 %
    Tehdasteollisuuden tuotanto lisääntyi 6 %
    Asunto-osakekauppa vilkastui edelleen
    Suomalaisten lomasuunnitelmat vahvassa kasvussa
    Mainostoimistojen kasvu hidastui
    Rakennusyritysten liikevaihto kasvoi 14 %
    Työttömyys ennallaan 10,3 prosentissa
    Inflaatio kiihtyi 3,5 prosenttiin
    Teollisuuden tuottajahinnat nousivat 0,6 %
    Suomalaisten ulkomaanmatkailu vilkastui
    Syntyneitä ennätysvähän
  • Kansainvälinen katsaus
    Koulutusajanodote OECD-maissa 16,4 vuotta
    Kreikassa pienet koulutusmenot
    Tiekuolemat lisääntyivät vain Kreikassa
    Sähkö halventunut eniten Pohjois-EU:ssa
    Euroinflaatio kiihtyi 2,4 prosenttiin
    Euroalueen bkt kasvoi 0,9 %
    Euroalueen työttömyys edelleen 9,2 %
  • Kuuselan kuviot
    Älä katkaise visuaalista vertailtavuutta

Tietoaika 8/2000 pdf-muodossa (828 kt)


Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja

Työttömyyden alueelliset erot säilyneet

Viime kuukausien työvoimatutkimukset viittaavat edelleen siihen, että työttömyys alenee, joskin kovin hitaasti talouden vahvaan kasvuun verrattuna. Kokonaistuotannon vientivetoinen kasvu ei viime aikoina ole lisännyt työllisyyttä toivotulla tavalla. Toisaalta työvoimakapeikotkin ovat jääneet pelättyä lievemmiksi.

Toinen yleinen havainto on se, että alueelliset työttömyyserot näyttävät säilyvän suurina. Tänä vuonna alle 10 prosentin työttömyysasteeseen on päästy ainoastaan Etelä-Suomen läänissä. Kainuussa työttömyys oli edelleen yli 20 prosentin tasolla.

Alueelliset työttömyyserot suurenivat tuntuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolla ja tämän suuntainen kehitys näyttää jatkuvan. Suomen alueellisia eroja laajentaa Ahvenanmaa, jossa Eurostatin tuoreimpien tilastojen mukaan on tätä nykyä alhaisin työttömyys Euroopan unionin NUTS 2 -alueista.

Merkille pantavaa on myös se, että korkean ja matalamman työttömyyden alueet ovat ainakin maakuntatasolla tarkasteltuna edelleen lähes poikkeuksetta samoja, kuin mitä ne olivat 1990-luvun puolivälissä. Suuria suhteellisia alueellisia nousuja tai romahduksia ei nousukauden myötä ole tapahtunut.

Työttömyyden alueellisten erojen taustalla on ennen kaikkea talouden ja työllisyyden kasvun eriytyminen. Vuoden 1993 jälkeisestä työpaikkojen nettolisäyksestä lähes 70 prosenttia on suuntautunut Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntiin. Suuralueista vain Uusimaa kohensi 1990-luvulla asemaansa bruttokansantuote asukasta kohden -vertailuissa. Muut suuralueet ovat suhteellisesti taantuneet.

Korkean työttömyyden alueet kärsivät usein myös muista rakenteellisista ongelmista, kuten epäedullisesta elinkeinorakenteesta, väestön ikääntymisestä, korkeasta huoltosuhteesta tai pitkäaikaistyöttömyydestä. Myös työllisyysasteiden eriytyminen alueittain näyttää viime vuosina voimistuneen.

Alueellisia kehityseroja lisäävät tekijät näyttävät edelleen olevan poikkeuksellisen vahvoja. Edes ennätysmittoihin noussut väestön muuttoliike ei näytä estävän alueellisten työttömyyserojen kasvua. Viime vuonna muuttoliikkeen pitkään jatkunut kasvu osoitti hiipumisen merkkejä. Kuluvana vuonna muuttojen kasvu näyttää kuitenkin nopeutuvan uudelleen mm. vientivetoisen talouskasvun seurauksena. Myös työssäkäynti asuinalueen ulkopuolella lisääntyy edelleen vauhdittaen entisestään työvoiman liikkuvuutta. Luonnollisen väestönkasvun hidastuessa väestön nettomuutto on entistä tärkeämmässä asemassa alueen työllisyysnäkymien ja yleensäkin alueen kehitysedellytysten määrittäjänä.

Suomi ei ole alueongelmineen poikkeus teollisuusmaiden joukossa. Tämä ilmenee OECD:n kesäkuussa julkaistun työllisyyskatsauksen (Employment Outlook) kansainvälisestä vertailusta. Työttömyyden alueelliset erot ovat Suomessa teollisuusmaiden keskiluokkaa. Erityisen suuret alueelliset erot ovat Italiassa ja Saksassa. Myös muualla Euroopassa työttömyysongelmat näyttävät vakiintuneen tiettyjen alueiden ongelmiksi. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa monet alueet ovat kyenneet ratkaisemaan työttömyysongelmansa. Myös väestön sisäinen muuttoliike on meillä tätä nykyä lähellä teollisuusmaiden keskimäärää.

Aluekehityksen taustatekijöihin OECD:n analyysi ei tuo paljon lisävaloa. Avoimeksi kysymykseksi jää ennen kaikkea globalisoitumisen ja uuden teknologien vaikutukset aluekehitykseen. Varmoja merkkejä esimerkiksi alueiden erikoistumisesta tietyille tuotannonaloille ei tilastoista vielä voida päätellä. Työttömyysongelman yleisestä lievenemisestä huolimatta tehokkaan aluepolitiikan tarve nähdään edelleen välttämättömäksi.

Aluepolitiikka ja sen painottaminen uudelleen pitävät jatkossakin edelleen yllä luotettavan alueellisen tilastotiedon tarvetta. Myös yritysten taholta alueellisen tiedon kysyntä on viime vuosina nopeasti kasvanut. Aluetiedon tarjonta on kehittymässä kasvavaa kysyntää vastaavaksi. Aluetilastojen tarjontaa on kehitetty tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden ja tiedon käyttäjien kanssa. Suomessa esimerkiksi valmistumassa olevat alueelliset panos-tuotostiedot helpottavat aluekehityksen analysointia. Aluetilinpidon tuotantoa ollaan nopeuttamassa. Paikkatietokantoja kehitetään, samoin maaseutu- ja kaupunki-indikaattoreita.

Myös aluetiedon käyttö tutkimustarkoituksiin on viime aikoina nopeasti yleistynyt. Kehittyvät tilastoaineistot ovat mahdollistaneet kokonaan uusien näkökulmien selvittämisen. Toivottavasti myös tutkimusaiheiden relevanssi politiikka- ym. ongelmien suhteen pidetään riittävän korkeana. Osittaistarkastelujen asemesta tarvitsisimme selvityksiä aluekehityksen ja muuttoliikkeen kokonaisvaikutuksista talouden kilpailukykyyn, kasvuun, työllisyyteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Vankkaa tietoa tarvitaan, jotta aluepolitiikassa päästäisiin laajempaan yhteistyöhön nykyisten kieltämättä hieman pirstaleisten ohjelmien sijaan.