Tietoaika: Tammikuu 1999
Sisältö
- Vireä ja vaikuttava 50-vuotias
- Palkkarakenteen pohjoinen ulottuvuus
- Tarkan euron politiikkaa
- Kunnat siirtyneet työpainetilastojen kärkeen
- Internet - tilastotiedon valtatie?
- Väestötilastoja 250 vuotta
- kotimaan katsaus
Tulot ja tuloerot kasvoivat
Bkt:n kasvu jatkui, viennin pysähtyi kesällä
Hiukan hidastuu
Teollisuuden hurja kasvu kännyköiden varassa
Joukkoviestinnän talous kasvussa
Kotitalouksien rahoitusvarat kasvaneet
Kuluttajat Suomessa suhteellisen valoisia
Kaupan myynnin kasvu jatkui vakaana lokakuussa
Lisää töitä teollisuudessa, rakentamisessa, kaupassa, hotelleissa
Ansiotaso tasaisessa nousussa
Inflaatio hidastui marraskuussa
Meitä on jo 5 160 000
Peruskouluja enää 4228 - Kansainvälinen katsaus
Italialaiset EU:n säästäväisimpiä
Suomi euroalueen keskivauhdissa
Tieto ja viestintä työllistää pohjolaa
Kansainvälinen junarahti kasvussa - Kuuselan kuviot
Yksinkertainen on kaunista - yhä
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Vireä ja vaikuttava 50-vuotias
Nykyaikaisen kansantulolaskennan 50-vuotisjuhlia on viime aikoina vietetty eri puolilla maailmaa. Tilastokeskus järjesti omansa joulukuun puolivälissä. Tilaisuudesta muodostui kansantulolaskijoiden ja -tutkijoiden lämminhenkinen tapaaminen. Vielä kerran kiitos tilaisuutta juhlistaneille vieraillemme.
Kansantalouden tilinpidon kehittäminen mainitaan yleisesti erääksi yhteiskuntatieteiden suurimmaksi innovaatioksi päättymässä olevalla vuosisadalla. Vaikka talouselämän ja politiikan tietotarpeet ovat ajan myötä muuttuneet, kansantalouden tilinpito on säilyttänyt merkittävän aseman kansantaloudellisessa tutkimuksessa ja talouspolitiikan valmistelussa. Parhaillaan kansantalouden tilinpito elää – etenkin EU:n puitteissa – erästä historiansa vaikuttavinta vaihetta ja ainakin erästä historiansa voimakkainta kehitysvaihetta.
Kansantulotutkimuksen historia ulottuu toki satoja vuosia taaksepäin. Mielenkiinto kansantulotilastoja kohtaan heräsi kuitenkin toden teolla vasta 1940-luvun lopulla, jolloin jälleenrakennus toisen maailmansodan jälkeen pääsi vauhtiin. Euroopassa kansantulolaskennan tietoja tarvittiin erityisesti Marshall-avun jakamiseen ja seurantaan. Samoihin aikoihin kansantulotietoja alettiin käyttää yleisemminkin talouspolitiikan tarpeisiin niin Suomessa kuin muuallakin. Perinteisesti kansantulotietojen julkistamispäivämäärät ovat olleet sidoksissa valtion suunnittelu- ja budjetointirytmeihin. Suomessa nykyaikainen kansainvälisiin suosituksiin perustuva kansantalouden tilinpitolaskenta käynnistyi virallisesti vuonna 1948, jolloin silloiseen Tilastolliseen Päätoimistoon perustettiin erillinen kansantulotilastoyksikkö.
Kansainvälisesti tilinpidon alku yhdistetään usein myös vuonna 1953 ilmestyneeseen YK:n SNA-käsikirjaan. Se oli pääosin tuotantolaskelmiin perustuva kuvaus kansantalouden tuotteiden ja rahan kiertokulusta. Tilinpitosuositusten toinen versio SNA68 korosti toimiala- ja tuotenäkökulmia. Parhaillaan ollaan siirtymässä kolmanteen eli SNA93:n mukaiseen tilinpitoversioon, josta Euroopan ja etenkin EU:n tarpeita varten on tehty oma EKT95 -tilinpitosuositus. EKT95 on määrä ottaa käyttöön vaiheittain vuosien 1999 ja 2005 välillä.
Nykyaikaisen kansantulolaskennan syntyminen voidaan yhdistää myös kansantulolaskijoiden ja -tutkijoiden kansainvälisen yhteistyöorganisaation IARIW'in (International Association for Research in Income and Wealth) perustamiseen. IARIW on näytellyt varsin keskeistä roolia kansantalouden tilinpitolaskennan kehittymisessä viimeisten 50 vuoden aikana. IARIW'in ensimmäinen konferenssi pidettiin Cambridgessä vuonna 1949 ja 25. konferenssi pidettiin samaisessa paikassa viime elokuussa. Kansantulotutkimuksen saamaa arvostusta kuvaa kahdelle kansantulotutkijalle – Richard Stonelle ja Simon Kuznetsille – myönnetty taloustieteen Nobel-palkinto.
Kansantalouden tilinpidon kehittäminen on vauhdittanut myös yksittäisten perustilastojen kehittämistä. Vasta kun tuotantoa, kulutusta, investointeja, ulkomaankauppaa, palkka- ja hintakehitystä, työllisyyttä jne. kuvaavat perustilastot saatiin kuntoon, voitiin rakentaa kansantalouden kysyntää ja tarjontaa koskeva huoltotaselaskelma. Se on vieläkin käytössä kansantaloudellisessa analyysissa.
Kansainvälisesti yhdenmukaistetut kansantulotilastot muodostavat nykyaikaisen globaalin talouden informaatioperustan, joka on välttämätön edellytys niin talouspolitiikan kuin markkinaoperaatioidenkin onnistumiselle. Tilastopohjan kehittyminen mainitaan usein osalliseksi siihen, että esimerkiksi Yhdysvalloissa talouspolitiikkaa on lähes koko 1990-luvun onnistuttu hoitamaan vakaata talouskasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia edesauttavalla tavalla. Sitä samaa odotetaan nyt myös Euroopalta. Ainakin tilastojen osalta edellytysten pitäisi alkaa olla kunnossa.
Esimerkiksi EU:n hallinto ja politiikka ovat monin tavoin sidoksissa nykymuotoiseen (EKT95) kansantalouden tilinpitolaskentaan. Toisaalta myös paineet kansantalouden tilinpidon näkökulman laajentamiseen ovat kasvamassa. Tähän suuntaan on jo jossain määrin edetty ns. satelliittitilien kehittämisen muodossa. Satelliittikuvauksen kohteita ovat olleet muiden muassa ympäristö, palkaton kotitaloustyö, tutkimus- ja kehitystyö, koulutus jne. Todennäköisesti myös vaatimukset kansantalouden tilinpidon laajentamiseksi sosiaalitilinpidon suuntaan voimistuvat. Uskoisin, että näihinkin vaatimuksiin tilastotoimi kykenee ajan myötä vastaamaan.