Sosioekonomiset erot työurien pituudessa oletettua pienempiä
- Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän
- Odotteet ongelmallisia
- Lähes joka kolmas 65-vuotias on työskennellyt 40 vuotta tai enemmän
- Koulutustasojen väliset erot pieniä
- Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden työurat lähes yhtä pitkät
- Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa
- Lähteet:
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Odotteet ongelmallisia
Työurien odotelaskelmiin liittyy kuitenkin monenlaisia periaatteellisia hankaluuksia, kun on kyse sosioekonomisten ryhmien välisistä eroista.
Odotteet lasketaan tavallisesti tietyn ajankohdan väestöä kuvaavien tietojen perusteella niin sanottuina periodiodotteina. Periodiodotteissa eri-ikäisten käyttäytyminen tarkasteluajankohtana rinnastetaan elinkaaren eri vaiheissa toteutuvaan käyttäytymiseen. Oletetaan siis, että vanhempien ikäluokkien nykyinen käyttäytyminen kuvaa nuorten ikäluokkien tulevaa käyttäytymistä.
Todellisuudessa eri aikoina syntyneiden työmarkkinakäyttäytyminen elinkaaren eri vaiheissa on todennäköisesti erilaista johtuen taloudellisten suhdanteiden vaihteluista, koulutus- ja elinkeinorakenteen muutoksista, sosiaaliturvajärjestelmän muuttumisesta, sukupuoleen ja ikään sidottujen odotusten ja asenteiden muuttumisesta sekä monesta muusta vastaavasta seikasta.
Sosioekonomisia ryhmiä tarkasteltaessa ongelma korostuu: nykyiset viisikymppiset kansakoulun pohjalta työelämään tulleet ovat löytäneet työpaikan ja vakiinnuttaneet asemansa 1980-luvun alussa aivan erilaisessa tilanteessa kuin 2010-luvulla peruskoulun varassa työelämään yrittävät.
Työllisen ajan odotetta ei voikaan pitää varsinaisesti ennusteena tulevasta työurasta. Se kuvaa paremminkin kokonaistyöllisyyttä tietyllä ikävälillä ja perustuu ihmisten työmarkkinakäyttäytymiseen tarkasteluajankohtana. Työllisyyden seurantaan taas on olemassa muita hyviä ja vakiintuneita mittareita kuten työllisyysaste. Eri väestöryhmien ja ajankohtien vertailussa työllisen ajan odote voi kuitenkin olla hyödyllinen sen vuoksi, että se vakioi ryhmien ikärakenteen erot.
Toinen pulma työllisen ajan odotteen käytössä liittyy siihen, että sosioekonominen asema ei ole pysyvä ominaisuus toisin kuin esimerkiksi syntymävuosi tai sukupuoli. Työhön tai koulutukseen perustuva sosioekonominen asema vakiintuu elinkaarella suhteellisen myöhään. Sen muodostuminen on prosessi, jonka kuluessa yksilöt kuuluvat vaihtelevan pituisia aikoja johonkin toiseen sosioekonomiseen ryhmään kuin siihen, joka lopulta vakiintuu heidän sosioekonomiseksi asemakseen.
Lisäksi vaikutuksen suunta sosioekonomisen aseman ja työuraan vaikuttavien ilmiöiden välillä on epäselvä ja voi vaihtua elinkaaren aikana. Esimerkiksi nuorena alkanut sairaus voi vaikuttaa yksilön sosioekonomisen aseman muodostumiseen. Vanhemmissa ikäryhmissä taas omaan työhön perustuva sosioekonominen asema on ehtinyt vakiintua ja voi vaikuttaa työkyvyttömyyteen johtavan sairauden tai vamman ilmaantumiseen.
Työllisen ajan odotteiden laskeminen ikäryhmille, joissa sosioekonominen rakenne ei ole vielä vakiintunut, johtaa helposti harhaiseen tulokseen. Samasta syystä elinajan odotteiden laskemisessa on vakiintunut tapa, että sosioekonomisten ryhmien elinajan odote lasketaan vasta 35 ikävuodesta alkaen.
Kolmas huomionarvoinen seikka on, että odotteet ovat keskilukuja eivätkä kerro työurien pituuden jakaumasta. Työurien pituus voi olla eri tavalla jakautunut eri sosioekonomisissa ryhmissä. Yhdessä ryhmässä työuran pituuden hajonta voi olla pieni, ja suuri osa ihmisistä tekee lähes samanmittaisen työuran, toisessa ryhmässä taas saattaa olla suuri hajonta: paljon hyvin pitkiä ja hyvin lyhyitä työuria. Jakauman tunteminen saattaa olla yhtä merkittävää politiikkapäätelmien kannalta kuin tieto työurien keskipituudesta.
Päivitetty 9.12.2013