Käsitteet ja määritelmät

EKT 2010
EKT95
Hallussapitovoitto ja -tappio

Hallussapitovoitot ja -tappiot johtuvat varojen hintojen muutoksista. Niitä esiintyy kaikenlaisissa rahoitus- ja reaalivaroissa sekä veloissa. Hallussapitovoitot ja -tappiot syntyvät varojen ja velkojen omistajille pelkästä varojen ja velkojen hallussapidosta jonkin ajanjakson kuluessa ilman että niitä muutetaan millään tavoin.

Hallussapitovoittoja ja -tappioita, jotka mitataan käypiin markkinahintoihin, kutsutaan nimellisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi. Ne voidaan jakaa neutraaleiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat yleisen hintatason muutoksia ja reaalisiksi hallussapitovoitoiksi ja -tappioiksi, jotka heijastavat muutoksia varojen suhteellisissa hinnoissa.

Kotitalouksien velkaantumisaste

Kotitalouksien velkaantumisaste lasketaan suhteuttamalla kotitalouksien lainavelat neljänneksen lopussa edeltävien neljän vuosineljänneksen yhteenlaskettuun käytettävissä olevaan tuloon.

Nettoluotonanto/ -otto

Nettoluotonanto/ -otto on tasapainoerä pääomatilillä ja rahoitustilillä.

Nettoluotonanto/ -otto vastaa talousyksikön tai sektorin muiden talousyksiköiden tai sektoreiden rahoitukseen saatavilla olevaa rahan määrää tai määrää, jonka talousyksikkö tai sektori on pakotettu lainaamaan muilta talousyksiköiltä tai sektoreilta.

Nettoluotonantoa/-ottoa kuvataan rahoitustilinpidossa käsitteellä rahoitustaloustoimet, netto. Se on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos rahoitusvaroja kertyy jakson aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräisesti luotonantaja.

Nettoluotonanto/-otto
Rahoitustaloustoimet

Rahoitustaloustoimet ovat institutionaalisten yksiköiden välisiä tai niiden ja ulkomaiden välisiä rahoitussaamisiin ja -velkoihin kohdistuvia taloustoimia.

Ne kuvaavat, mikä sektori rahoittaa, mitä sektoria rahoitetaan, minkä rahoitusvaateen muodossa ja kuinka paljon.

Rahoitustaloustoimet luokitellaan kahdeksaan eri pääluokkaan ja niiden alaluokkiin. Luokittelu vastaa rahoitustaseiden luokittelua.

Rahoitustaloustoimet, netto

Rahoitustaloustoimet, netto on rahoitusvarojen nettohankinnan ja velkojen nettohankinnan erotus. Jos sektorille kertyy rahoitusvaroja jakson aikana enemmän kuin lisävelkaa, sektori on nettomääräinen luotonantaja. Käsite vastaa kansantalouden tilinpidon käsitettä nettoluotonanto/-otto.

Rahoitustilinpito

Rahoitustilinpidossa kuvataan kansantalouden sektoreiden rahoitusvaroja ja velkoja sekä niiden määriin vaikuttavia rahoitustaloustoimia. Rahoitustilinpito koostuu kahdesta osasta: jakson lopun rahoitustaseesta ja jakson aikaisista, rahoitusvaroihin ja velkoihin kohdistuvista rahoitustaloustoimista. Rahoitustilinpito on osa kansantalouden tilinpitojärjestelmää.

Rahoitustilinpito on muista rahoitustilastoista johdettu tilasto. Tilaston laadinnassa hyödynnetään paitsi rahoitustilastoja, myös muita sektoreittaisia tase- ja virtatietoja sisältäviä tilastoja ja tietoja.

Rahoitusvaade

Rahoitusvaadeluokituksessa luokitellaan kaikki sellaiset rahoitusinstrumentit, jotka ovat kuvauksen kohteena rahoitustilinpidossa.

Pääkriteereinä ovat rahoitusinstrumenttien likviditeetti ja niitä koskevat lait. Saamis-velkasuhteen tulee olla ehdoton; ehdollinen saaminen on mukana vain jos sille voidaan määritellä markkinahinta tai jos se voidaan kuitata vastasaamisella.

Rahoitusvarat

Rahoitusvarat ovat taloudellisia varoja, jotka koostuvat maksuvälineistä, rahoitussaamisista sekä sellaisista taloudellisista varoista, jotka ovat luonteeltaan saamisten kaltaisia.

Rahoitussaamiset oikeuttavat niiden omistajat eli velkojat saamaan maksun tai sarjan maksuja ilman erityisiä muita toimenpiteitä muilta institutionaalisilta yksiköiltä eli velallisilta, jotka ovat hankkineet saamisten vastineena olevat velat.

Rahoitusvarat jaetaan kahdeksaan alaluokkaan: Monetaarinen kulta ja erityiset nosto-oikeudet (AF1), Käteisraha ja talletukset (AF2), Rahamarkkinainstrumentit ja joukkovelkakirjalainat (AF3), Lainat (AF4), Osakkeet ja osuudet (AF5), Vakuutus-, eläke ja standarditakausvastuut (AF6), Johdannaiset ja työsuhdeoptiot (AF7) sekä Muut saamiset ja velat (F8).

Rahoitusvarojen nettohankinta

Rahoitusvarojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana hankittujen rahoitusvarojen määrää.

Rahoitusvelat

Rahoitusvelat ovat taloudellisia velkoja, jotka luokitellaan samalla tavalla kuin rahoitusvarat. Velat ovat varojen vastinkirjauksia eli jonkun saaminen on jonkun toisen velka.

Saamistodistukset

Saamistodistuksia ovat kaikki jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit, kuten valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, pankkien sijoitustodistukset, yritystodistukset, omaisuudenhoitoyhtiöiden velkasitoumukset, rahamarkkinavelkakirjat, muut rahamarkkinavaateet ja kaikki pääomamarkkinavaateet (pl. osakkeet) mm.joukko- velkakirjoista; viitelainat (benchmark-lainat), debentuurit, optiolainat, vaihtovelkakirjalainat, muut joukkovelkakirjalainat, ikuiset lainat sekä muut pääomamarkkinavaateet (pl. osakkeet).

Sulautettu rahoitustase/-rahoitusvirrat

Rahoitusvarat ja -virrat voidaan esittää sulautettuina, jolloin eliminoidaan sekä alasektorin sisäiset (esim. kuntien velat toisille kunnille) että summasektorien sisäiset erät (edellisen lisäksi myös kuntien velat valtiolle, työeläkelaitoksille ja muille sosiaaliturvarahastoille julkisyhteisöjen summasektorissa). Sulautetut tiedot kuvaavat ao. sektorien asemaa suhteessa muihin ja ainoastaan muihin sektoreihin.

Sulauttamaton rahoitustase/-rahoitusvirrat

Rahoitusvaroja ja -virtoja voidaan kuvata sulauttamattomina, jolloin taloustoimet kirjataan täysimääräisesti myös sektorien ja alasektorien sisäiset taloustoimet mukaan lukien.

Sulauttamattomia rahoitustaseita laadittaessa yhden institutionaalisen yksikön muodostaman sektorin sisäiset erät on kuitenkin rahoitustaseissa sulautettu pois (esim. valtion talouden sisäinen lainanotto). Sisäiset erät eivät vaikuta sektorin nettovarallisuuteen tai nettoluotonantoon.

Tilastollinen ero

Tilastollinen ero on kansantalouden tilinpidossa tarjonnan ja kysynnän ero-tus. Vaikka määritelmällisesti kansantaloudessa erien pitäisi olla yhtä suuret, niin tilastolähteiden poikkeavuudesta johtuen ne yleensä eroavat toisistaan, eikä niitä Suomen tilinpitojärjestelmässä pakoteta yhtä suuriksi.

Rahoitustilinpidossa tilastollinen ero kuvaa rahoitustilinpidon ja kansanta-louden reaalitilinpidon nettoluotonantojen erotusta.

Velkojen nettohankinta

Velkojen nettohankinta kuvaa nettomääräisesti periodin aikana otettujen velkojen määrää.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Rahoitustilinpito [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-4886. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.9.2015].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/rtp/kas.html

Jaa