Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2014

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2014 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 60,1 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (t CO2-ekv.). Päästöt laskivat 5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Päästökaupan piiriin kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2014 lähes 9 prosenttia edellisvuodesta. Päästöjen pienemiseen vaikuttivat tavallista lämpimämpi sää ja sähkön nettotuonnin lisääntyminen sekä talouden taantuma. Päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla (mm. polttoaineiden käyttö rakennusten lämmityksessä, kotimaan liikenne pl. lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt, maatalous, jätehuolto ja F-kaasujen eli fluoria sisältävien kasvihuonekaasujen käyttö) päästöt laskivat noin prosentin. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 16 prosenttia pienemmät. Kokonaispäästöihin ei lasketa mukaan, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorin päästöjä ja poistumia. Sektori on Suomessa merkittävä nielu, eli se vähentäisi Suomen kokonaispäästöjä.

Vuoden 2014 kokonaispäästöistä 76 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 10 prosenttia, maatalouden 11 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. Päästöistä 81 prosenttia oli hiilidioksidia, 9 prosenttia metaania, 8 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 3 prosenttia F-kaasuja.

Energiasektorin päästöt olivat vuonna 2014 45,8 milj. t CO2 ekv., ne laskivat 5 prosenttia vuoteen 2013 ja 15 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna Suurimpana syynä oli maakaasun, hiilen ja öljyn kulutuksen vähenemä vuodesta 2013. Puupolttoaineiden käyttö pieneni lähes 2 prosenttia ja niillä katettiin noin neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta. Energiasektorin pikaennakkotietojen laskennassa on käytetty Tilastokeskuksen julkistamaa vuoden 2014 energian kokonaiskulutuksen ennakkotietoa, Energiaviraston päästökauppatietoja sekä liikennesektorin osuuden laskennassa VTT Oy:n LIPASTO-mallista saatuja ennakkotietoja.

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2014 laskivat 4 prosenttia verrattuna edellisvuoteen, ollen 5,7 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 8 prosenttia. Eniten laskivat kemianteollisuuden päästöt, mineraali- ja metalliteollisuuden päästöt pysyivät lähes edellisvuoden tasolla. Kemianteollisuuden päästöt laskivat, kun vedyn tuotantomäärä väheni. F-kaasujen päästöt olivat 1,7 milj. t CO2-ekv., ne kasvoivat noin 4 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. F-kaasupäästöt ovat kasvaneet kolmikymmenkertaiseksi ajanjaksolla 1990–2014. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden sektori muodostaakin F-kaasujen päästöistä nykyisin yli 90 prosenttia.

Maatalouden päästöt, 6,5 milj. t CO2-ekv., olivat vuonna 2014 14 % vuoden 1990 päästöjä pienemmät. Ne kasvoivat noin prosentin verrattuna edellisvuoden päästöihin. Kasvu johtui väkilannoituksen kasvusta.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla hiilinielu kasvoi noin 4 prosenttia verrattuna vuoden 2013 nieluun ollen noin 21,1 milj. t CO2-ekv. Markkinahakkuut pysyivät lähes vuoden 2013 ennätyksellisen suurella tasolla pienentyen yhden prosentin.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 4 prosenttia ollen 2,2 milj. t CO2-ekv. vuonna 2014. Suurimpana syynä päästöjen vähenemiseen on yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksen vähentyminen jätteenpolton lisääntyessä. Kaatopaikkakaasun talteenoton päästöjä vähentävä vaikutus sekä jätteiden biologisen käsittelyn ja jätevedenkäsittelyn päästöt olivat edellisvuoden tasolla. Jätesektorin päästöt ovat puolittuneet vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain edellyttämät toimet, mm. kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Pikaennakon päästötietojen laskenta tehdään karkeammalla tasolla, kuin varsinainen vuoden 2014 inventaariolaskenta (ennakkotiedot 14.12.2015 ja viralliset 15.4.2016). Päästöt tarkentuvat varsinaiseen inventaarioon, kun kaikki laskennassa käytettävät tiedot valmistuvat ja tarkentuvat.

Uusien raportointi- ja menetelmäohjeitten sekä GWP-kertoimien vaikutukset päästöihin

Vuonna 2015 kasvihuonekaasupäästöjen laskenta on muuttunut uusien, kansainvälisesti sovittujen kasvihuonekaasupäästöjen arviointi- ja raportointiohjeiden takia. Koko aikasarja vuodesta 1990 on päivitetty uusien ohjeiden mukaiseksi. Suomen päästötaso on noussut 1–3 prosenttia aikaisemmin julkaistuihin päästöarvioihin verrattuna vuodesta riippuen. Päästötason nousuun ovat vaikuttaneet mm. muuttuneet kasvihuonekaasujen yhteismitallistamisessa käytetyt GWP (global warming potential) –kertoimet sekä tehdyt päästöjen allokointi- ja menetelmämuutokset. Metaanin GWP-arvo on nyt 25 (oli 21) ja typpioksiduulin 298 (oli 310), F-kaasuissa muutoksia kertoimissa on tapahtunut kumpaankin suuntaan.

Kasvihuonekaasujen päästöjen laskenta ja raportointi on muuttunut YK:n kasvihuonekaasupäästöjen inventaarioita koskevien raportointiohjeiden ja Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta koskevien velvoitteen laskentaan liittyvien muutosten sekä uusien IPCC:n menetelmäohjeiden käyttöönoton myötä. Inventaariolaskennan perusohjeeksi on otettu käyttöön 2006 IPCC-menetelmäohjeet (2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories). Lisäksi Kioton pöytäkirjan LULUCF-toimien päästöjen/poistumisen raportoinnissa on käytettävä 2006 IPCC-ohjeita täydentävää nk. KP-LULUCF liitettä (2013 Revised Supplementary Methods and Good Practice Guidance Arising from the Kyoto Protocol).

Suomen kannalta merkittäviä kokonaispäästöihin ja/tai Suomen päästövähennysvelvoitteisiin vaikuttavia muutoksia ovat energiasektorin ja teollisuuden prosessien aiheuttamien epäsuorien N2O-päästöjen pudottaminen pois kokonaispäästöistä, maatalouden ja F-kaasujen päästöjen laskennan menetelmämuutokset sekä kalkituksen CO2-päästöjen siirtäminen LULUCF-sektorista maataloussektoriin.

Energiasektorin merkittävimmät raportointi ja menetelmämuutokset olivat epäsuorien N2O-päästöjen jättäminen pois kokonaispäästöistä, päästökertoimiin tehdyt tarkistukset sekä voiteluaineiden päästöjen siirto teollisuuden prosessit ja tuotteiden käyttö -sektoriin, näiden muutosten yhteenlaskettu vaikutus sektorin kokonaispäästöihin jäi kuitenkin vähäiseksi.

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön kasvihuonekaasupäästöihin uusien ohjeitten käyttö on tuonut vain joitain pieniä muutoksia; on otettu käyttöön uusien ohjeitten mukaisia oletuskertoimia, siirretty energiasektorilta voiteluaineiden käytön päästölaskenta ja uutena päästölähteenä mukaan on otettu parafiinivahojen käyttö. F-kaasujen päästöt ovat kasvaneet noin puolitoistakertaisiksi viimeisten inventaariovuosien osalta. Tähän on vaikuttanut merkittävästi kylmä- ja ilmastointilaitteiden sekä sähkönjakelulaitteiden käytön päästöjen laskentamenetelmän muuttaminen uusien menetelmäohjeiden mukaiseksi.

Maatalouden päästöt nousivat sekä uusien raportointi- ja menetelmäohjeiden, että uusien GWP-kertoimien käyttöönoton johdosta noin kymmenisen prosenttia. Etenkin kotieläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä aiheutuvat metaanipäästöt kasvoivat menetelmämuutosten myötä. Maatalouden N2O-päästöluokissa tapahtui päästöjen nousua, mutta kokonaisuudessa muutos aikaisemmin raportoituun on pieni. Myös kalkituksen siirto maataloussektorille LULUCF-sektorilta nosti sektorin päästötasoa.

Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF)-sektorin laskentaa täydennettiin päästöluokkien, niiltä raportoitavien kaasujen ja laskentamenetelmien ja päästökertoimien osalta uusien raportointiohjeiden ja IPCC:n orgaanisten maiden päästöjä koskevien uusien menetelmäohjeiden mukaisesti. Uusien raportointiohjeiden mukaisesti ko. sektorin kokonaispoistuma sisältää nyt myös puutuotteiden hiilivaraston kertymisen, jonka suuruus vaihtelee n. 2–8 milj. t CO2-ekv. vuodesta riippuen. Toiseen suuntaan vaikuttuvat uusien ohjeiden ja suositusten mukaisesti mukaan otetut kasvu-, kuivike- ja ympäristöturpeen CO2-päästöt ja ojitettujen metsämaiden metaanipäästöt, jotka pienentävät sektorin nettonielua.

Jätesektorin päästölaskentaa täydennettiin ottamalla mukaan uutena päästölähteenä jätteiden mädätyksen päästöt, siltä osin kun mädätyksessä syntyvää biokaasua ei hyödynnetty energiana. Mädätyksen päästöjen lisäämisen merkitys sektorin kokonaispäästöihin oli lähes merkityksetön. Eniten jätesektorin päästötasoon vaikuttivat uudistuneet GWP-kertoimet, etenkin metaanin kertoimen kasvu nosti päästötasoa.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteen seuranta

Euroopan parlamentti hyväksyi loppuvuodesta 2008 EU:n ilmasto- ja energiapaketin, joka on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi ja nk. taakanjakopäätös (406/2009/EC), jolla säädetään päästökauppaan kuulumattomien toimien päästövähennyksiä. Uusittu päästökauppadirektiivi ja taakanjakopäätös koskevat kautta 2013–2020.

Päästökauppaan kuulumattomille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöt olisivat 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Päästöjen kansallisesta jakosuunnitelmasta on luovuttu, ja pääkeinona päästöoikeuksien jakamiseen käytetään huutokauppaa. Maksutta jaettavat päästöoikeudet jaetaan kaudella 2013–2020 harmonisoitujen EU-tason sääntöjen mukaisesti, eikä kansallista harkintaa jaossa enää ole.

EU:n energia- ja ilmastopaketin taakanjakopäätös (Effort Sharing Decision, 406/2009/EC) käsittää päästökauppasektoriin kuulumattomien alojen päästövähennystavoitteet. Suomen päästökauppasektoriin kuulumattomille päästöille on asetettu 16 prosentin vähennysvelvoite vuoden 2005 päästöistä vuoteen 2020 mennessä. Päästökauppasektoriin kuulumattomat päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökauppaan kuulumattomien päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa ilmoitetut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

Suomessa taakanjakopäätöksen piiriin kuuluvat päästöt syntyvät suurimmaksi osaksi rakennusten lämmityksestä, liikenteestä ja maataloudesta. Päästövähennystavoitteeseen pyritään muun muassa rakennusten, asumisen ja laitteiden tiukentuneilla energiatehokkuussäädöksillä ja -sopimuksilla sekä liikennepuolella esimerkiksi uudella ajoneuvoteknologialla ja biopolttoaineilla.

Taakanjakopäätöksen mukaan vuosien 2013–2020 välissä päästöjen on oltava niin kutsutulla tavoitepolulla tai sitä alhaisemmat. Tavoitepolku on lineaarinen. Sen alkupiste on vuosien 2008–2010 päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen keskiarvo ja loppupiste vuoden 2020 päästövähennystavoite.

Koska päästökauppaan kuulumattomien sektoreiden päästöt lasketaan tarkastettujen kokonaispäästöjen ja päästökauppasektorin todennettujen päästöjen erotuksena, on tavoitepolun määrittämisessä otettu huomioon myös päästökauppaan vuonna 2013 siirtyneiden päästöjen vaikutus. Kyseisiin päästökiintiöihin on tehty päästökaupan kattavuuden muutokset erillisellä komission päätöksellä (2013/634/EU).

Päästökauppaan kuulumattomat päästöt vuosille 2005 ja 2008–2010 on vahvistettu taakanjakopäästöstä varten vuoden 2012 EU:n sisäisen inventaariotarkastuksen jälkeen ja niiden perusteella on laskettu ja vahvistettu jäsenmaakohtaiset vuosittaiset päästökiintiöt komission täytäntöönpanopäätöksillä (2013/162/EU). Mainitut vuosittaiset päästökiintiöt eivät ota huomioon uusien, vuonna 2015 käyttöön otettujen menetelmä- ja raportointiohjeiden vaikutuksia päästötasoon. Taakanjakopäätöksen velvoitteiden osalta EU:n kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmäasetuksessa on sovittu, että mikäli uusien ohjeiden aiheuttamat muutokset päästölaskentaan muuttavat taakanjakopäätöksen kannalta oleellisia päästöjä enemmän kuin prosentin, voi komissio muuttaa jäsenmaan vuotuisia taakanjakopäätöksen mukaisia päästökiintiöitä vastaavasti. Mahdolliset muutokset päästörajoihin tehtäisiin vuoden 2016 inventaariolähetyksen tarkastuksen perusteella.

Taulukossa 1 on annettu mainittujen Suomen taakanjakopäätöksen mukaiset päästöt vuosina 2013 ja 2014 sekä vuosittaiset päästökiintiöt ja niihin tehdyt päästökaupan kattavuuden muutoksista lasketut korjaukset sekä näiden erotuksena saatava tavoitepolku, jonka alapuolella Suomen päästökauppaan kuulumattomien toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Mikäli päästöt ylittyvät, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta, niiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanpäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Lukujen valossa Suomi on täyttämässä vuosien 2013 ja 2014 taakanjakopäätöksen mukaiset vuosittaiset velvoitteet. Luvut voivat kuitenkin vielä tarkentua; vuoden 2013 päästötiedot voivat tarkentua loppuvuodesta tehtävän EU-tarkastuksen yhteydessä ja vuoden 2014 luvuista julkistetaan tarkempi arvio joulukuussa 2015.

Taulukko 1. Suomen päästökauppasektoriin kuulumattomien päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020 ja kokonaispäästöarvioiden (pl. kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt) ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen mukaan lasketut päästökauppaan kuulumattomat päästöt. Vuoden 2014 tieto on pikaennakkotieto. Päästöluvut on annettu hiilidioksidia vastaavina miljoonina tonneina (CO2-ekvivalentteina).

  2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020
Vuosien 2005 ja 2008-10 päästöistä lasketut päästökiintiöt 33,5 33,0 32,5 31,9 31,4 30,9 30,4 29,9
Päästökaupan kattavuuden muutoksista aiheutuva korjaus 1,7 1,7 1,7 1,6 1,6 1,6 1,5 1,5
Suomen tavoitepolku (edellisten rivien erotus) 31,8 31,3 30,8 30,3 29,8 29,3 28,8 28,4
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 31,5 31,1 2)            
Ero tavoitepolkuun 1) -0,2 -0,1            
1) Tavoitteen alittaminen ilmaistu negatiivisena lukuna
2) Pikaennakkotieto

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella

Suomen maakohtainen velvoite osana EU-maiden yhteistä taakanjakoa Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle 2008–2012 oli rajoittaa kasvihuonekaasupäästöt keskimäärin perusvuoden tasolle. Suomen Kioton pöytäkirjan perusvuosi on 1990, paitsi F-kaasujen osalta 1995. Perusvuoden päästöjen perusteella laskettu Suomen sallittu päästömäärä kaudella 2008–2012 oli 355,0 milj. t CO2-ekv. eli vuotta kohti laskettuna keskimäärin 71,0 milj. t CO2-ekv.

Tilastokeskus on toimittanut arvion kauden 2008–2012 kasvihuonekaasupäästöistä YK:n ilmastosopimukselle 15.4.2014. Raportoinnin tarkastusraportti julkaistiin 4.2.2015. Tarkastus ei tuottanut uudelleenlaskentoja, joten huhtikuussa raportoidut kasvihuonekaasupäästöt ovat lopulliset Kioton pöytäkirjan ensimmäiselle velvoitekaudelle. Suomen kokonaispäästöt kaudella 2008–2012 alittavat Kioton pöytäkirjan ensimmäisen kauden velvoitetason noin viidellä prosenttiyksiköllä. Lisäksi Suomi saa laskea Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 LULUCF-toimista (metsitys, uudelleenmetsitys ja metsänhoito) 2,9 milj. t hyödyksi velvoitteen suorittamisessa. Suomi on lisäksi hankkinut Kioton pöytäkirjan hankemekanismien kautta päästöyksiköitä, joita myös voi hyödyntää velvoitteen saavuttamisessa.

Kun ensimmäisen velvoitekauden viimeisten inventaariolähetysten tarkastusprosessi on saatu päätökseen kaikkien Kioton pöytäkirjan teollisuusmaaosapuolten osalta, joilla oli päästöjen vähennys/rajoitusvelvoite kaudella 2008–2012 on vielä sata päivää aikaa (nk. täsmäytyskausi) hankkia tai myydä päästöyksiköitä ennen lopullisia arvioita velvoitteiden toteutumisesta. Tarkastusprosessin päättymispäiväksi on sovittu 10.8.2015, mutta jos kaikkia tarkastuksia ei ole saatu päätökseen ko. päivämäärään mennessä, siirtyy täsmäytyskauden alkaminen.

Julkistuksen yhteydessä julkaistussa raportissa Suomen kasvihuonepäästöt 1990-2014 on tarkasteltu Suomen Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden velvoitteen täyttämistä tarkemmin. Tarkastelun mukaan Suomi täyttää Kioton pöytäkirjan sille asettaman velvoitteen. Virallinen vahvistus velvoitteen täyttämisestä saadaan kuitenkin aikaisintaan vuoden 2016 huhtikuussa, 45 päivää täsmäytyskauden päättymisen jälkeen tehtävän raportoinnin tarkastuksen päätyttyä.

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

Kioton pöytäkirjan toisesta velvoitekaudesta, 2013–2020, sovittiin Dohassa 2013 pidetyssä osapuolikokouksessa. Dohassa tehtiin muutoksia Kioton pöytäkirjaan ja muutosten ratifiointiprosessi on käynnissä. Muutosten voimaan tulo vaati 144 maan ratifioinnin. Toukokuun alussa (tilanne 7.5.2015) 30 maata oli ratifioinut kyseiset muutokset. EU:n ja sen jäsenmaiden ratifiointi on valmisteilla.

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite. Vähennysvelvoitteen jakamisesta on sovittu erillisessä sopimuksessa, joka on parhaillaan sopijaosapuolten allekirjoitettavana. Suomi on sopimuksen allekirjoittanut. EU:n ja sen jäsenmaiden velvoitteet noudattavat EU:n ilmasto- ja energiapaketissa sovittuja päästövähennyksiä kaudelle 2013–2020.

EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökauppaan kuulumattomat päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen. Jäsenmaiden velvoitteet on määritetty tonnimääräisenä EU:n parlamentin ja neuvoston päätösten 2013/162/EU ja 2013/634/EU mukaisesti. Suomen päästökauppaan kuulumattomat päästöt tulee päätösten mukaan rajoittaa 240,5 milj. t CO2-ekv. kaudella 2013–2020 eli velvoite on sama kuin yllä esitetyn taakanjakopäätöksen alla. Erona on, että Kioton pöytäkirjan velvoite koskee koko velvoitekautta, vuosittaisia päästökiintiöitä ei ole.

Mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. tulee olemaan Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Lisäksi Suomi vastaa pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisista päästöistä ja poistumista. Toisen kauden sallitun päästömäärän vahvistamiseksi tehtävä raportointi tehdään todennäköisesti syksyllä 2015, kun ratifiointiprosessi EU:n, sen jäsenmaiden ja Islannin osalta on saatu päätökseen.

Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleen metsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen raportointi oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon raportointi on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) raportointi vapaaehtoista toisella kaudella. Suomi ei valinne pakollisen metsänhoidon lisäksi muita toimia raportoitavaksi Kioton pöytäkirjan toisella kaudella.

Artiklan 3.3 toimien vuotuiset päästöt olivat vuonna 2013 2,4 milj. t CO2-ekv. Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirja toisella kaudella, koska metsänhoidon nielulla ei voida enää kompensoida artiklan 3.3 mukaisia kokonaispäästöjä. Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä kaudella kompensaatio oli mahdollinen.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu vuonna 2013 oli 46,1 milj. t CO2-ekv., sisältäen puutuotteet. Puutuotteiden hiilivarastonmuutosten vaikutus metsänhoidon nieluun on merkittävä. Aloitusvuodesta (2013) johtuen puutuotevarastonmuutosten laskenta poikkeaa Ilmastosopimuksen puolella raportoidusta: Kioton pöytäkirjan puolella lasketut poistumat ovat moninkertaiset verrattuna Ilmastosopimukselle raportoituihin (22 milj. t CO2 -ekv. versus 4 milj. t CO2-ek.v vuonna 2013).

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella arvioitaessa metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen näitä verrataan referenssitasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on -20,466 milj.t CO2/vuosi. Vertailutasoa korjataan teknisesti, jos inventaariolaskennassa on tehty muutoksia. Vuoden 2013 metsänhoidon tekninen korjaus on -11,0 milj. t CO2-ekv. ja korjattu vertailutaso vastaavasti -31,5 milj. t CO2-ekv. Metsähoidon vertailutason merkittävin tekninen korjaus liittyy puutuotteiden laskentaan ja on suuruudeltaan noin -15 milj. t CO2-ekv. Puutuotteiden laskennan säännöt sovittiin vasta sen jälkeen, kun raportointi, jonka perusteella vertailutaso määritettiin, oli jo tehty YK:n ilmastosopimukselle. Vertailutason ylittävät poistumat (vuonna 2013 14,6 milj. t CO2-ekv.) saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi, mutta vain siltä osin kuin hyöty alittaa 3,5 prosenttia maan vuoden 1990 kokonaispäästöt pl. LULUCF sektori. Nyt julkaistujen inventaariotietojen mukaan Suomen kattoluku on 2,2 milj. t CO2-ekv., joka siis vastaa velvoitteessa metsänhoidon osalta laskettavaa hyötyä vuoden 2013 osalta.

Artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaiset päästö- ja poistumatiedot vuodelle 2014 eivät ole vielä saatavilla.

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä päästöyksiköitä ja päästömarkkinoilta hankittuja yksiköitä. Näitä tietoja ei ole vielä käytettävissä.

Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida päästökauppaan kuulumattomien päästötietojen avulla (ks. taulukko 1). Arviota tehtäessä tulee muistaa, että vaikka päästökauppaan kuulumaattomien päästöjen osalta velvoite kaudella 2013 – 2020 on EU:n taakanjakopäätöksen mukainen ei Kioton pöytäkirjan alla ole vuosittaista vaan koko velvoitekautta koskeva velvoite. Velvoitteeseen vaikuttavat taulukossa 1 esitettyjen päästökauppaan kuulumattomien päästöjen lisäksi artiklan 3, kohtien 3 ja 4 laskennallinen nettopäästö tai -poistuma (vuonna 2013 noin 0,2 milj. t CO2-ekv. suuruinen päästö) ja ensimmäiseltä kaudelta siirrettävät päästöyksiköt ja päästömarkkinoilta hankitut/hankittavat päästöyksiköt.


Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pia Forsell 029 551 2937, Riitta Pipatti 029 551 3543, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Mari Ylä-Jarkko


Päivitetty 22.5.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2014, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2014 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.9.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-05-22_kat_001_fi.html

Jaa