tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Biotaloudellako vientitulot nousuun?

11.9.2015

Viennin kilohinta polkee paikallaan noin 1,70–1,80 euron tuntumassa. Pari vuotta sitten kirjoitin Tieto&trendit-blogissa viennin jalostusasteesta. Päivitin nyt luvut muutamalla vuodella eteenpäin, ja kehityskuva näyttää edelleen samanlaiselta: reaalinen viennin kilohinta saavutti huippunsa vuonna 2008 – runsaat 2 euroa vuoden 2014 hinnoin. 

Viennin jalostusaste saadaan Tilastokeskuksen kansantalouden materiaalivirrat -tilastosta jakamalla kiinteähintainen viennin arvo viennin määrällä tonneissa laskettuna. Tuloksena on viennin kilohinta. Mukana on myös palvelujen vienti, jossa ainetta ei viedä lainkaan.

Viennin kilohinta vuoden 2014 hinnoin

Viennin kilohinta vuoden 2014 hinnoin, Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Kansantalouden materiaalivirrat, kansantalouden tilinpito. Tilastokeskus

Kun viennin kilohinta ei nyt ota noustakseen, monet kaipailevat itsenäisen markan ja devalvaatioiden aikoja: 70–80-luvuilla viennin reaalinen kilo­hinta polki paikallaan noin eurossa. Elektroniikka­teollisuuden nousu ja muukin viennin monipuolistuminen EU-jäsenyyden jälkeen nosti viennin jalostus­astetta nopeasti. Nytkään ei ole vielä sentään pudottu aivan 90-luvun alun tasolle.

Devalvaatio­syklien Suomi tuotti bulkki­tavaraa. Tärkeintä oli pystyä tuottamaan halvemmalla kuin muut. Tämä oli mahdollista tehokkaiden ja kalliiden tehtaiden ja koneiden avulla sekä halvan raaka-­aineen, energian ja työ­voiman avulla. Kotimaiset panokset pidettiin ulkomaan valuutoissa mitattuna halpoina devalvaatioiden avulla, joita tehtiin aina tarvittaessa, mutta jälkikäteen katsottuna säännöllisesti. 

Palaammeko vanhaan euron kilohinnan Suomeen vai pystymmekö hyödyntämään hyvin koulutetun työ­voimamme voima­varat ja luomaan samanlaisia uusia arvokkaita tuotteita, jollaisia matka­puhelimet olivat vuosi­tuhannen vaihteessa?

Yksi hallituksen kärkihankkeista on bio­talous. Vuonna 2013 bio­talouden osuus brutto­kansan­tuotteesta oli 12 prosenttia.

Biotaloudella tarkoitetaan kaikkea toimintaa, joka perustuu koti­maisiin uusiutuviin luonnon­varoihin. Mukaan on otettu seuraavia toimintoja: maa­talous, elin­tarvike­teollisuus, metsä­talous, metsä­teollisuus, lääke­teollisuus, osa rakentamisesta ja kemian teollisuudesta, uusiutuvan energian tuotanto, veden puhdistus ja jakelu, luonto­matkailu sekä metsästys ja kalastus. Luonto­matkailun lisäksi muita palveluja ei ole otettu mukaan.

Suomen kansallisen biotalousstrategian ”tavoitteena on luoda uutta talous­kasvua ja uusia työ­paikkoja bio­talouden liike­toiminnan kasvulla sekä korkean arvon­lisän tuotteilla ja palveluilla, turvaten samalla luonnon eko­systeemien toiminta­edellytykset.”

Tavoitteena on luoda 100 000 uutta työ­paikkaa vuoteen 2025 mennessä. Tavoite on erittäin haastava. Bio­talouden työ­paikat ovat tällä vuosi­tuhannella vähentyneet 356 000:sta 284 000:een. Jo suunnan muuttaminen on kovan työn takana.

Biotalouden työlliset Suomessa

 Biotalouden työlliset, Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Mitä voisivat bio­talouden uudet korkean arvon­lisän tuotteet olla? Luonnon­varakeskuksen tilasto­johtaja Johanna Laiho-Kauranne visioi niitä englannin­kielisessä blogissaan.

Tuotteet voisivat esimerkiksi liittyä elämyksiin ja virkistykseen, joita luodaan luonto­matkailun, ruuan ja taiteen avulla. Puu­tuotteissa voisimme keskittyä huipputason muotoiluun. Puurakentamisen lisäämisestä on puhuttu ja tehty kokeiluja. Lääke­teollisuudessa ja kemian teollisuudessa on hyviä mahdollisuuksia. Lääke­teollisuuden kiinteä­hintainen arvon­lisäys kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2013 yli kaksinkertaiseksi.

Biotaloudesta kuitenkin yli puolet muodostuu maa­taloudesta, elin­tarvike­teollisuudesta, metsä­taloudesta ja massa- ja paperi­teollisuudesta. Niiden uudistuminen saattaa olla hidasta. Elin­tarvike­teollisuuden pitäisi kaiken lisäksi löytää Venäjän markkinoiden tilalle uudet vienti­markkinat. Hallitus on tukemassa biotaloutta 300 miljoonalla eurolla, josta ainakin sadan miljoonan on kerrottu menevän maa­taloudelle.

Tukiin perustuvan elinkeino­politiikan ongelma on tunnetusti se, että se saattaa yhtä hyvin hidastaa kuin nopeuttaa uudistumista ja rakenne­muutosta.  

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
28.3.2018
Anssi Kaarna, Tapio Kuusisto, Christina Telasuo, Terhi Tulonen

Yhdysvallat ja Iso-Britannia kuuluvat Suomen tärkeimpiin kauppakumppaneihin. Lähestyvä Brexit ja Yhdysvalloissa vallitseva kasvavan protektionismin uhka saattavat merkitä myös Suomea koskettavia esteitä vapaalle kaupankäynnille. Tilastokeskus ja Tulli ovat koonneet yhteisartikkeliin keskeisimmät tilastotietonsa kaupasta Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa.

Blogi
15.3.2018
Tapio Kuusisto

Tuoreiden Tilastokeskuksen julkaisemien vientilukujen takana lymyää yllätys, joka tukee viime aikojen keskustelua ulkomaankaupasta. Palveluiden viennin merkitys Suomelle kasvaa, mutta palveluviennin nousu on ollut aiemmin tilastoitua jyrkempää.

Blogi
25.11.2016
Vieraskynä: Christina Telasuo

Suomen viennissä on ollut poikkeuksellisen pitkä nollakasvun tai supistumisen kausi. Vuodesta 2016 näyttäisi jälleen tulevan hyvin huono, jos vuoden viimeisellä neljänneksellä ei tapahdu suurta käännettä.

Artikkeli
30.6.2016
Tero Luhtala

EU-maihin vientiä harjoittaneiden yritysten liikevaihdosta vajaa viidennes tuli viennistä unionin alueelle vuonna 2014. EU-viennistä riippuvaisia olivat etenkin Lapin, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakuntien yritykset. Aasian-viennin osuus yritysten liikevaihdosta oli suurin Pohjanmaalla.

Artikkeli
19.5.2016
Ari Leppälahti

Suomi on ollut pitkään yksi maailman edistyneimmistä kansakunnista tarkasteltaessa tieteen ja teknologian infrastruktuuria, t&k-toiminnan laajuutta sekä aikaansaatuja tuloksia. Viimeisen viiden vuoden aikana tutkimusta ja innovaatioita kuvaavat indikaattorit ovat kuitenkin kääntyneet selkeään laskuun.