Ajankäyttö on kansainvälisesti laajeneva tutkimusala

  1. Suomi on ollut edelläkävijä ajankäytön kansainvälisissä vertailuissa
  2. Kansainvälinen ajankäyttötutkimusarkisto perustettiin vuonna 1985
  3. Eurooppalainen harmonisointi käynnistyi 1990-luvulla
  4. YK kehittää ajankäyttötutkimusta kehitysmaiden tarpeisiin
  5. Pohjoismainen ajankäyttötutkimus käynnistyi Tanskassa
  6. Ajankäyttötutkijoiden järjestö julkaisee tieteellistä aikakauslehteä
  7. Satoja ajankäyttötutkimuksia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Hannu Pääkkönen on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2012.

Ajankäyttötutkimuksilla on satavuotinen historia. Ajankäytön kansainvälinen vertailu alkoi hieman myöhemmin. Ajankäyttötutkimuksissa käytetty päiväkirjamenetelmä sopii hyvin kansainvälisiin vertailuihin, koska kaikilla on käytettävissään 24 tuntia vuorokaudessa. Ajankäytön vertailemiseksi tarvitaan kuitenkin yhdenmukaiset tiedonkeruumenetelmät ja luokitukset.

Kansainvälisille vertailuille loi pohjan unkarilaisen Alexander Szalain johdolla ja UNESCOn rahoituksella vuosina 1965–1966 tehty monikansallinen tutkimus, jossa vertailtiin kaupunkiväestön ajankäyttöä 12 eri maassa (Szalai 1972). Siinä kehiteltiin perusratkaisut myöhemmissä tutkimuksissa käytetyille menetelmille ja luokituksille.

Suomi on ollut edelläkävijä ajankäytön kansainvälisissä vertailuissa

Suomi ei ollut mukana vielä 1960-luvun monikansallisessa tutkimuksessa. Silti tämän vertailun luomalle metodologiselle pohjalle rakentui ensimmäinen Suomi–Unkari-ajankäyttövertailu, jonka raportti julkaistiin vuonna 1983 (Andorka ym. 1983). Sittemmin Unkarin kanssa tehtiin kaksi muutakin vertailua, jotka koskivat ajankäyttöä eri elinvaiheissa ja ajankäytön trendejä (Harcsa ym. 1988; Babarczy ym. 1991).

Suomi oli tuohon aikaan edelläkävijä ajankäytön vertailuissa, sillä kahden maan ajankäytön vertailuja ei ollut vielä juurikaan tehty. Samoin kahden maan ajankäytön muutosten vertailu oli kansainvälisesti uutta.

Osana entisen Neuvostoliiton ja Suomen välistä sosiologian alan tieteellis-teknistä yhteistyötä käynnistettiin kaupunkiväestön ajankäytön vertailu Venäjän, Latvian, Liettuan ja Suomen välillä. Vertailu julkaistiin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin vuonna 1991 (Niemi ym. 1991).

Samoihin aikoihin tehtiin Suomen Akatemian rahoituksella kotityövertailu Suomen ja Bulgarian välillä (Kirjavainen ym. 1992). Jo aiemmin Leena Kirjavainen (1989) oli tehnyt Suomen ja Yhdysvaltojen välisen kotityövertailun.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 10.12.2012

Jaa