Aikuisuuteen siirtymisen ehdot muuttuvat

  1. Ensisynnytysikä yhä nousussa
  2. Kulttuuriset ja rakenteelliset tekijät muutosten taustalla
  3. Kansalliset instituutiot kanavoivat epävarmuuden vaikutuksia
  4. Maiden väliset erot kasvussa
  5. Määräaikaisuus viivästyttää perheen perustamista Suomessa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Hanna Sutela on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012

Perheellistyminen on myöhentynyt ympäri Eurooppaa. Kansalliset instituutiot ja kulttuuri asettavat puitteet aikuisuuteen siirtymiselle ja sille, miten nuorten tulevaisuutta koskeva epävarmuus kanavoituu. Nuo puitteet vaihtelevat suuresti eri maissa.

Tulevaisuuden väestönkehitys huolestuttaa Euroopassa: väestö ikääntyy nopeasti, hedelmällisyysluvut ovat monissa maissa alhaisia ja ensisynnytysikä nousussa. Euroopan komission (KOM 2005) mukaan myös syntyvyyden nostaminen on talouskasvun edellytys työelämään osallistumisen kasvattamisen ja maahanmuuton lisäksi. Komission mukaan myöhäinen työelämään siirtyminen, työurien epävakaus, asumiskulujen kalleus sekä perhepoliittisten tukien puute vaikeuttavat perheellistymistä. Komissio vetoaakin yhteisen edun nimissä jäsenmaihin, jotta ne kehittäisivät toimia perheen ja työn yhteensovittamiseksi.

Myös Suomen hallitus totesi tulevaisuusselonteossaan vuonna 2004 (VNK 2004, 35–36), että tulevaisuuteen liittyvä epävarmuus viivästyttää lasten hankintaa. Selonteon mukaan määräaikaisten työsuhteiden vähentäminen on yksi tehokkaimmista keinoista pitää syntyvyys vähintäänkin nykytasolla sekä alentaa ensisynnytysikää. Nykyinen hallitusohjelma (VNK 2011, 7) toteaa jo suorasanaisesti, että syntyvyyden lisääminen on yksi tapa vaikuttaa julkisen talouden kestävyysvajeeseen.

Ensisynnytysikä yhä nousussa

Perheellistyminen mielletään usein osaksi aikuistumisen asteittaista prosessia, johon tyypillisesti kuuluu muutto vanhempien luota, opiskelu, työmarkkinoille siirtyminen – ja oman perheen perustaminen (Anxo ym. 2010). Maiden välisissä vertailevissa tutkimuksissa on havaittu aikuisuuteen siirtymisen myöhentyneen eri puolilla Eurooppaa. Tämä heijastuu suoraan keskimääräisen ensisynnytysiän nousuun ja sitä kautta myös syntyvyyteen: vaikeudet tulla raskaaksi lisääntyvät iän myötä, ja iäkkäinä esikoislapsensa saaville jää rajallisesti aikaa perhekoon kasvattamiseen.

Euroopassa ensisynnytysiän nousun trendi alkoi Länsi- ja Pohjois-Euroopan maista 1970-luvun alussa, ja suuntaus valtasi 1990-luvun puoliväliin mennessä jo suurimman osan Keski- ja Itä-Eurooppaa. Pitkään jatkunut trendi on nyt alkanut monissa maissa tasoittua. Keskimääräinen ensisynnytysikä ei voikaan nousta loputtomiin, sillä biologia asettaa rajat, ja aina on äitejä, jotka saavat lapset nuorina. (Sobotka 2004.) Suomessa ikä on noussut noin 26 vuodesta vuonna 1985 jo 28,3 vuoteen vuonna 2010. Luku on hieman eurooppalaisen keskitason (EU27-maat 27,8 vuotta vuonna 2008) yläpuolella.

Kokonaishedelmällisyysluku ilmaisee sen, kuinka monta lasta 15–49-vuotias nainen keskimäärin synnyttäisi elämänsä aikana olettaen, että hän synnyttäisi samalla tavoin kuin kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset kyseisen vuoden aikana. Jotta väestön määrä ei laske, olisi lapsia kerryttävä jokaiselle naiselle keskimäärin 2,1 tai enemmän. Tämä nettouusiutumisluku alitettiin useissa teollisuusmaissa jo 1960-luvun puolivälin tienoilla (Van de Kaa 2002), Suomessa ensi kertaa vuonna 1969 (1,94).

Alhaisimmillaan Euroopan kokonaishedelmällisyys oli vuonna 2001, jolloin lukema 1,30 alittui kaikkiaan 15 maassa. Kyse oli kuitenkin osittain lastenhankinnan lykkääntymisestä, ja kokonaishedelmällisyys kääntyi monissa länsimaissa kasvuun vuosituhannen alussa. (Goldstein ym. 2009.) Vuonna 2008 EU27-maiden keskiarvo oli noussut jo 1,60:een, mistä se sittemmin on taas hieman laskenut viimeisimmän taantuman myötä. Alhaisinta hedelmällisyys on Etelä-Euroopan ja Itä-Euroopan maissa sekä Saksassa ja Itävallassa. (Eurostat.)

Suomen kokonaishedelmällisyysluku on Euroopan suurimpia. Vuoden 1973 pohjalukeman 1,50 jälkeen kokonaishedelmällisyyden trendi on meillä ollut pitkällä aikavälillä nouseva. Vuonna 2009 kokonaishedelmällisyys oli 1,86 eli korkeimmillaan sitten vuoden 1969, ja vuonna 2010 jo 1,87. Tätä hieman korkeampia lukuja löytyi vuonna 2009 Ruotsista, Britanniasta, Ranskasta, Norjasta, Islannista ja Irlannista; Islanti ylsi jopa nettouusiutumislukuun. (Eurostat.)

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 4.6.2012

Jaa