Maahanmuuttajat ovat erilaisia yrittäjinä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Lith työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith). Artikkeli julkaistu Tilastokeskuksen Kuntapuntari-lehdessä 4/2007

Maahanmuuttajien yritystoiminta on vilkastunut Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Tähän vaikuttavat tutkijoiden mukaan muun muassa maahanmuuttajaryhmissä elävä vahva yrittäjyyden perinne ja matalampi riskinottokynnys kuin kantaväestöllä. Yrittäjyysaktiviteetti poikkeaa kuitenkin eri maahanmuuttajaryhmien välillä. Lisäksi eri kansallisuudet näyttävät erikoistuvan omille toimialoilleen.

Suomessa toimi arviolta 6 000 kokonaan tai vähintään puoliksi ulkomaalaisten hallussa olevaa maahanmuuttajataustaista yritystä vuonna 2005. Arvio perustuu kaupparekisteriaineistoista tehtyyn tilastoon, ja ulkomaalaisuus on päätelty yritysten vastuuhenkilöiden kansalaisuuden mukaan. Lisäksi vastuuhenkilöiltä on edellytetty pysyväisluonteista asumista maassa.

Maahanmuuttajien yritykset vastaavat arviolta 2,5prosentistakoko maanyrityskannasta. Yritykset työllistivät arviolta 15 500 henkeä yrittäjät mukaan lukien, mikä on 1,2 prosenttia yritysten työllisyydestä. Pienyritysten henkilöstön tarkka määrittely on kuitenkin hankalaa. Maahanmuuttajayritysten liikevaihto, 4-5 miljardia euroa, vastaa 1,5 prosenttia yritysten kokonaisliikevaihdosta.

Tarkkaa määrää vaikea arvioida

Toimivia maahanmuuttajayrityksiä ovat tilastossa ne, joilla oli liikevaihtoa tai palkattua henkilöstöä vuonna 2005. Tilastossa ei kuitenkaan ole yrityksiä, joita ovat perustaneet jo Suomen kansalaisuuden saaneet ulkomaalaiset. Aivan tarkkoja tietoja maahanmuuttajayrityksistä on siten vaikea saada. Todennäköisesti yrityksiä on enemmän kuin edellä mainitut 6 000.

Maahanmuuttajien yritysten tai niissä toimivien vastuuhenkilöiden määrää ei voida verrata esimerkiksi työvoimatutkimuksen tietoihin ulkomaalaisista yrittäjistä. Sama yrittäjä voi olla vastuuhenkilönä useassa yrityksessä tai yhdessä yrityksessä on vastuuhenkilöitä, joiden omistusosuus on työvoimatutkimuksen yrittäjämääritelmän mukaan liian pieni.

Yli puolet toimivista maahanmuuttajien yrityksestä on aloittanut vuoden 2001 jälkeen, joten "etninen" yrittäjyys on aika tuore ilmiö. Tosin osa aiemmin aloittaneista yrityksistä on ennättänyt jo lopettaa toimintansa. Maahanmuuttajien yritysten määrän kasvu on kuitenkin suorassa suhteessa ulkomaalaisväestön määrään, joka on lisääntynyt tasaisesti parinkymmenen viime vuoden aikana.

Sivun alkuun

Yritykset keskittyvät Uudellemaalle

56 prosenttia maahanmuuttajien yrityksistä toimii Uudellamaalla, useimmiten pääkaupunkiseudun kaupungeissa (taulukko 1). Helsinkiä pitää kotipaikkanaan noin 2 200 yritystä. Helsinki on pääkaupunkina sekä talouselämän että ulkomaankaupan keskuksena monien ulkomaalaisten mielestä vetovoimaisinta aluetta, ja siellä ulkomailta muuttaneita on ollut pitkään enemmän kuin muualla maassa.

Uudenmaan merkitys korostuu edelleen, kun tarkastellaan maahanmuuttajien yritysten työllisyyttä ja liikevaihtoa. Uudellamaalla yritykset ovat suurempia kuin maakunnissa. Maahanmuuttajataustaisten yritysten liikevaihto-osuutta nostaa Uudellamaalla se, että pääkaupunkiseudulla toimii ulkomaankauppaa käyviä tukku- ja agentuuriyrityksiä.

Taulukko 1. Maahanmuuttajayritykset maakunnittain 2005

  Yrityksiä Osuus maahan-
muuttajayrityksistä, %
Osuus maahan-
muuttajayritysten
henkilöstöstä, %
Osuus maahanmuuttaja-
yritysten liikevaihdosta, %
Uusimaa 3 381 56,5 59,0 87,8
Varsinais-Suomi 403 6,8 7,4 2,5
Pirkanmaa 314 5,2 4,8 0,9
Kymenlaakso 189 3,1 3,2 1,7
Etelä-Karjala 181 3,0 2,5 0,9
Päijät-Häme 174 2,9 3,3 0,7
Pohjanmaa 172 2,9 2,6 0,7
Pohjois-Pohjanmaa 141 2,3 2,5 0,4
Keski-Suomi 123 2,0 2,1 0,7
Lappi 123 2,0 2,7 0,4
Itä-Uusimaa 107 1,8 1,4 0,7
Satakunta 105 1,7 1,5 0,3
Ahvenanmaa 88 1,5 1,1 1,1
Etelä-Savo 86 1,4 1,2 0,3
Kanta-Häme 85 1,4 1,0 0,1
Pohjois-Savo 85 1,4 1,1 0,3
Pohjois-Karjala 62 1,0 0,6 0,2
Etelä-Pohjanmaa 60 1,0 0,6 0,1
Kainuu 34 0,6 0,4 0,1
Keski-Pohjanmaa 23 0,4 0,4 0,1
Tuntematon 69 1,1 0,6 0,0
Yhteensä 6 005 100,0 100,0 100,0

Lähde: PRH:n kaupparekisteri

Sivun alkuun

Vastaa hyvin väestöä alueittain

Yritysten alueellinen jakauma seuraa melko hyvin ulkomaalaisväestön alueittaista jakaumaa (kuvio 1). Maakunnittain tarkasteltuna maahanmuuttajataustaisten yritysten osuus yrityskannasta oli vuonna 2005 keskiarvoa (2,5 %) suurempi Ahvenanmaalla, Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa (taulukko 2).

Kuvio 1. Maakuntien osuus maahanmuuttajien yrityksistä ja ulkomaan kansalaisista 2005

Lähde: PRH:n kaupparekisteri ja Tilastokeskuksen väestötilasto

Taulukko 2. Maahanmuuttajayritysten osuus maakunnan kaikista yrityksistä sekä kaikkien yritystoimipaikkojen henkilöstöstä ja liikevaihdosta 2005

  Osuus yrityksistä, % Osuus henkilöstöstä, % Osuus liikevaihdosta, %
Ahvenanmaa 4,9 1,9 3,1
Uusimaa 4,8 2,1 2,9
Etelä-Karjala 3,6 1,3 0,7
Kymenlaakso 2,8 1,1 0,8
Itä-Uusimaa 2,3 1,1 0,4
Pohjanmaa 2,0 0,9 0,4
Päijät-Häme 2,0 1,1 0,4
Varsinais-Suomi 1,8 1,0 0,5
Lappi 1,5 1,2 0,2
Pirkanmaa 1,5 0,6 0,2
Etelä-Savo 1,3 0,6 0,3
Kainuu 1,2 0,4 0,2
Kanta-Häme 1,2 0,4 0,1
Keski-Suomi 1,2 0,6 0,3
Pohjois-Pohjanmaa 1,1 0,5 0,1
Pohjois-Karjala 1,0 0,3 0,2
Satakunta 1,0 0,4 0,1
Pohjois-Savo 0,9 0,3 0,2
Keski-Pohjanmaa 0,7 0,4 0,2
Etelä-Pohjanmaa 0,6 0,2 0,1
Yhteensä 2,5 1,2 1,5

Lähde: PRH:n kaupparekisteri ja Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri

Kaakkois-Suomessa, kuten Kotkassa, Lappeenrannassa maahanmuuttajayritysten määrää selittää Venäjän läheisyys (kuvio 2). Muita ulkomaalaistaustaisten yritysten keskittymiä on Tampereen, Turun ja Vaasan seuduilla.

Kuvio 2. Maamuuttajien yritykset suhteutettuna asukaslukuun suurissa yli 35 000 asukkaan kunnissa 2005

Lähde: Kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsaus 2007

Pienissä rannikkokunnissa voi olla suhteellisen paljon ulkomaalaisten yrityksiä. Pohjanmaan rannikolla yritysten määrään vaikuttavat pakolaisten vastaanottokeskusten sijainti ja Ruotsin läheisyys.

Pienin ulkomaalaisten yritysten osuus on Pohjanlahden suomenkielisissä maakunnissa (Pohjois-, Etelä- ja Keski-Pohjanmaa ja Satakunta) ja Itä-Suomen sisämaan harvaanasutuissa maakunnissa, kuten Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Tästä huolimatta ulkomaalaisten yrittäjyys on kuitenkin levinnyt kautta maan, sillä kohta melkein joka kunnassa on ainakin yksi maahanmuuttajien yritys.

Sivun alkuun

Yritykset pieniä

Maahanmuuttajien yrityksistä (6 000) vain joka toisella on palkansaajia. Vähintään viisi henkilöä työllistäviä yrityksistä on 15 prosenttia. Maahanmuuttajayrittäjät työllistävät mielellään maanmiehiään ja heitä värvätään jopa suoraan yrittäjän lähtömaasta. Lähdeverokortilla työskenteleviä ulkomaalaisia palkansaajia on ulkomaalaistaustaisten yritysten työntekijöistä noin viisi prosenttia.

Maahanmuuttajien työsuhteissa on omat erityispiirteensä sen mukaan, ketkä ovat olleet työsuhteessa ja ketkä ovat antaneet tilapäisapua sukulaisuuden tai tuttavuuden perusteella. Yritykset työllistävät arviolta 12 300 palkansaajaa. Osa palkansaajista on pienissä yhtiömuotoisissa yrityksissä kuitenkin todellisuudessa yrittäjiä, jotka maksavat palkkoja itselleen.

Työllisiä on noin 3 200 enemmän, jos mukaan lasketaan toiminimiyrittäjät ja muut yrittäjät, jotka eivät maksa palkkoja itselleen. Yrittäjien määrää on vaikea arvioida, sillä palvelualan yrityksissä työskentelee yrittäjien perheenjäseniä, joille ei makseta varsinaista palkkaa eikä heillä ole edes yrittäjien eläkevakuutusta (YEL), vaikka yrittäjäpuolisoilla se olisi mahdollista.

Sivun alkuun

Toiminta painottuu palveluihin

Maahanmuuttajien yritykset keskittyvät palvelualoille. Tukku- ja vähittäiskaupan osuus yrityksistä on yli neljännes. Osa niistä harrastaa ulkomaankauppaa. Yrityksiä on paljon myös kiinteistö- ja liike-elämän palveluissa sekä majoitus- ja ravitsemisalalla. Jalostuselinkeinojen (teollisuus ja rakentaminen) osuus yrityksistä on vain 10 prosenttia, joskin rakennusala on vahvassa kasvussa.

Erilaiset konsulttiyritykset sekä vienti- ja tuontiyritykset lisääntyvät, koska monet suomalaisyritykset ovat kotimarkkinoiden kapeuden takia pyrkineet valtaamaan jalansijaa kansainvälisiltä markkinoilta. Toteutunut kehitys on avannut aivan uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia koulutetuille ja taustaltaan kansainvälisille henkilöille, joista osa avustaa myös Suomeen sijoittautuvia ulkomaalaisia yrityksiä.

Toimialarakenne poikkeaa jossain määrin Uudellamaalla ja muualla maassa toimivien maahanmuuttajien yritysten välillä. Muualla maassa korostuu etenkin ravintolatoiminta, kun taas Uudellamaalla kauppa ja liike-elämän palvelut ovat tärkeimpiä toimialoja. Myös teollisuus on muualla maassa yleisempää, joskin se on useimmissa tapauksissa käsityövaltaista pienyritystoimintaa (taulukko 3).

Taulukko 3. Maahanmuuttajayritykset päätoimialoittain 2005

  Yrityksiä Yrityksistä
Uudellamaalla,
%
Uudellamaalla toimivat
yritykset toimialoittain, %
Muualla toimivat yritykset
toimialoittain, %
Kauppa 1 605 60,7 28,8 24,0
Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut 1 311 69,6 27,0 15,2
Majoitus- ja ravitsemisala 1 140 40,0 13,5 26,1
Henkilökohtaiset palvelut 483 55,7 8,0 8,2
Rakentaminen 452 59,1 7,9 7,1
Kuljetus 303 50,5 4,5 5,7
Teollisuus 290 42,8 3,7 6,3
Sosiaali- ja terveyspalvelut 163 47,9 2,3 3,2
Koulutus 135 60,0 2,4 2,1
Rahoitus 80 77,5 1,8 0,7
Alkutuotanto 43 9,3 0,1 1,5
Yhteensä 6 005 56,3 100,0 100,0

Lähde: PRH:n kaupparekisteri ja Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri

Sivun alkuun

Mistä ulkomaalaiset yrittäjät tulevat?

Vanhoista EU-maista (15 maata) peräisin olevat yrittäjät omistavat kolmanneksen maahanmuuttajien yrityksistä. Heistä pääosa on ruotsalaisia, brittejä, saksalaisia ja tanskalaisia. Kuitenkin osalla ruotsalaisista lienee suomalaisen paluumuuttajan tausta.

Suomen lähialueelta Venäjältä ja Virosta sekä muulta Euroopasta tulleet yrittäjät omistavat noin 30 prosenttia yrityksistä. Muun Euroopan yrittäjät edustavat EU:n uusia jäsenmaita ja EU:n ulkopuolisia maita, joista tärkeimpiä kansalaisuusryhmiä ovat norjalaiset ja entisen Jugoslavian kansalaiset. Aasialaisilla (mm. Turkki, Vietnam, Thaimaa, Kiina, Intia) on hallinnassaan vajaa neljännes yrityksistä.

Afrikkalaiset omistavat noin kolme prosenttia maahanmuuttajien yrityksistä samoin kuin amerikkalaiset (Pohjois-Amerikka ja Latinalainen Amerikka). Viisi prosenttia yrityksistä on sellaisia, joiden taustalla on useita eri kansalaisuuksia edustavia vastuuhenkilöitä. Nämä tiimiyritykset ovat yleensä eurooppalaisten omistamia. Muiden kansalaisuuksien kesken tiimiyrittäjyys on harvinaista.

Sivun alkuun

Kansallista erikoistumista

Kansallisuudet näyttävät erikoistuvan eri aloille. Pohjoismaista, läntisen Euroopan EU-maista, Venäjältä ja Baltiasta tulleista yrittäjistä iso osa toimii kaupan piirissä ja liike-elämän palvelualoilla. Etenkin ulkomaankauppaa harjoittavissa yrityksissä on paljon venäläisiä vastuuhenkilöitä. Pohjois-Afrikasta, Turkista, Lähi-idästä ja muulta Aasiasta tulleet keskittyvät ravintolatoimintaan.

Kuljetusyrityksistä monet ovat venäläisten omistamia. Rakennusalalla virolaiset ovat suuri yrittäjäryhmä ja afrikkalaisilla on yritystoimintaa kaupan alalla.

Toimialajako näkyy alueellisesti siten, että afrikkalaisten, aasialaisten ja virolaisten yritystoiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle. Sen sijaan venäläisillä ja vanhoista EU-maista tulleilla on paljon yritystoimintaa muuallakin maassa.

Sivun alkuun

Maahanmuuttajien yrittäjyyttä edistetään

Kauppa- ja teollisuusministeriö selvitti maahanmuuttajien yrittäjyyden edistämistä vuonna 2006. Asiaa pohtinut työryhmä esitti loppuraportissaan 13 ehdotusta, joilla ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien yrittäjyyden edellytyksiä voidaan Suomessa parantaa. Osa ehdotuksista on toteutettavissa välittömästi, mutta osa vaatii toteutuakseen lisäselvityksiä.

Keskeisenä asiana pidetään pikemminkin nykyisen palvelujärjestelmän parantamista kuin vain maahanmuuttajille suunnattujen yrityspalvelujen luomista. Toisaalta kaikenlainen yleinen pienyrittäjyyden edistäminen hyödyttää samalla myös maahanmuuttajayrittäjiä, koska heidän yritystoimintansa on ensisijaisesti yksin- tai mikroyrittäjyyttä, kuten edellä on kerrottu.

Sivun alkuun

Tavoitteena yhden luukun -periaate

Ministeriön työryhmä esitti yleiseksi tavoitteeksi yrityspalvelujen mahdollisimman yksinkertaista ja asiakaslähtöistä organisointia, jota voidaan kutsua yhden luukun -periaatteeksi. Taustalla on näkemys julkisen yrityspalvelujärjestelmän monimutkaisuudesta, minkä vuoksi palveluja ei osata käyttää tai niiden olemassaolosta ei olla edes tietoisia.

Käytännön ehdotuksiin kuuluvat ulkomaisten yrittäjien elinkeino- ja oleskelulupamenettelyjen yhtenäistäminen ja yksinkertaistaminen sekä pienyrittäjille tarkoitetun mikrolainan tarpeellisuuden selvittäminen. Viimeksi mainittu ehdotus liittyy siihen, että etenkin maahanmuuttajayrittäjillä on ilmennyt ongelmia yritystoiminnan alkurahoituksen saannissa.

Sivun alkuun

Tueksi tiedotusta ja houkuttelua

Kannustaminen yrittäjän uralle vaatii tuekseen tiedotusta. Keinoja olisivat esimerkiksi vuoden maahanmuuttajayrittäjän valinta, mikä toisi esille menestyneitä yrittäjiä, jotka toimisivat roolimalleina muille maahanmuuttajille. Myönteinen julkisuus nostaisi maahanmuuttajien arvostusta myös kantaväestön silmissä ja hälventäisi ennakkoluuloja. Tällaista kampanjointia on sovellettu Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Ehdotuksiin kuuluu myös ulkomaisten yrittäjien (ns. business immigrants) houkutteleminen Suomeen. Odotetaan, että Suomeen investoivat ja luovat uusia työpaikkoja sellaiset yrittäjät, joilla on jo monipuolista kokemusta yrittäjyydestä ja johtamisesta sekä kansainvälisiä yhteyksiä. Yksi käytännön esimerkki tästä on Kouvolaan rakennettava kiinalaisten teollisuusyritysten tukkukeskus (Nordic China Center).

Lähteitä:

Kauppa- ja teollisuusministeriö (2007): Maahanmuuttajayrittäjyys Suomessa - Nykytilanne ja toimenpide-ehdotuksia, ktm:n julkaisuja 6/2007.

Kauppa- ja teollisuusministeriö (2007): Yrittäjyyskatsaus 2007.

Lith, Pekka (2006): Maahanmuuttajayrittäjyys Varsinais-Suomessa, raportti ulkomaalaistaustaisten yritysten määrästä, toimialasta ja yrittäjien kansallisesta taustasta, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Kirjoittaja oli kauppa- ja teollisuusministeriön maahanmuuttajayrittäjyyden edistämistä käsittelevän työryhmän jäsen vuonna 2006.

__________________________________

Sivun alkuun

Mistä maahanmuuttajayrittäjyydessä on kysymys?

Maahan muuttaneiden ulkomaalaisten yrittäjyyttä on määritelty monin eri tavoin. Puhutaan mustan vähemmistön liiketoiminnasta (Britannia), maahanmuuttajien liiketoiminnasta (Ranska), etnisestä liiketoiminnasta (Ruotsi ja Hollanti) ja ulkomaalaisten liiketoiminnasta (Saksa). Tavallisesti tutkijat käyttävät nimitystä maahanmuuttajien yrittäjyys tai niin sanottu etninen yrittäjyys.

"Aikaperspektiivin" näkökulmasta katsottuna Suomessa ei ole vielä kovin paljon toisen polven siirtolaisia, joten ulkomaalaisten yrittäjyys on meillä lähinnä ensimmäisen, maahan muuttaneen sukupolven yrittäjyyttä, joka voi muuttua ajan myötä etniseksi yrittäjyydeksi. "Voimavarojen" hyödyntämisen näkökulmasta katsottuna Suomesta kuitenkin löytyy etnistä taustaa hyödyntävää yrittäjyyttä (taulukko 1).

Taulukko 1. Ulkomaalaisten yrittäjyyden kaksi määritelmää

Määrittelytapa Maahanmuuttajien yrittäjyys Etninen yrittäjyys
Aikaperspektiivin mukaan Maahan muuttaneen sukupolven yritystoiminta Toisen ja sitä seuraavien sukupolvien yritystoiminta
Voimavarojen hyödyntäminen Kenen tahansa ulkomaalaisen yritystoiminta Etnistä taustaa hyödyntävä yritystoiminta

Yrittämiselle monenlaisia syitä

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajat mieltävät yrittäjyyden keskimääräistä useammin - liiketaloudellisten motiivien ohella - väylänä yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen ja arvostukseen. Osalle maahanmuuttajista yrittäjyys mahdollistaa paremmat tulot kuin palkkatyö, jolloin yrittäjyys on paras keino kunnollisen elannon hankkimiseksi uudessa kotimaassa ja vieraassa kulttuurissa.

Suomeen tulleiden maahanmuuttajien keskuudessa on myös niin sanottuja pakkoyrittäjiä, jotka ovat päätyneet yrittäjän ammattiuralle työttömyyden tai työttömyysuhan edessä. Pakkoyrittäjyys tulee ainoaksi vaihtoehdoksi silloin, jos lähtömaassa hankittua koulutusta ei tunnusteta tulomaassa tai jos puutteellinen kielitaito tai työnantajien ennakkoluulot ovat kunnollisen työpaikan saannin esteinä. Esimerkeiksi käyvät pitsakokkeina toimivat insinöörit.

Uusimpien tutkimusten mukaan maahanmuuttajien pakkoyrittäjyys on Suomessa kuitenkin paljon harvinaisempaa kuin aiemmin luultiin. Vain pieni osa yrittäjän uralle päätyneistä maahanmuuttajista on ollut työttömänä. Lisäksi haastattelututkimuksissa monet maahanmuuttajayrittäjät ovat todenneet, että he ovat varsin tyytyväisiä tekemiinsä uravalintoihin, eivätkä enää edes haikaile palkkatyöhön.

Mikä on yrittäjäaktiivisuuden taustalla?

Ulkomaan kansalaisten yrittäjäaktiivisuus on ollut 2000-luvulla suurempi kuin kantaväestön, jos asiaa mitataan suhteuttamalla työvoimatutkimuksen mukaiset yrittäjät kaikkiin työllisiin. Tätä selitetään usein siten, että maahanmuuttajia houkuttelee yrittäjiksi heidän suuri valmiutensa ottaa riskejä, mistä riskejä sisältävä maahanmuutto on jo sinänsä osoitus.

Ulkomaalaisilla on ajateltu olevan keskimääräistä enemmän innovaatiopotentiaalia, joka on yritystoiminnassa tärkeää. Tätä on perusteltu esimerkiksi sillä, että maahanmuuttajat elävät eräänlaisessa välitilassa kahden tai useamman kulttuurin välimaastossa, minkä vuoksi heidän on mahdollista vertailla monipuolisesti ja virikkeellisesti toimintaa eri kulttuureissa.

Kansallisuuksien välillä suuria eroja

Yrittäjyysaktiivisuus eroaa kansalaisuuksien välillä. Suomessa se on Venäjältä, Turkista ja Kaakkois-Aasiasta tulleilla keskimääräistä suurempaa ja afrikkalaisilla pienempää. Asiaa on selitetty kulttuurisilla tekijöillä. Joillakin kansallisuuksilla on vahvempi yrittäjyyden perinne lähtömaassa kuin toisilla, taikka sitten heillä on vahvemmat yrittäjyyttä tukevat sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat aina lähtömaahan saakka.

Verkostoja hyödynnetään yrittäjän alkupääoman saannissa ja alihankintaketjuissa. Oman sukulaiset ja samaan etniseen ryhmään kuuluvat tarjoavat myös halpaa ja luotettavaa työvoimaa. Varsin monipuolisia verkostoja hyödyntävät ne yrittäjät, jotka ovat naimisissa suomalaisen kanssa. He saavat helpommin tärkeää paikallista tietoa liiketoiminnan mahdollisuuksista sekä lainaa ja takauksia.

Yrittäjäaktiivisuus vaihtelee myös alueittain. Useimmissa maahanmuuttajaryhmissä yrittäjäaktiivisuus on Suomessa pidempään asuneilla suurempaa kuin vähän aikaa asuneilla. Pääkaupunkiseudulla yrittäjäaktiivisuus on jokin verran pienempi kuin muualla Suomessa, koska mahdollisuudet päästä palkkatyöhön ovat paremmat.

Yrittäminen ei ole aina helppoa

Ulkomaalaisissa on kosolti tulevaisuuden yrittäjyyspotentiaalia. He poikkeavat ikärakenteeltaan edukseen suomalaisväestöstä, sillä työikäisten osuus on suurempi kuin kantaväestössä. Tosin vain puolet työikäisistä maahanmuuttajista kuuluu työlliseen työvoimaan, sillä heidän keskuudessaan on paljon työmarkkinoiden ulkopuolella olevia työikäisiä (opiskelijoita, omaa kotitaloutta hoitavia ja piilotyöllisiä).

Myönteisistä vaikutuksista huolimatta yrittäjyys ei ole välttämättä maahanmuuttajalle helppoa Suomessakaan. Etenkin vastamuuttaneelle kieliongelmat, kulttuuri- ja talousongelmat sekä paikalliset oikeusmenettelyt voivat olla vaikeita asioita. Tarpeellisen rahoituksen järjestäminen voi nousta ongelmaksi, jos rahoitus edellyttää pitkää ja luottamuksellista pankkisuhdetta.

Haastattelututkimusten mukaan myös suomalainen byrokratia koetaan kohtuuttomaksi samoin kuin Suomen korkea tuloverotus, koska maahanmuuttajien pienissä yrityksissä ei ole kyse suurista rahavirroista. Asenteet byrokratiaan voivat johtua kulttuurieroista, sillä monissa Länsi-Euroopan ulkopuolisissa maissa tarvitsee vain vähän rahaa tai suhteita aloittaakseen yritystoiminnan.

Lähteitä:

Kauppa- ja teollisuusministeriö (2006): Maahanmuuttajayrittäjyys Suomessa - Nykytilanne ja toimenpide-ehdotuksia.

Joronen, Tuula (2005): Maahanmuuttajat yrittäjinä. Artikkeli teoksessa Matti Hannikainen (toim.): Työväestön rajat.Työväen historia ja perinteen seura 2005, Väki voimakas 18.

Joronen, Tuula & Ali, Abdullahi Ahmed (2000): Maahanmuuttajien yritystoiminta Suomessa 1990-luvulla. Teoksessa Marja-Liisa Trux (toim.): Aukeavat ovet - kulttuurien moninaisuus Suomen elinkeinoelämässä.


Päivitetty 25.10.2007