Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Metsän neito tahdon olla – metsästämme ja keräilemme luonnon antimia eniten Euroopassa
Suomen luonnon päivää vietetään lauantaina 29.8.2020. Kuin jo ennakkoon sitä juhlistaen kaupungistuva Suomi ja metsän laidoilla ja metsissä kasvaneet suomalaiset saivat joukkoherätyksen keväällä 2020 COVID-19-pandemian seurauksena.
Kevään poikkeusolojen myötä viimeistään ymmärsin, kuinka arvokas Suomen luonto onkaan. Puhdas metsä, luontopolut, korkeat kalliot, upeat maisemat auringonlaskuun ja kaikki kävelymatkan päässä – myös silloin kun Uudeltamaalta ei saanut poistua. Suomen metsät tarjosivat henkirei’än monelle meistä.
Kesällä koitti uusi käänne: vuosisadan marjasato. Nevalla käyskentely oli upea kokemus, sinisiipien liihottelu salpasi hengen ihastuksesta, ja pakastimessa on palkintona kultainen saalis. Metsästyksen makuun pääsin metsästäessäni marjapoimuria ympäri Helsinkiä, ja lopulta Viikistä löytyi! Taisi olla lasten malli, mutta hyvin sai piirakkamarjat poimittua silläkin.
Metsästys ja keräily koostuvat eri maissa erilaisista tuotteista. Suomessa luokka sisältää metsämarjat, metsäsienet ja jäkälän, porot ja riistan, sekä hunajan.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomi pärjää hyvin. Metsästyksessä ja keräilyssä viiden kärjen muodostivat Espanja, Italia, Saksa, Suomi ja Tsekki, kun tarkastellaan pelkkiä kilomääriä vuoden 2018 tiedoilla.
Kun huomioidaan myös asukasluku, Suomessa metsästetään ja keräillään tuotteita eniten Euroopassa, miltei kymmenen kiloa asukasta kohden. Viro seuraa hyvänä kakkosena kahdeksalla kilolla asukasta kohden.
Tilastojen näkökulmasta vuosi 2020 on ja tulee olemaan erikoinen. Esimerkki marjanpoiminnan tilastoinnista:
Ammattimaisista poimijoista saimme maahan vain murto-osan, mutta me siviilipoimijat olemme ostaneet kaupat tyhjiksi poimureista ja täyttäneet omat varastomme metsän aarteilla. Omaan käyttöön poimittujen marjojen määrän arviointi on haastava tehtävä.
Lähde lauantaina metsään, poimi piirakkamarjat ja nosta lippu salkoon, Suomen luonnon päivän kunniaksi!
Viherjäisell lattialla,
miss’ ei seinät hämmennä,
tähtiteltan korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii. - Aleksis Kivi
Lue samasta aiheesta:
Kiertotalousohjelmassa jätemäärien kehitystä seurataan usealla eri indikaattorilla. Perustavanlaatuinen siirtymä kiertotalouteen ei kuitenkaan onnistu ilman aktiivista ja määrätietoista toimijuutta. Tietoa on, mutta käytetäänkö sitä toimintaan?
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Suomen siirtymä kohti kiertotaloutta edistyy mutta hitaasti, kertoo kiertotalousindikaattorien tarjoamiin tietoihin perustuva katsaus. Kotimainen materiaalien kulutus on silti Suomessa yhä korkeampi kuin 2010-luvulla, kierrätysasteemme on alle EU-keskiarvon ja materiaalien kiertotalousasteen kehitys matelee. Toisaalta yritystasolla kehitys on ollut myönteinen, ja esimerkiksi ekoinnovaatioiden määrässä Suomi on Euroopan huippua.
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Ympäristönsuojelumenot kääntyivät kasvuun vuonna 2020. Menoja lisäsivät julkisen sektorin tekemät suojelutoimet. Menojen kasvu ei ole ympäristön kannalta aina pelkästään positiivinen asia, sillä taustalla voi olla myös negatiivista kehitystä.
Kulutamme kansainvälisesti verraten selvästi enemmän luonnonresurssejamme. Valtaosa kulutuksesta on soran ja hiekan käyttöä. Materiaali-intensiteetti – eli kotimainen materiaalien kulutus suhteutettuna bkt:hen – kasvoi vuonna 2020 hieman edellisvuodesta: tarvittiin 0,75 kiloa luonnonvaroja tuottamaan 1 euro arvonlisäystä. Materiaalitilinpito kuvaa kansantalouden ja luonnonympäristön välistä materiaalivirtaa.