Heinäpellolta kesäduuniin

Päivi Keinänen ja Seppo Paananen

Suomalaisen tavan mukaan koululaisten ja opiskelijoiden kuuluu tehdä töitä kesäisin. Kesätyöllä nuoret saavat omaa rahaa ja kokemusta työelämästä, ja ansaitsemillaan rahoilla he pitävät talouden pyöriä liikkeessä. Tänä kesänä nuorille on tarjolla poikkeuksellisen paljon työpaikkoja.

Talven jälkeen suomalainen haluaa pitää kunnon kesäloman. Kaupunki-ihmisetkin pakenevat korpeen matkimaan entisajan maalaiselämää tai huvilakulttuuria. Mökkirauhasta nautittuaan suomalaiset ajelevat ympäri Suomea sukulaisissa, kesäteattereissa ja taidenäyttelyissä. Suomalaiset yöpyvät hotelleissa eniten heinäkuussa, ja kesällä ulkomailtakin tulee matkailijoita kaksinkertainen määrä talveen verrattuna.

Lomailevilla ja liikkuvilla ihmisillä on aikaa kuluttaa. Hedonistisiksi heittäytyviä suomalaisia palvelevat kaupat, kesäkahvilat, kotiseutumuseot, musiikkitapahtumat ja matkailuyritykset tarvitsevat lisätyöntekijöitä ja lomansijaisia. Palvelutyötä ei tunnetusti voi tuottaa varastoon.

Erityisesti alle 25-vuotiaiden nuorten työllisyys lisääntyy kesä- ja heinäkuussa (kuvio 1 ja taulukko 1). Noin 347 000 nuorta on töissä kesä- ja heinäkuussa. Se on miltei 140 000 enemmän kuin tammi- ja helmikuussa, ja tämä erotus kuvaa kesätyöntekijöiden määrää. Luvut ovat vuodelta 2005.

Kuvio 1. Nuorten työllisyysasteet kuukausittain vuonna 2005.

Lähde: Tilastokeskus. Työvoimatutkimus.

 

Taulukko 1. 15-24-vuotiaat työlliset toimialoittain 2005.

  Talvi Kesä
Maa- ja metsätalous ym. 5 000 17 000
Teollisuus 30 000 64 000
Rakentaminen 16 000 26 000
Kauppa, hotellit ja ravintolat 68 000 94 000
Liikenne 13 000 20 000
Rahoitus, vakuutus, liike-elämän palvelut 31 000 43 000
Julkiset ja muut palvelut 48 000 81 000
Kaikki 212 000 347 000
     
Talvi = tammi-helmikuu    
Kesä = kesä-heinäkuu    

Lähde: Tilastokeskus. Työvoimatutkimus.

Alle 20-vuotiaiden työllisyys on kesällä yli kaksinkertainen talveen verrattuna, ja 20-24-vuotiaista käy kesällä työssä vajaa kolmannes enemmän kuin talvella. Kesällä myös määräaikaisten työsuhteiden määrä lisääntyy; heinäkuussa niitä on yhteensä lähes 700 000 eli yli puolet enemmän kuin talvella.

Ennen talouslamaa nuoret saivat hyvin kesätöitä: vuoden 1989 kesällä joka toinen alle 20-vuotiaista ja 20-24-vuotiaista peräti kahdeksan kymmenestä oli työssä. Sen sijaan vuonna 1996 vain yksi kolmesta alle 20-vuotiaasta ja joka toinen 20-24-vuotiaasta sai kesäksi töitä. Tilanne ei ole vieläkään palautunut lamaa edeltävälle tasolle, ja vain 20-24-vuotiaiden kesätyötilanne on selvästi parantunut lamavuosista. Viime kesänä vajaalla 70 prosentilla 20-24-vuotiaista oli työpaikka.

Tilastoista on luettavissa, että kesällä nuoria työllistävät eniten tarjoilu- ja palvelutyöt sekä tehdas- ja rakennustyöt (taulukko 2). Teollisuuskin tarvitsee kesätyöntekijöitä, ja rakennusalalla tehdään töitä ympäri vuoden - entisaikaan rakennustyömaat seisautettiin heinäkuuksi. Monenmoiset palvelutyöt työllistävät nuoria melkein kaksinkertaisesti talveen verrattuna; näistä palvelutöistä suurin osa sijoittuu sosiaalipalveluihin sekä järjestö-, virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoimintaan. Monet nuoret työskentelevät myös tietotekniikan tai taideammattien parissa tai tekevät töitä vaikkapa kesätoimittajina.

 

Taulukko 2. Yleisimpiä nuorten töitä kesä-heinäkuussa vuonna 2005.

Tarjoilu- ja palvelutyö 54 000
Tehdas- ja rakennustyö 53 000
Myyntityö 47 000
Asiantuntijatyö (erit. liikealalla) 36 000
Kokoonpano- ja kuljetustyö 34 000
Avustava teollisuustyö 27 000
Toimisto- ja asiakaspalvelutyö 26 000
Tarjoilutyö, suurtaloustyö 24 000
Siivoustyö 16 000
Erityisasiantuntijatyö 15 000
Varastotyö ym. 14 000
Lasten- ja kodinhoito, kampaajat ym. 9 000

Lähde: Tilastokeskus. Työvoimatutkimus.

Muita sesonkityövoimaa tarvitsevia aloja ovat esimerkiksi puutarhatyöt sadonkorjuineen sekä kaupallinen luonnonmarjojen ja sienien poiminta. Viime kesänä nähtiin sellainenkin ihme, että Thaimaasta saakka tuotiin metsämarjojen poimijoita Savukoskelle.

Myös metsämarjoja poimimalla voi hankkia verotonta lisätuloa. Useimmat näistä marjanpoimijoista jäävät tilastojen ulkopuolelle, mutta se tiedetään, että kesällä nuorten maataloustyöntekijöiden määrä jopa kolminkertaistuu. Silti marjoista suurin osa jää metsiin. Eniten poimitaan puolukoita, sen jälkeen tulevat hilla ja mustikat.

Pakko mennä duuniin

Maaseudulla kesä on perinteisesti ollut vuoden toimeliainta aikaa, vaikka lomaakin on pidetty tilaisuuden tullen. Jos palkkatyötä ei ollut, tekemistä saattoi tarjota pientila karjanhoitoineen. Joku saattoi tehdä yhtiölle metsätöitä, toinen ahersi omalla metsäpalstallaan. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä jopa työttömyyskortistot suljettiin kesäksi, koska senaikaisen ajattelutavan mukaan kesällä oli mahdotonta olla työttömänä (Nenonen 2006).

Kolme neljästä suuriin ikäluokkiin kuuluvista on syntynyt maaseudulla, ja nykyiset kesätyöntekijät ovat suuriin ikäluokkiin kuuluvien lapsia tai lapsenlapsia. Nivelsukupolveksi (Suuret ikäluokat, 2005) kutsutut suuret ikäluokat ovat välittäneet omia arvojaan ja työkäsityksiään nykynuorille. Se saattaa olla hyvinkin yksi syy siihen, että nuorten kesätyönteko on nykyisin lähes itsestään selvä asia. Töihin menemätön joutuu selittelemään asiaa lähipiirilleen.

Nykyisten nuorten vanhemmat voivat muistaa kesäiset maataloustyöt eräänlaisena pakkotyönä, kun taas moni nykynuori tuntuu ottavan kesähommansa kevyesti ja jopa nautiskellen. Toisaalta vanhan velvoitemoraalin sijaan on tullut uusia pakkoja, jotka voivat olla yhtä velvoittavia kuin aikaisemmatkin. Nykynuorten työmotiivi kumpuaa modernista nuorisokulttuurista ja kansainvälistymisestä, joiden keskeisenä elementtinä on kulutuskulttuuri. Omat ansiot antavat vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään - vaikka vapaa-ajan kustannuksella.

Kulutusyhteiskunnassa nuorenkin on saatava omaa rahaa ja opittava itsenäistymään taloudellisesti. Nuoret muuttavat usein kotoa melko nuorina, ja varsinkin siinä vaiheessa palkansaajana opitut taloustaidot ovat kullanarvoisia.

Kesätyöläiset ovat välttämättömiä

Nykyiset työmarkkinat eivät tulisi toimeen ilman opiskelijoiden ja koululaisten työpanosta. Hyöty on molemminpuolinen: yritykset saavat halpaa työvoimaa ja opiskelijat tarpeellista työharjoittelua. Harjoittelu on tarpeen, koska työelämä on muuttunut monimutkaiseksi. Parhaassa tapauksessa työssäkäynti tukee myös opiskelua, koska kesäisin korkeakouluharjoittelijat voivat paikata opiskelun teoreettisuutta käytännön töissä.

Kesätyöinstituutio on muokkautunut nykyiseen muotoonsa pitkän ajan kuluessa. Kesätyön edellytyksistä tärkeimpiä ovat koulujen ja yliopistojen pitkät kesälomat. Niiden ansiosta työhön voidaan sitoutua pitkähköksi ajaksi ja lomaankin jää aikaa. Nuorten joutilaisuuden vaaroista huolestuneita miellyttää sekin, että työ pitää kaidalla tiellä.

Opiskelijoiden kesätyömarkkinat ovat osa suomalaista työmarkkinasopimusta, jonka tärkeimmän pykälän mukaan kaikkien kynnelle kykenevien - myös nuorten - kuuluu tehdä työtä. Kesätyötä varten on kehitetty erityisiä koululaispalkkoja, joita voidaan maksaa peruskoulun, lukion tai ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoille. Varttuneemmille opiskelijoille voidaan maksaa harjoittelupalkkaa, joka voi olla esimerkiksi 85 prosenttia kyseisen työn tavanomaisesta palkasta. Myös kunnat osallistuvat talkoisiin verotuksen perusvähennyksellä.

Lisäksi Suomen kesätyöt tehdään pääosin omin voimin luottamatta vieraan apuun, minkä vuoksi meille ei ole rekrytoitu kovinkaan paljon ulkomaista työvoimaa edes kesän sesonkitöihin. Tästä näkökulmasta thaimaalaiset marjanpoimijat Savukoskella olivat johdonmukainen ilmiö: he tulivat alalle, joka ei kiinnosta nykysuomalaista. Kukapa marjoja viitsisi poimia, jos tarjolla on mukavaa tarjoilutyötä tai jäätelönmyyntiä.

Päivi Keinänen on kehittämispäällikkö ja Seppo Paananen yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä.

Lähteet:
Marko Nenonen: Lapiolinjalla. Työttömät pakkotöissä 1948-1971. Jyväskylä: Atena Kustannus 2006.
Suuret ikäluokat. Toim. Antti Karisto. Tampere: Vastapaino 2005.


Päivitetty 26.6.2006