Alityölliseksi luokitellaan työllinen henkilö, joka tekee osa-aikatyötä, koska kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, joka tekee lyhennettyä työviikkoa työnantajan toimesta tai jolla ei ollut tarjolla työtä tilausten tai asiakkaiden vähyyden tai lomautuksen takia. Siten alityöllinen on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän töitä.
Ammatilla tarkoitetaan sitä työtä, jota henkilö tekee riippumatta hänen ammattiasemastaan (palkansaaja-yrittäjä), koulutuksestaan tai työpaikan toimialasta. Niinpä tehtaassa työskentelevän tekstinkäsittelijän ammatti on sama kuin virastossa työskentelevän tekstinkäsittelijän, jos heidän työtehtävänsä vaativat samaa ammattitaitoa.
Henkilön ammattia määriteltäessä esim. väestölaskennoissa tai työvoimatutkimuksessa on perinteisesti tarvittu seuraavat tiedot:
Työttömät luokitellaan usein entisen ammatin mukaan, mutta joskus myös tavoiteammatin mukaan (työnvälityksessä).
Ammattiasema luokittelee työlliset palkatussa työssä oleviin eli palkansaajiin sekä yrittäjiin ja yrityksissä työskenteleviin yrittäjäperheenjäseniin. Työttömän ammattiasema määräytyy työttömyyttä edeltäneen työpaikan ammatin mukaan.
Palkansaaja, jonka työsuhde on määräaikainen ja/tai osa-aikainen, luokitellaan epätyypillistä työtä tekeväksi. Myös yrittäjä voi olla osa-aikainen, mutta häntä ei luokitella epätyypillistä työtä tekeväksi.
Palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä päätyössään kokoaikatyötä. Vastaajan oma käsitys kokoaikaisuudesta riittää.
Määräaikaisessa työsuhteessa olevaksi luetaan palkansaaja, jonka työsopimus on solmittu määräajaksi, koeajaksi tai tietyn työn suorittamisen ajaksi.
Työllisen normaali viikoittainen työaika päätyössä. Normaaliin työaikaan luetaan mukaan säännöllinen ylityö.
Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka tutkimusviikolla ilmoitti olevansa päätyöpaikassaan osa-aikatyössä. Vastaajan oma käsitys osa-aikaisuudesta riittää.
Palkansaaja on henkilö, joka tekee ansiotyötä palkkaa tai palkkiota vastaan. Palkansaajat luokitellaan edelleen työntekijöihin ja toimihenkilöihin.
Piilotyöttömäksi luetaan työvoiman ulkopuolella oleva henkilö, joka haluaisi ansiotyötä ja olisi työhön käytettävissä kahden viikon kuluessa, mutta ei ole etsinyt työtä viimeisen neljän viikon aikana. Piilotyöttömyyden syitä ovat työnhausta luopuminen tai muut syyt kuten opiskelu, lasten hoito, terveydellinen tai jokin muu syy.
Työllisen omasta sairaudesta tai tapaturmasta johtunut poissaolopäivä tutkimusviikolla.
Pääasiallisen yrittäjä- tai ansiotyön lisäksi tehty sivutoiminen työ tutkimusviikolla.
Sivutyötä tehneiden työllisten prosenttiosuus kaikista työllisistä.
Työvoimatutkimuksessa sosioekonomisen aseman määrittelyyn käytetään Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokitusta. Työvoimatutkimuksessa vain palkansaajat luokitellaan sosioekonomisen aseman mukaan.
Tehdyt työtunnit ovat henkilön (tai henkilöiden) tutkimusviikolla tekemä työmäärä tunteina. Niihin luetaan mukaan normaalina työaikana tehtyjen työtuntien lisäksi palkalliset ja palkattomat ylityötunnit sekä sivutyössä tehdyt työtunnit. Poissaolot vähentävät tehtyä työaikaa.
Työvoimatutkimuksessa työvoimaan kuuluvien henkilöiden pää- ja sivutyölle määritellään toimiala työnantajan toimipaikan tai oman yrityksen toimialan mukaan. Toimialan määrittelyssä käytetään Tilastokeskuksen toimialaluokitusta.
Työlliset jaetaan ammattiaseman perusteella seuraavasti: a) yrittäjät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, b) palkansaajat, jotka jaetaan edelleen työntekijöihin ja toimihenkilöihin ammatin perusteella c) yrittäjäperheenjäsenet eli perheenjäsenensä omistamassa yrityksessä työskentelevät. Työttömän ammattiasema määräytyy työttömyyttä edeltäneen työpaikan tilanteen mukaan.
Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä. Tutkimusviikolla työstä pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa tai oma sairaus, tai jos poissaolo on kestänyt alle 3 kuukautta, tai jos hänelle maksetaan palkkaa tai ansiosidonnaista korvausta vähintään puolet normaalista palkasta. Työlliset voivat olla palkansaajia, yrittäjiä tai perheenjäsenen yrityksessä palkatta avustavia.
Työllisten prosenttiosuus väestöstä. Virallinen työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena samanikäisestä väestöstä.
Työlliset jaetaan työantajan mukaan julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Julkinen sektori jakautuu edelleen valtioon ja kuntiin. Luokkaan valtio kuuluvat valtion hallinto, Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki ja valtion liikelaitokset. Kuntiin ja kuntayhtymiin luetaan kunnan hallinto, kunnallinen koululaitos, kuntien ja kuntayhtymien palvelulaitokset ja toimipaikat, jotka eivät ole yhtiömuotoisia, kuten terveyskeskukset, sairaalat, päiväkodit sekä kuntien ja kuntayhtymien liikelaitokset. Yksityiseen sektoriin luokitellaan ne, joilla työnantajana on yhtiö, myös valtioenemmistöinen tai kunnan omistama yhtiö, yksityinen henkilö, yritys, säätiö, osuuskunta tai yhdistys sekä itsenäiset yrittäjät ja ammatinharjoittajat. Voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kirkko ja seurakunnat, luetaan myös yksityiseen sektoriin. Työttömän työnantajasektori määräytyy työttömyyttä edeltäneen työpaikan mukaan.
Yrittäjä, jolla on palveluksessaan palkattua työvoimaa.
Työlliset jaetaan ammattiaseman perusteella seuraavasti: a) yrittäjät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, b) palkansaajat, jotka jaetaan edelleen työntekijöihin ja toimihenkilöihin ammatin perusteella c) yrittäjäperheenjäsenet eli perheenjäsenensä omistamassa yrityksessä työskentelevät. Työttömän ammattiasema määräytyy työttömyyttä edeltäneen työpaikan tilanteen mukaan.
Päivä, jonka työllinen on ollut työssä päätyössään tutkimusviikolla.
Työssä olleeksi luokitellaan työllinen, joka oli työssä yhtenäkin päivänä tutkimusviikon aikana. Työstä poissa olleeksi luokitellaan työllinen, joka oli poissa työstä koko tutkimusviikon, loman, sairauden tai muun tilapäisen syyn vuoksi.
Työssä olleiden prosenttiosuus kaikista työllisistä.
Työttömyyden taustalla tarkoitetaan työttömän toimintaa ennen työttömyyttä: a) oliko työssä tai työvoiman ulkopuolella, b) oliko työ vakinainen vai määräaikainen, c) mikä oli työvoiman ulkopuolelta työttömäksi tulleen toiminta ennen työttömyyttä ja d) oliko hakeutumassa ensimmäistä kertaa pysyvästi työelämään.
Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta. Virallinen työttömyysaste lasketaan 15-74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta.
Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla, on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi vastaanottaa työtä kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kolmen kuukauden kuluessa, luetaan työttömäksi, jos hän voisi aloittaa työn kahden viikon sisällä. Työttömäksi luetaan myös työpaikastaan toistaiseksi lomautettu, joka täyttää em. työnhaku- ja työn vastaanottokriteerit.
Työvoimaan kuuluvat kaikki ne 15-74-vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä.
Työvoimaan kuulumaton väestö koostuu henkilöistä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuulumattomista voidaan käyttää myös käsitettä työvoiman ulkopuolella olevat.
Työvoimaan kuuluvien 15-74-vuotiaiden prosenttiosuus samanikäisestä väestöstä.
Kaikkien työllisten yhteenlasketut tehdyt työtunnit työllistä kohden vuodessa.
Yrittäjä, jolla ei ole palveluksessaan palkattua työvoimaa.
Päätoimessa tutkimusviikolla tehty työaika, josta saa korvausta palkkana tai vapaana.
Ylitöitä tutkimusviikolla tehneiden palkansaajien prosenttiosuus kaikista työllisistä.
Ylityötuntien osuus prosentteina kaikista tehdyistä työtunneista.
Palkansaajan tutkimusviikolla tekemät ylityötunnit, joista saa korvauksen palkkana tai vapaana (vastaajan oma näkemys).
Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka omistamiaan tuotantopanoksia hyväksikäyttäen harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla freelancer, yksinäisyrittäjä tai hänellä voi olla palkattua työvoimaa (nk. työnantajayrittäjä). Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi.
Yrittäjäperheen jäsen on perheenjäsenensä omistamassa yrityksessä ilman varsinaista palkkaa työskentelevä saman kotitalouden jäsen.
Tilastokeskus
Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet
Palaute |
|