Julkaistu: 16.5.2008

Työvoimaan kuulumattomien pienituloisuus yhä yleisempää

Vain neljä sadasta työssä käyvästä jää pienituloisuusrajan alapuolelle. Luku on pysynyt samalla tasolla viimeiset 14 vuotta. Paras suoja pienituloisuutta vastaan on saavutettu, kun kotitalouden kaikki työikäiset ovat olleet suurimman osan vuodesta työllistyneinä. Tällaisten talouksien pienituloisuusriski on pysynyt pienenä koko tarkastelujakson. Kun yksikään kotitalouden jäsen ei toiminut työmarkkinoilla, suhteellisen pienituloisuuden riski oli kymmenkertainen vuonna 2006. Pienituloisuusriski on kolminkertaistunut vuodesta 1993 niissä kotitalouksissa, joissa vain osa työikäisistä toimi työmarkkinoilla. Yleinen pienituloisuusaste oli 12,5 prosenttia vuonna 2006.

Pienituloisuusaste työikäisten kotitalouksissa jäsenten työllisyyden mukaan vuosina 1990-2006, %

Pienituloisin väestöryhmä ovat yksin asuvat nuoret. Opiskelijakotitalouksiin kuuluvista yli 80 prosenttia jäi pienituloisuusrajan alapuolelle vuonna 2006. Pitkäaikaistyöttömien talouksissa elävien köyhyysriski oli 66 prosenttia. Eläkeläistalouksien pienituloisuus vaihtelee aikaisemmasta toiminnasta riippuen: eläkkeellä olevien entisten yrittäjien (15%) ja toimihenkilöiden (8%) pienituloisuus oli vähäisempää kuin työntekijäammateista (22%) tai työelämän ulkopuolelta (46%) eläkkeelle siirtyneiden pienituloisuus.

Joka kymmenes kahden vanhemman lapsiperheisiin kuuluva oli pienituloinen, mutta yksinhuoltajaperheen jäsenistä joka neljäs. Yksinhuoltajaperheisiin kuuluvien pienituloisuusaste on noin kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.

Yksinhuoltajatalouksien lamanjälkeinen tulokehitys on ollut selvästi heikompaa kuin muissa kotitaloustyypeissä. Niiden mediaanitulot jopa alenivat vuonna 2006, suurimpana syynä asuntolainojen korkomenojen kasvu, joka alensi laskennallista tuloa omistusasunnosta. Sama kehitys tapahtui myös kahden vanhemman lapsiperheissä vuonna 2006.

Suhteellinen pienituloisuusaste nousi vuosina 1993-2006 viidestä prosentista 12,5 prosenttiin. Tämä merkitsi pienituloiseksi luokitellun väestön määrän kasvua 320 000:sta 650 000:een henkilöön. Tuona aikana pienituloisuuden raja nousi yleisen tulotason nousun mukana, ollen yhden hengen taloudessa 1990-luvun alussa reaalisesti noin 750 ja jakson lopussa 1 000 euroa kuukaudessa. Keskimäärin pienituloisten tulotaso on koko tarkastelujakson ajan pysynyt noin 85 prosenttina pienituloisuusrajasta.

Pienituloisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmistä vuosina 1993-2006

  Pienituloisten henkilöiden osuus, % Pieni-
tuloisia,
  1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2006
Kaikki 6,4 6,9 7,2 8,5 8,3 9,8 10,2 11,3 11,2 11,4 11,5 12,2 12,8 12,5 651 800
Henkilön ikä    
-15 5 4 4 6 6 8 9 12 12 12 12 12 11 12 118 200
16-24 15 18 19 23 22 22 23 21 24 24 24 27 26 23 134 100
25-49 5 6 6 7 8 9 8 10 10 10 10 10 11 11 186 000
50-64 4 5 5 6 5 7 8 8 7 7 7 8 9 9 96 600
65-74 4 3 5 5 5 7 7 8 7 9 7 9 12 11 49 700
75- 10 13 10 10 9 11 11 14 14 12 15 18 19 18 67 100
Lapset, alle 18 vuotta 5,0 4,5 4,7 6,0 6,2 8,0 9,1 11,7 11,8 11,7 12,2 12,1 11,5 12,3 135 900
Pienituloisia, 1 000 henkilöä 323 347 362 431 420 501 520 576 576 587 591 629 661 652  
Pienituloisen raja, euroa/kulutusyksikkö 9 120 9 180 9 360 9 590 9 830 10 200 10 520 10 620 10 890 11 250 11 530 12 050 12 500 12 460  
Pienituloisuusrajana käytetty 60% käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaania. Pienituloisuusrajat ovat reaalisena vuoden 2006 rahassa.

Vuonna 2006 lähes 80 prosenttia talouksista katsoi tulojensa riittävän helposti tavanomaisten menojen katteeksi. Pienituloisimman tulokymmenyksen talouksista joka toisella tulot riittivät, joka toisella ei. Kaikilla tulotasoilla kotitalouksien arvion mukaan tilanne on parantunut vuoden 2003 jälkeen, lukuun ottamatta eläkeläis- ja yksinhuoltajatalouksia, joissa koettu taloudellinen ahdinko on viime vuosina yleistynyt. Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa, Luxemburgissa ja Itävallassa koettu taloudellinen ahdinko jäi alle kymmenen prosentin. Useimmissa EU-maissa koettu taloudellinen ahdinko oli yleisempää kuin suhteellinen pienituloisuus.

Suomessa tuloerojen voi sanoa kasvaneen kolmanneksella 14 vuodessa: väestön suurituloisimman viidesosan käytettävissä olevat tulot olivat neljä kertaa niin suuret kuin pienituloisimman viidesosan tulot vuonna 2006, kun vuonna 1993 suurituloisten tulot olivat kolme kertaa pienituloisten tuloja suuremmat.

Vain suurituloisin viidennes kykeni kasvattamaan tulo-osuuttaan: eniten ansaitsevan 20 prosentin tulo-osuus kasvoi 32 prosentista 37 prosenttiin. Muut neljä viidesosaa menettivät tulo-osuuttaan 68 prosentista 63 prosenttiin.

Tuloerojen kasvusta kertoo myös käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin, joka kasvoi vuoden 1993 21 prosentista 27 prosenttiin vuonna 2006. Tuloerojen viimeaikaisesta kasvusta huolimatta Suomi on Euroopassa yhä keskimääräistä alhaisempien tuloerojen maa.

Suhteellista pienituloisuutta mitataan kunakin vuonna suhteessa väestön keskimääräisiin käytettävissä oleviin tuloihin, jotka sisältävät ansio- ja omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot ja joista on vähennetty verot. Tulot suhteutetaan kotitalouden jäsenten määrään ja ikään. Mediaani eli keskitulo on se tulomäärä, joka jakaa väestön kahtia pienempi- ja suurempituloiseen puoliskoon. Varsinaisesti pienituloisiksi luokitellaan ne, joiden tulot ovat vähäisemmät kuin 60 prosenttia keskitulosta. Tätä suhteellisen tuloaseman jälkeenjääneisyyttä mittaavaa tulorajaa käytetään yleisesti pienituloisuuden rajana EU:n jäsenmaiden tilastoissa. Mikäli pienituloisuusraja olisi pidetty kiinteänä, ts. euromääräisesti samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan, pienituloisuus olisi laskenut kaikissa väestöryhmissä, joissakin jopa puolittunut. Poikkeuksena ovat olleet alle 35-vuotiaiden yhden hengen taloudet, joissa pienituloisuus olisi yleistynyt kiinteälläkin rajalla mitaten.

Tilastokeskuksen tuoreimmassa Tulonjakotilastossa kuvataan kotitalouksien tuloja ja tuloeroja pääasiassa vuosina 1990-2006 sekä luodaan katsaus EU:n tuoreimpiin tulotietoihin vuodelta 2005. Tulonjakotilaston tiedot kerätään haastattelemalla ja hallinnollisista aineistoista. Vuonna 2006 tiedot koskevat yli 27 000 henkilöä, jotka kuuluivat edustavaan, noin 11 000 kotitalouden otokseen.

Lähde: Tulonjakotilasto 2006. Tulot ja kulutus 2008. Tilastokeskus

Lisätietoja: Laura Iisakka (09) 1734 3596, Hannele Sauli (09) 1734 3497

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

Katsaukset
Taulukot

Tietokantataulukot

Liitetaulukot

Laatuselosteet
Menetelmäselosteet

Päivitetty 16.5.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.12.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_tie_001.html