Julkaistu: 8.12.2014

Joka neljäs peruskoululainen saa tukea oppimiseen

  1. Opetuksen tuessa sukupuolten välisiä ja alueellisia eroja
  2. Lähteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Taina Heiskala työskenteli korkeakouluharjoittelijana Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä kesällä 2014. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2014.

Erityistä oppimisen tukea saaneiden osuus peruskoululaisista on pienentynyt vuoden 2011 erityisopetuksen lakimuutoksen jälkeen. Sen sijaan oppimisen tukea saaneiden kokonaisosuus on kasvanut, kun lasketaan yhteen tehostetun ja erityisen tuen oppilaat. Oppimisen tukea saaneiden osuudet vaihtelevat alueellisesti ja sukupuolittain.

Viime aikoina vilkasta julkista keskustelua ovat aiheuttaneet kuntien pyrkimys integroida erityisoppilaita yleisopetuksen ryhmiin sekä hallituksen kehysriihen päätös, jonka mukaan koulunkäyntiavustajat luetaan osaksi erityisopetuksen lakisääteistä henkilöstöresurssia. Uudistusten pelätään käytännössä johtavan isompiin ryhmäkokoihin ja erityisopettajien vähentämiseen, ja sitä kautta niin oppilaiden oppimistulosten ja kouluviihtyvyyden kuin opettajien työhyvinvoinnin heikkenemiseen. (Esim. Alaranta-Saukko; Erityisopetuksen muutoksesta tiukkaa arvostelua.)

Tarkastelen artikkelissa oppimisen tuen järjestämistä ja toteutusta suomalaisissa peruskouluissa lukuvuonna 2012−2013. Pääasiallisena aineistona käytän Tilastokeskuksen vuosittain laatimaa peruskoulun erityisopetustilastoa.

Perusopetuksen oppimisen tuki on vuodesta 2011 lähtien jaettu kolmeen tasoon: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen.1 Lukuvuonna 2012−2013 erityistä tukea, tehostettua tukea ja osa-aikaista erityisopetusta yleisenä tukena sai 152 800 peruskoululaista eli 28 prosenttia oppilaista. (Tilastokeskus 2014.)

Yleinen oppimisen tuki on osa kaikkea kasvatusta ja opetusta, ja se kuuluu jokaiselle peruskoulun oppilaalle. Oppilas voi saada eri tukimuotoja lyhytaikaisesti osana yleistä tukea. Jos oppilas tarvitsee useampia tukimuotoja yhtä aikaa tai jos tuen tarve on säännöllistä, hän alkaa saada tehostettua tukea. Tehostetun tuen saamista varten opettaja tekee pedagogisen arvion ja oppilaalle laaditaan yksilöllinen oppimissuunnitelma. (Opetushallitus b; Lukimat.)

Mikäli tehostettu tuki ei ole riittävää, oppilaalla on oikeus saada erityistä tukea (Opetushallitus b). Erityisen tuen perusteena voi olla muun muassa vamma, sairaus, kehitysviivästymä tai kehityshäiriö, tunne-elämän häiriö tai muu edellä lueteltuihin verrattava syy (Opetus- ja kulttuuriministeriö). Erityistä tukea varten opettaja laatii pedagogisen selvityksen, minkä jälkeen tuesta annetaan hallintopäätös. Erityistä tukea saavalle oppilaalle tehdään aina henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, HOJKS. (Lukimat.)

Opettaja arvioi säännöllisesti oppilaan tarvitseman tuen määrää. Tehostettu ja erityinen tuki ovat opettajan, huoltajan ja moniammatillisen oppilashuoltoryhmän yhteistyössä tekemiä päätöksiä.2 Tukitasojen välillä on mahdollista liikkua, jos tuen tarve muuttuu. (Lukimat.)

Oppilaiden saamia käytännön tukimuotoja ovat muun muassa opetuksen eriyttäminen (kuten oppimateriaalin selkeyttäminen, tehtävien karsiminen, vaihtoehtoisten tehtävien ja kokeiden tekeminen), joustavat ryhmittelyt (esimerkiksi niin, että koulunkäynninohjaaja tai resurssiopettaja opettaa erillään pientä osaa ryhmästä), oppilaan ohjaus, tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, oppilashuollollinen tuki (kuten terveydenhoitajan, koulukuraattorin ja koulupsykologin palvelut), apuvälineet, avustajapalvelut, kerhotoiminta (esimerkiksi koulun jälkeen pidettävä bändikerho) ja aamu- ja iltapäivätoiminta (Kvist & Sieppi 2011, 8–10; Lukimat; Opetushallitus b).

Kaikkia tukimuotoja voidaan antaa niin yleisen, tehostetun kuin erityisenkin tuen piirissä oleville oppilaille. Kokoaikaista erityisopetusta annetaan kuitenkin vain erityisen tuen päätöksen saaneille oppilaille. Lisäksi oppiaineen oppimäärän yksilöllistäminen ei ole mahdollista muutoin kuin erityisen tuen päätöksellä. (Lukimat.)

Syksyllä 2013 peruskoulun esi-, perus- ja lisäopetuksessa oli noin 540 000 oppilasta joista 6,5 prosenttia (35 000) sai tehostettua tukea. Erityisen tuen oppilaita oli hieman enemmän − 7,3 prosenttia (39 600). (Tilastokeskus 2014.)

Erityisopetuksessa olevien oppilaiden osuus peruskoululaisista kasvoi vuoteen 2008 saakka. Vuonna 1995 erityisopetuksessa oli 2,9 prosenttia peruskoulun oppilaista ja kymmenen vuotta myöhemmin 7,3 prosenttia oppilaista. (Rautanen 2007, 196.) Vuonna 2010 − eli juuri ennen oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistusta − erityisopetuksessa oli 8,5 prosenttia oppilaista (Tilastokeskus 2011).

Vuoden 2011 uudistuksen jälkeen erityisen tuen oppilaiden suhteellinen osuus peruskoululaisista on pienentynyt. Sen sijaan tehostetun tuen oppilaiden osuus on kasvanut. (Tilastokeskus 2014.) Vaikuttaa siltä, että osa erityisopetuksesta korvautuu nykymallissa uudella aiempaa kevyemmällä tuella eli tehostetulla tuella.

Opetuksen tuessa sukupuolten välisiä ja alueellisia eroja

Tehostetun ja erityisen tuen saannissa − ja kenties myös tarpeessa − on selvä sukupuolten välinen ero. Vuonna 2012 tehostetun tuen oppilaista 65 prosenttia ja erityisen tuen oppilaista 70 prosenttia oli poikia (Tilastokeskus 2014). Vuonna 2005 tilanne oli jokseenkin samanlainen: kaksi kolmasosaa kaikista erityisoppilaista oli poikia. Tosin tällöin lukuun laskettiin sekä erityisopetuksen että osa-aikaisen erityisopetuksen oppilaat. (Rautanen 2007, 196.)

Tuen saannissa on sukupuolten välisten erojen lisäksi alueellisia eroja. Erityistä tukea saaneiden peruskoululaisten osuus vaihteli maakunnittain 5−10 prosentin välillä. Manner-Suomen maakunnista erityistä tukea saaneiden osuus oli pienin Keski-Pohjanmaalla ja suurin Kymenlaaksossa.

Vuonna 2013 tehostettua ja erityistä tukea annettiin yhteensä eniten Ahvenanmaalla. Siellä panostettiin selvästi tehostettuun tukeen: runsaat 15 prosenttia ahvenanmaalaisista peruskoululaisista sai tehostettua tukea, mutta vain 5 prosenttia erityistä tukea. Manner-Suomessa tehostettua tukea sai 4−8 prosenttia oppilaista, mihin verrattuna Ahvenanmaan luku on omaa luokkaansa. (Tilastokeskus 2014.)

Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen mukaan kuntien taloudellinen tilanne vaikuttaa niiden tarjoamaan oppimisen tukeen etenkin lievien oppimisvaikeuksien kohdalla. Syitä voi hakea perusopetuksen rahoituksen muutoksesta ja väestön sosioekonomisen taustan alueellisista eroista. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2013a.)

Kuntien perusopetuksen valtionosuus on vuodesta 2010 lähtien perustunut kunnan 6−15-vuotiaiden lukumäärään eikä erityisoppilaiden määrästä saa korotuksia niin kuin aiemmin sai. Kansainväliset tutkimukset ja valtiontalouden tarkastusviraston tutkimus osoittavat, että erityisoppilaiden sosioekonominen tausta on keskimääräistä heikompi. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2013b, 23, 65−66.) Näin ollen alueilla, joilla väestön sosioekonominen tausta on keskimääräistä heikompi, oppimisen tuen tarve voi olla suurempi, mutta rahoituksesta johtuen valtionosuuksia saadaan suhteessa saman verran kuin muillakin alueilla. Myös Opetusalan ammattijärjestö OAJ on kritisoinut oppimisen tuen alueellista epätasa-arvoisuutta (OAJ 2013).

Sekä valtiontalouden tarkastusvirasto, Opetushallitus että OAJ painottavat oppimisen tuen saamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhaisella puuttumisella pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien pitkittymistä ja kasaantumista. Jotta alueellinen tasa-arvo opetuksen tuessa toteutuisi paremmin, sosioekonomisten indikaattoreiden soveltuvuutta perusopetuksen valtionosuuksien laskennassa tulisi harkita. Päätöksenteossa käytettävän tiedon saannin varmistamiseksi erityisopetuksen puutteellista tilastointia olisi myös parannettava. (OAJ 2013; Opetushallitus b; valtiontalouden tarkastusvirasto 2013a.)

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 8.12.2014

Jaa