Sosioekonomiset erot työurien pituudessa oletettua pienempiä

  1. Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän
  2. Odotteet ongelmallisia
  3. Lähes joka kolmas 65-vuotias on työskennellyt 40 vuotta tai enemmän
  4. Koulutustasojen väliset erot pieniä
  5. Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden työurat lähes yhtä pitkät
  6. Odote ja toteutunut työura kuvaavat eri asiaa
  7. Lähteet:

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Noora Järnefelt on erikoistutkija Eläketurvakeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2013.

Sosioekonomisten ryhmien väliset erot toteutuneen työuran pituudessa ovat Eläketurvakeskuksen laskelmissa osoittautuneet ennakoitua vaatimattomammiksi. 65-vuotiaiden miesten joukossa toimihenkilöille ja työntekijöille on kertynyt keskimäärin yhtä pitkä työura. Työntekijänaisten työurat ovat kaksi vuotta lyhyempiä kuin toimihenkilönaisilla. Koulutuksen mukaan pisintä työuraa ovat tehneet alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Sosioekonomisen aseman mukaisen luokittelun ajatellaan kuvaavan yhteiskunnan taloudellista ja sosiaalista rakennetta sekä väestöryhmien aineettomien ja aineellisten resurssien välisiä eroja. Työurat ja niiden muotoutuminen liittyvät kiinteästi tähän yhteiskunnan taloudellisten ja sosiaalisten resurssien jakautumiseen. Työurissa ilmenevillä sosioekonomisilla eroilla on siten yleistä yhteiskunnallista kiinnostavuutta.

Työurien sosioekonomiset erot kiinnostavat myös siksi, että ne kytkeytyvät meneillään olevaan työurakeskusteluun sekä työeläkejärjestelmän uudistamiseen. Sosioekonomisia eroja voi olla esimerkiksi työuran pituudessa, työuran ajoittumisessa elinkaarella tai ansioiden kehittymisessä työuran aikana.

Kysymys sosioekonomisista eroista työurien pituudessa vertautuu sosioekonomisiin eroihin elinajoissa. Työurakeskustelussa on osaksi kyse siitä, mikä on työuran ja elinajan pituuden hyväksyttävä suhde. Kuinka pitkiä työurien tulisi olla ja kuinka paljon niiden tulisi pidentyä elinajan pidentyessä?

Väestötieteilijät ovat raportoineet varsin merkittävistä sosioekonomisen aseman mukaisista eroista elinajan odotteessa. 35-vuotiaiden elinajan odote on ylemmillä toimihenkilömiehillä noin kuusi vuotta pitempi kuin työntekijämiehillä; naisilla vastaava ero on kolme ja puoli vuotta. Sosioekonomisten ryhmien väliset absoluuttiset erot elinajan odotteessa ovat lisäksi olleet hitaassa kasvussa. (Tarkiainen ym. 2011; Valkonen ym. 2007.)

Työuran ja elinajan pituuden sosioekonomiset erot liittyvät läheisesti kysymykseen siitä, mitkä ovat sopivat vanhuuseläkkeen ehdot ja erityisesti sen alaikäraja. Onko oikein, jos työntekijätkin joutuvat siirtämään vanhuuseläkkeelle jäämistä myöhemmäksi, kun ylemmät toimihenkilöt elävät selvästi pitempään kuin työntekijät? Entä onko vaarana, että jossakin sosioekonomisessa ryhmässä alkavien vanhuuseläkkeiden taso jää liian matalaksi, jos vanhuuseläkkeen alaikärajaa ei nosteta? Näin voisi käydä esimerkiksi työntekijäasemassa oleville, jos he jäävät vanhuuseläkkeelle useimmiten 63-vuotiaana. Vuonna 2010 käyttöönotettu elinaikakerroin leikkaisi heidän vanhuuseläkkeestään ajan mittaan yhä tuntuvamman osan.

Jotta näistä kysymyksistä voitaisiin asiallisesti keskustella, tarvitsemme tietoa siitä, millaisia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä on nykyisin työurien pituudessa.

Sosioekonomisista eroista työurien pituudessa tiedetään vähän

Saatavilla on melko runsaasti tutkimustietoa sosioekonomisen aseman yhteydestä erilaisiin yksittäisiin työuran pituuteen vaikuttaviin tekijöihin kuten sairastavuuteen, työkyvyttömyyteen, työttömyyteen tai perhevapaiden käyttöön. Näiden ilmiöiden tiedetään kasautuvan alempiin sosioekonomisiin ryhmiin: vähän koulutetuille, työntekijäasemassa oleville sekä erityisesti nuorena työelämästä putoaville. Meillä on kuitenkin hyvin puutteelliset tiedot siitä, millainen kokonaisuus tästä kaikesta syntyy eli millaisiksi koko työuran mittaiset erot sosioekonomisten ryhmien välillä muodostuvat.

Joitakin laskelmia on tehty. Pekka Myrskylä on laskenut niin kutsutut työllisen ajan odotteet perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen suorittaneille (esim. Myrskylä 2009 & 2012). Näiden laskelmien perusteella 18-vuotiaan nuoren laskennallinen tulevan työuran pituus vaihtelee huomattavasti koulutustason mukaan. Ylemmän korkea-asteen koulutuksen suorittavalla olisi reilusti yli kymmenen vuotta pitempi työura kuin pelkän perusasteen (peruskoulun) varaan jäävällä.

Myrskylän 18–64-vuotiaita koskevat laskelmat perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston rekisteritietoihin ja perinteiseen elinajantaulumenetelmään. Samansuuntaisia tuloksia koulutusryhmittäisistä eroista työllisen ajan odotteessa on saatu myös Työvoimatutkimuksen aineistoon ja tilastotieteelliseen malliin perustuvissa 25–64-vuotiaita koskevissa laskelmissa (Järnefelt & Nurminen 2013a). Erilaisesta aineistosta ja odotteen laskentamenetelmästä riippumatta työllisen ajan odotteista on saatu samankaltaiset tulokset.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 9.12.2013

Jaa