Vaikuttavaa kotouttamista

  1. Kotouttamistoimien vaikutuksista vähän tietoa
  2. Maahanmuuttajalla on velvollisuus osallistua kotouttamissuunnitelman tekoon
  3. Kotouttamislaki tutkimusasetelmana
  4. Kotouttamissuunnitelmat paransivat maahanmuuttajien työllisyyttä
  5. Paljon jää vielä oppimatta

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Kari Hämäläinen on johtava ekonomisti ja Matti Sarvimäki erikoistutkija Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2011.

Vuoden 1999 kotouttamislaki on edistänyt maahanmuuttajien kotouttamista. Lain seurauksena maahanmuuttajamiesten työllisyys ja tulot lisääntyivät merkittävästi ja riippuvuus tulonsiirroista väheni.

Maahanmuuttajien määrän kasvu on nostattanut kiivaan julkisen keskustelun maahanmuuttajien kotouttamisesta. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Suomeen tulleiden maahanmuuttajien määrä on yli viisinkertaistunut. Samalla lähtömaiden koostumus on muuttunut.

Vuonna 1990 Suomessa vakinaisesti asuvista ulkomaiden kansalaisista noin puolet oli Länsi-Euroopasta, mutta nykyisin länsieurooppalaisia on alle viidennes. Eniten maahanmuuttajia, noin 40 prosenttia, on tullut entiseen Neuvostoliittoon kuuluneista maista. (Maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista ks. Sarvimäki 2010.)

Kotouttamistoimien vaikutuksista vähän tietoa

Maahanmuuttajien määrän kasvaessa kotouttamispolitiikan kysyntä on lisääntynyt. Kotouttaminen on lakitekstin mukaan kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. Termi esiintyi ensimmäisiä kertoja Maahanmuutto- ja pakolaispoliittisen toimikunnan komiteanmietinnössä vuonna 1997, ja ensimmäinen "kotouttamislaki" astui voimaan vuoden 1999 toukokuussa. Kotouttamislakia on muutettu jo kahteen otteeseen, joten ainakaan kaikkia kotouttamisen osatekijöitä ei ole pidetty onnistuneina.

Kotoutumisen edistämiseen pyrkivää lainsäädäntötyötä on tehty käytännössä tuntematta kotouttamistoimenpiteiden vaikutuksia. Sen vuoksi on kiinnostavaa, että hallituksen viimeisimmässä asiaa koskevassa lakiesityksessä korostetaan useissa kohdissa sekä palvelujen että kotouttamisen vaikuttavuuden lisäämisen tarvetta.

Tässä artikkelissa esitelty vaikuttavuustutkimus nojautuu Tilastokeskuksen tuottamaan henkilötason pitkittäisaineistoon. Tutkimusaineisto perustuu 15 prosentin otokseen työikäisistä, vuosina 1989–2003 Suomeen tulleista maahanmuuttajista. Varsinaiseen tutkimukseen valitsimme ne maahanmuuttajat, jotka saapuivat vuoden 1990 tammikuun ja vuoden 1999 toukokuun välisenä aikana.

Tarkastelussa eivät ole mukana ne maahanmuuttajat, jotka eivät olleet kolmen ensimmäisen maassa olovuoden aikana työttöminä työnhakijoina tai asuneet toimeentulotukea saaneessa kotitaloudessa. Lisäksi analyysi rajoittuu maahanmuuttajamiehiin, koska vastaavat naisia koskevat tulokset ovat liian epätarkkoja esitettäviksi.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 30.5.2011

Jaa