Ajat muuttuvat, muuttuvatko menetelmät?

  1. Menetelmien vaikutuksista monenlaista tietoa
  2. Tutkijoiden ammattitaito auttaa menetelmäkarikoissa
  3. Mikä on paras menetelmä?
  4. Menetelmä on kiinni ajassa
  5. Kuinka suomalaiset pärjäävät netissä?
  6. Katse tulevaisuuteen

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Kirsti Pohjanpää on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2009.

Tilastojen ajallinen vertailtavuus on tärkeää, mutta tiedonkeruumenetelmän muuttaminen aikakausien muuttuessa ei kuitenkaan välttämättä heikennä saatujen tulosten laatua. Menetelmäeroja tulkittaessa on hyvä muistaa, että välineet ja maailma, jossa niitä käytetään, eivät ole nykyisin samoja kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Surveytiedonkeruilla on pitkä historia. Suomessa Vera Hjelt (1857-1947) keräsi tietoja työläistalouksista jo sata vuotta sitten, ja tilastovirasto teki ensimmäisen otostutkimuksen 1950-luvulla. Surveytutkimukset ovat sosiaali- ja elinolotilastojen elinehto, sillä useita keskeisiä henkilöitä tai kotitalouksia koskevia tietoja ei saada rekistereistä.

Ensimmäiset tiedonkeruut olivat käyntihaastatteluja, ja niitä seurasivat postikyselyt. Puhelinhaastattelujen valtakausi alkoi 1970-luvulla Yhdysvalloissa ja ajoittuu meillä suurelta osin 1980- ja 1990-lukuihin. Tietokoneet ovat olleet tilastohaastattelijoiden arkea jo yli kymmenen vuoden ajan.

Monimenetelmäisyys (mixed mode) ja webtiedonkeruut ovat tulleet surveytutkimuksien tiedonkeruuperheeseen uuden vuosituhannen alettua. Muutoksiin ovat antaneet vauhtia tiedonkeruukustannusten kasvu, vastauskadon lisääntyminen ja tiedonkeruuprosessin nopeuteen liittyvät vaateet. Myös vastaajat odottavat nykyaikaisia menetelmiä; lyijykynät ovat hukassa, eikä tuntemattomiin numeroihin vastata.

Monimenetelmäisyys tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tiedonkeruussa käytetään kahta tai useampaa eri tiedonkeruutapaa. Webtiedonkeruilla puolestaan tarkoitetaan internetissä täytettävien lomakkeiden avulla tehtäviä surveytiedonkeruita. Viimeksi mainittuja ei pidä sekoittaa täysin ilman otosta toteutettuihin "villeihin" internetkyselyihin ja -äänestyksiin, joilla kartoitetaan kansan tahtoa (esim. Ilta-Sanomat 2.11.2009: "Pitäisikö reseptivapaita lääkkeitä saada Suomessa ruokakaupasta?") Tilastokeskuksen tiedonkeruut - edes netissä tehdyt - eivät perustu edustavuuden kannalta kyseenalaisiin menetelmiin (vrt. Kuuselan artikkeli tässä numerossa).

Menetelmien vaikutuksista monenlaista tietoa

Tiedonkeruumenetelmän vaihtaminen ei ole ongelmatonta, kuten Ahola (2009) muistuttaa, sillä ajallinen vertailtavuus on tilastoissa keskeistä. Käsitykset tiedonkeruumenetelmän vaikutuksista saatuihin tutkimustuloksiin kuitenkin vaihtelevat. Osa 2000-luvulla toteutetuista menetelmätutkimuksista antaa viitteitä siitä, että eri tiedonkeruumenetelmillä saadaan hiukan erilaisia vastausjakaumia (esim. Fricker ym. 2005, Wang ym. 2005). Useimmiten selkeitä menetelmäeroja on havaittu arkaluontoisia asioita kysyttäessä (esimerkiksi vastaajan huumeiden käyttö).

Toisaalta on myös joukko tutkimuksia ja tutkijoita, joiden mukaan menetelmäerot eivät ole niin suuria kuin aikaisemmin on luultu. Tällaisia tuloksia esittää esimerkiksi de Leeuw (2008). Alkoholin käyttöä tutkineet Greenfield ym. (2000) menevät askelen pidemmälle ja toteavat, ettei tuloksissa ole kovin paljon tiedonkeruumenetelmän aiheuttamia eroja. Joitakin eroja on, mutta lopputuloksen kannalta ne eivät ole kovin järisyttäviä, toteaa osa tutkijoista (esim. Brener ym. 2006, De Leeuw ym. 2008, Voogt - Saris, 2005).

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 15.3.2010

Jaa