Toistuuko viime talven lämpöennätys?

  1. Suursäätila ja Pohjois-Atlantin värähtely
  2. Kuukausi- ja vuodenaikaisennusteita kehitetään
  3. Pitkän ajan ennusteiden käyttöarvo lisääntymässä
  4. Entäpä tuleva talvi 2008-2009?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittaja: Ylimeteorologi Ilkka Juga työskentelee Ilmatieteen laitoksella, meteorologisen tutkimuksen yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 8/2008

Viime talvi oli Suomessa havaintohistorian lämpimin. Yli sadan vuoden jakson kattavat tilastot paljastavat, että myös talvi 1924-1925 oli tavanomaista lämpimämpi ja että vanhan ajan pakkastalvia koettiin viimeksi 1980-luvulla.
_______________

Talvi 2007-2008 jäi Etelä-Suomessa mieliin hämäränä, tihkusateisena ja lumettomana. Lämpötila oli koko maassa 4-6,5 astetta tavanomaista, eli vuosien 1971-2000 keskiarvoa korkeampi. Etenkin rannikkoalueilla oli pitkiä lumettomia jaksoja. Maan pohjoisosassa lunta oli tavanomainen määrä, paikoin keskimääräistä enemmänkin. Lauha sää toi usein sinne lumisateita mukanaan.

Näin saatiin esimakua tulevien vuosikymmenien yleistyvistä lauhoista talvista. Edelleen toki pätee se, että vuodet eivät ole veljeksiä ja myös kylmiä talvia koetaan, mutta jatkossa ne käyvät yhä harvinaisemmiksi. Osittain taustalla on globaali ilmaston lämpeneminen, mutta myös suursäätila on suosinut lauhojen lounaisten virtausten suuntautumista kohti Suomea.

Viimeiset "vanhan ajan" pakkastalvet koettiin 1980-luvulla. Tosin talven 2002-2003 aikana oli kireän pakkasen jaksoja Etelä-Suomea myöten. Muutoin viime vuosien aikana lauha talvisää on ollut vallitsevana.

Tilastollisessa mielessä viime talvi oli harvinaisuus. Edellisen kerran lähes yhtä lauhaa oli talvella 1924-1925. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä joulu-helmikuun keskilämpötila oli tuolloin +1,0, ja talvella 2007-2008 +1,4 astetta (vuosien 1971-2000 keskiarvo oli -3,8 astetta).

Vuodesta 1900 lähtien koko talven keskilämpötila on ylittänyt Helsingissä vain kolme kertaa 0-asteen rajan. Lisäksi muutamia kertoja on päästy aivan nollan tuntumaan (Kuvio 1). Ilmaston lämpeneminen parin viime vuosikymmenen aikana näkyy etenkin siten, että kylmät talvet ovat alkaneet harvinaistua.

Kuvio 1. Talvien 1900/1901-2007/2008 keskilämpötila Helsingin Kaisaniemessä (joulu-helmikuun keskiarvo)

Lähde: Ilmatieteen laitos

Suursäätila ja Pohjois-Atlantin värähtely

Ilmakehässä on havaittu esiintyvän useita värähtelymekanismeja, joihin liittyen pitkien aaltojen matala- ja korkea-paineiden sijainti vaihtelee. Pohjois-Euroopan sään kannalta merkittävä ilmiö on Pohjois-Atlantin värähtely (North Atlantic Oscillation = NAO). Tämän ilmiön voimakkuutta kuvataan niin sanotulla NAO-indeksillä, joka pohjautuu Islannin ja Azorien väliseen ilmanpaineen eroon.

Kun Azorien korkeapaine on tavanomaista vahvempi ja Islannin matalapaine keskimääräistä syvempi, vallitsee NAO-indeksin positiivinen vaihe. Jos taas ilmanpaine Azoreilla on keskimääräistä alempi ja Islannin tienoilla vallitsee tavanomaista korkeampi paine, on indeksi negatiivinen.

Skandinavian ja Suomen lauhoihin talviin liittyy usein positiivinen NAO-indeksi. Tällöin lauhat lännen ja lounaan väliset tuulet ovat vallitsevina. Kylmät talvet osuvat tyypillisesti indeksin negatiiviseen vaiheeseen (Kuvio 2). Kesäaikana NAO-indeksillä ja Pohjois-Euroopan lämpötiloilla ei ole samanlaista riippuvuutta kuin talvella.

Kuvio 2. Talven keskilämpötilan poikkeama Helsingin Kaisaniemessä ja NAO-indeksi (50 talvea)

Lähde: Ilmatieteen laitos ja NOAA

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.12.2008

Jaa