Suomen kansanvarallisuuden rakenne on muuttunut

  1. Asuntojen osuus suurin
  2. Rakennusmaan osuus noussut
  3. Muiden maa- ja vesialueiden osuus on prosentin verran.
  4. Teollisuus veti vielä kerran lamasta
  5. Poikkeuksellisen raju muutos pääomasuhteessa
  6. Ovatko menestystekijät muualla?
  7. Aineettomat tekijät saatava mukaan
  8. Jokaisella asunnon verran kansanvarallisuutta

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kirjoittajat: Erkki Niemi ja Taru Sandström toimivat yliaktuaareina Tilastokeskuksen Taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 12/2007

Suomen kansanvarallisuuden arvo on viidessätoista vuodessa lisääntynyt kolmanneksen. Tuotannon kasvuvauhti on ollut 2,5-kertainen varallisuuteen verrattuna. Varallisuuden rakenne on muuttunut. Ajanjakson merkittävin ilmiö on kuitenkin kansanvarallisuuden ja bruttokansantuotteen välisen suhteen - ns. pääomasuhteen - nopea pudotus. Saman tavara- ja palvelumäärän tuottamiseen tarvittava pääomapanos on selvästi pienentynyt. Kansantaloudelta meni aiemmin viisi vuotta kansanvarallisuuden arvoa vastaavan tuotannon aikaansaamiseen, nyt samaan päästään kolmessa ja puolessa vuodessa.

Suomen kansantaloudelle on ollut tyypillistä pääomavaltaisuus. Perinteiset teollisuuden alat ovat edellyttäneet laajoja tehdasalueita rakennuksineen ja tuotantoprosesseineen. Laman alkaessa koneet, laitteet ja kuljetusvälineet kattoivat vielä kolmisentoista prosenttia kansanvarallisuuden arvosta. Lamavuosien aikana niiden osuus kohosi 16 prosenttiin.

Tuotannon pyörittämiseen tarvittavien koneiden, laiteiden ja kuljetusvälineiden osuus alkoi kuitenkin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla laskea. Vuoteen 2005 tultaessa osuus oli pudonnut jo alle kymmenen prosentin.

Suomen kansanvarallisuus varallisuustyypeittäin 1990-2005

Asuntojen osuus suurin

Suomen kansanvarallisuuden rakenteelle löytyy teollisen toiminnan pääomaintensiivisyyttäkin tyypillisempi piirre: kallis asuminen. Vuonna 2005 lähes kolmannes (29 %) kansanvarallisuudestamme on kiinni asuinrakennuksissa.

Asuntoihin sitoutuneen pääoman tuottama pääosin laskennallinen arvonlisäys jää vajaaseen kymmeneen prosenttiin bruttokansantuotteen arvosta. Pohjoisen kansan on ollut pakko varustautua epäedullisia ilmasto-oloja vastaan rakentamalla riittävän korkeatasoisia asumispalveluita tuottava asuntokanta. Pääomia runsaasti sitovan asumisen välttämättömyys on Suomen kansantalouden tehokkuutta rasittava taakka.

Muiden rakennusten osuus kansanvarallisuudesta on noin viidennes. Muiden rakennelmien, kuten kuljetusväylien sekä energia- ja vesihuollon osuus, on kymmenesosa. Yhteensä rakennusten ja rakennelmien osuus kattaa hieman vajaat 60 prosenttia kansanvarallisuuden kokonaisarvosta.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 17.4.2007

Jaa