Suomella on vaikeuksia saavuttaa kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, vaikka olemme menestyneet hyvin indikaattorivertailuissa. Nyt tarvitaan yhteiskunnassa ja taloudessa järjestelmätason muutoksia. Tavoitteista etenkin ilmastonmuutos sekä maanpäällinen ja vedenalainen elämä vaativat toimia Suomessa.
Kotitalouksien aiheuttamat päästöt ovat laskusuunnassa
Kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä pitää kiristää rivakasti, linjasi vastikään hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC. Suomalaiset kotitaloudet ovatkin jo oikealla tiellä, vaikka paljon on vielä tehtävä jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen.
Tilastokeskuksessa on jatkojalostettu kulutustutkimuksen aineistosta tiedot, joilla voidaan vertailla eri väestöryhmien kulutuksen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä (KHK) ja raaka-aineiden käyttöä (RAK).
Kotitalouksien määrä lisääntyi 222 000:lla eli 9 prosentilla vuodesta 2006 vuoteen 2016. Kasvu johtuu lähes kokonaan yhden hengen talouksien määrän lisääntymisestä.
Yhden hengen kotitaloudessa tarvitaan suuri osa samoista perusvarusteista kuin perhetalouksissa. Ei siis olisi ihme, jos kotitalouksien yhteenlasketut päästöt ja raaka-aineiden käyttö kasvaisivat, vaikka energian käyttö tehostuisi.
Kotitalouksien yhteenlaskettu kulutuksesta aiheutunut KHK-päästö on kuitenkin alentunut kymmenessä vuodessa hieman ja materiaalin käyttö pysynyt ennallaan. Sen sijaan kotitaloutta tai kulutusyksikköä kohti lasketut määrät ovat pienentyneet selvästi. (Taulukko 1)
Kotitalouksien kulutuksesta aiheutuneet: |
2006 | 2012 | 2016 | 2016/2006 prosenttia |
---|---|---|---|---|
KHK-päästöt yhteensä, milj. tonnia CO2-ekv |
50,2 | 47,9 | 46,9 | 93 |
Materilaalin käytöt yhteensä, milj. tonnia |
62,3 | 70,3 | 62,1 | 99 |
KHK-päästöt/kotitalous, kg CO2-ekv |
20 476 | 18 460 | 17 519 | 86 |
Materiaalin kulutus/kotitalous, kg | 25 363 | 27 084 | 23 230 | 92 |
KHK-päästöt/kulutusyksikkö, kg CO2-ekv 1) |
13 714 | 12 496 | 11 952 | 87 |
Materiaalin kulutus/ kulutusyksikkö, kg |
16 990 | 18 381 | 15 820 | 93 |
1) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. |
Laskelmat on tehty kotitalouksien kulutuksen kautta Envimat-mallilla tuotetuilla kertoimilla (menetelmä on kuvattu artikkelin lopussa.) Eri vuosien laskentatiedot ja parametrit poikkeavat jonkin verran toisistaan, mikä aiheuttaa sen että kotitalouksien yhteenlasketut päästöt ja raaka-aineiden käyttö eri vuosina eivät ole täysin vertailukelpoisia. Ne ovat kuitenkin riittäviä muutoksen suunnan kuvaukseen.
Huipputuloisten päästöt omassa sarjassaan
Elintarvikkeet, asuminen ja liikkuminen aiheuttavat leijonanosan kasvihuonekaasupäästöistä kotitalouden tulotasosta riippumatta (Kuvio 1). Keskiarvotaloudessa näiden osuus on noin 80 prosenttia. Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan välttämättä toimia näiden kolmen kulutuksen osa-alueen päästöintensiteettien alentamiseksi.
Elintarvikkeiden ostoista aiheutuvista KHK-päästöissä tuloryhmien välillä on vain vähäisiä eroja kulutusyksikköä kohti laskettuna.
Ylin tulodesiili, parhaiten ansaitseva kymmenesosa talouksista, on aivan omassa sarjassaan ympäristön kuormittajana. KHK-päästöt liikenteestä sekä kulttuuri- ja vapaa-aikakulutuksesta erottuvat selvästi alemmista tuloryhmistä. Huipputuloisten päästöt ovat noin 2,6-kertaiset pienituloisimpiin verrattuna.
Köyhien rahat ruokaan ja asumiseen, rikkaiden enemmän palveluihin
Kotitalouksien kulutuksesta aiheutunut raaka-aineiden käyttö jakaantuu KHK-päästöjä tasaisemmin kulutuksen eri pääryhmille. Elintarvikkeiden, asumisen ja liikenteen osuus raaka-aineiden käytöstä on 69 prosenttia. (Kuvio 2)
Tässäkin tarkastelussa parhaiten ansaitseva desiili erottuu selvästi muista. Viidennen ja kuudennen desiilin kulutuksesta aiheutunut raaka-aineiden käyttö on yhtä suuri. Sama koskee myös seitsemättä ja kahdeksatta desiiliä. Näiden yhtäläisyyksien tarkempi tutkimus olisi kiintoisaa.
Kuviossa 3 vertaillaan, kuinka paljon eri desiilien kulutukseen käyttämiin euroihin sitoutuu KHK-päästöjä ja raaka-aineita.
Alimman desiilin kulutuksesta aiheutuu liki 600 grammaa raaka-aineiden käyttöä ja lähes 500 grammaa KHK-päästöjä euroa kohti. Ylimmän desiilin kulutuksesta aiheutui noin 400 grammaa raaka-aineiden käyttöä ja 300 grammaa KHK-päästöjä euroa kohti.
Ero selittyy suurelta osin sillä, että pienituloisimpien kulutuksesta niin suuri osa menee asumiseen sekä elintarvikkeisiin. Huipputuloisien kulutus puolestaan kohdistuu enemmän erilaisiin palveluihin, joiden KHK- ja raaka-aineintensiteetit ovat verrattain matalia.
Jatko-analyyseistä apua päästövähennystoimiin
Tilastokeskuksen palveluaineisto antaisi mahdollisuudet huomattavasti tarkempiin analyyseihin sekä eri kulutuskohteiden osalta että eri väestöryhmien välillä. Ne mahdollistaisivat ilmastonlämpenemistä estävien toimien tarkastelun. Sellaiselle voi olla tulevaisuudessa tarvetta.
Päästökertoimia ovatkin jo aiemmin käyttäneet mm. aikasarjatarkasteluun Salo ym. (2016), ja Tilastokeskus tekee nyt yhteistyötä Ympäristöministeriön rahoittaman ja Suomen ympäristökeskuksen vetämän KUHIMA-projektin ja Oulun yliopiston emeritusprofessori Ilmo Mäenpään kanssa pidemmän aikasarjan ja erilaisten yksityiskohtaisten tarkastelujen tuottamiseksi.
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijoina väesto-ja elinolotilastot -yksikössä Tilastokeskuksessa.
ENVIMAT-malli kattaa tuotteiden koko elinkaaren
Kotitalouksien kulutushyödykkeisiin sisältyvät kasvihuonekaasujen ja luonnonvarojen kokonaiskäytön sisällöt on laskettu Oulun yliopiston Thule-instituutissa kehitetyn ENVIMAT-mallin avulla.
Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan hiilidioksidiekvivalentteina tonneina. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö lasketaan materiaalimäärinä, jotka luonnosta on otettu – kasveja kasvatettu, kaloja pyydetty, puita kaadettu, mineraaleja louhittu – jotta tuotteen tuottaminen on ollut mahdollista.
Malli sisältää sekä kotimaisen tuotannon kuormitukset kotimaassa että tuontituotteiden kuormitukset ulkomailla.
ENVIMAT-malli on ympäristölaajennettu panos–tuotos-malli, jolla voidaan laskea tuotteiden tuottamisen elinkaariset ympäristökuormitukset. Aluksi mallissa lasketaan ympäristökuormitukset 148 toimialan perushintaisille lopputuotteille. Sen jälkeen laskelmia voidaan jatkaa kotitalouksien kulutustuotteiden osalta myös ostajanhintaiseen käyttötarkoituksen mukaiseen luokitukseen, joka saadaan 62 kulutushyödykkeen jaotuksella. Samalla hyödykkeisiin sisällytetään myös jakelun ja loppukäytön aiheuttamat kuormituslisät.
Kuormituskertoimien laskemisessa vuosien 2006, 2012 ja 2016 kulutustutkimuksen dataan mallia muunnettiin kulutuksen eräiden keskeisten kuormitustekijöiden osalta vastaamaan kyseisten vuosien olosuhteita. Näitä tekijöitä olivat sähkön ja kaukolämmön tuotannon primäärienergian rakenne, lämmitysenergian kulutus vuokra-asuntojen ja osakehuoneistojen välituotekäytössä, tuontisähkön osuudet sekä liikennepolttoaineiden bio-osuudet.
ENVIMAT-mallin 62 kulutushyödykkeen luokitus vastaa kulutustutkimuksessa käytettyä COICOP-hyödykeluokitusta vähintään 3-numerotasolla. Kuormituksen kannalta keskeisissä hyödykeryhmissä (elintarvikkeet, asumisen energia ja liikenne) on käytetty tiheämpää, vähintään 4-numerotason luokitusta. Mallin toimialajako, 148 toimialaa, asettaa rajoituksensa sille, kuinka yksityiskohtaisille tuotteille kuormitukset voidaan laskea. Malli tuottaa hyödykkeiden kuormituskertoimet koko maan keskiarvoina. Siten eri kotitalouksien kulutuksen kuormituksissa ei tule esiin esimerkiksi sitä, että kaukolämpö voidaan tuottaa eri kaupungeissa erilaisilla polttoaineyhdistelmillä.
Ilmo Mäenpää, emeritus professori
Lähde: Seppälä, J., Mäenpää, I., Koskela, S., Mattila, T., Nissinen, A., Katajajuuri, J.-H., Härmä, T., Korhonen, M.-R., Saarinen, M. & Virtanen, Y. (2009). Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Suomen ympäristö 20/2009, Helsinki
Salo M, Nissinen A, Mäenpää I ja Heikkinen M 2016. Kulutuksen hiilijalanjäljen seurantaa tarvitaan. TIETO&TRENDIT – TALOUS- JA HYVINVOINTIKATSAUS 1/2016, s. 44-50.
Lue samasta aiheesta:
Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Koronan myötä ulkomaan matkailu väheni minimiin. Ihmiset suuntasivat mökeille, ja kotimaanmatkailu saavutti suuren suosion. Pandemiavuosina suomalaisten matkailun aiheuttamat hiilidioksidipäästöt laskivat, mutta mitä päästöille käy tulevaisuudessa?
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Maapallon maa- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU-maissa yli 80 prosenttia ekosysteemeistä on huonossa kunnossa – ja komissiolta on tullut uusi esitys luonnon ekosysteemien suojelemisesta ja ennallistamisesta.
Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.
Euroopan Unioni on edistynyt lähes kaikissa vuonna 2015 sovituissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Parhaiten on onnistuttu rauhanomaisten yhteiskuntien rakentamisessa ja henkilökohtaisen turvallisuuden edistämisessä. EU:n uusimman seurantaraportin tiedot kuvaavat tilannetta pääosin ennen koronapandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.