Julkaistu: 7.1.2005

Suomi antaa mallia puolueettomasta inventaariojärjestelmästä

Suomella on matkaa Kioton ilmastosopimuksen päästötavoitteisiin, mutta inventaariojärjestelmän rakentamisessa on edetty eturintamassa. Päästötavoitteiden kanssa erityisissä vaikeuksissa ovat Italia ja Espanja. Paljon päästöjään jo vuoden 1990 tasosta vähentänyt Puola sen sijaan toi EU:hun tullessaan muhkeat tuliaiset päästömarkkinoille.

Mirja Kosonen

SUOMI on sitoutunut Kioton pöytäkirjan ratifioidessaan vuosittain raportoimaan yksityiskohtaisesti kasvihuonekaasujensa päästöt ja nielut YK:n ilmastosopimukselle. Suomi on hyväksynyt, kuten useimmat muutkin teollisuusmaat, kasvihuonekaasujen rajoitusvelvoitteen kaudelle 2008-2012. Lisäksi olemme mukana EU-maiden keskinäisessä taakanjaossa. Suomen tulee rajoittaa päästöt velvoitekaudella keskimäärin samalle tasolle kuin vuoden 1990 päästöt.

Kioton pöytäkirja edellyttää siihen sitoutuneilta teollisuusmailta pysyvää järjestelmää, jolla tuotetaan vertailukelpoista seurantatietoa velvoitteiden noudattamisesta. Suomessa vastuuyksiköksi on nimetty Tilastokeskus, joka on valmistautunut ottamaan tehtävän hoitaakseen vuoden 2005 alusta lähtien. Kansallisessa kasvihuonekaasujen arviointijärjestelmässä on mukana myös muita asiantuntijalaitoksia - Suomen ympäristökeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus - lisäksi yhteistyötä tehdään ilmastopolitiikasta vastaavien ministeriöiden kanssa.

Tilastokeskus vastaa Tilastolain periaatteita noudattaen itsenäisesti vuosittaisten päästölaskelmien ja niihin liittyvien menetelmäraporttien tuottamisesta YK:lle ja EU:lle. Tilastokeskus myös teknisesti avustaa ministeriöitä sellaisten raporttien laadinnassa, joiden poliittisen sisällön esimerkiksi ilmastopolitiikan toimenpiteistä ja skenaarioista tuottavat vastuuministeriöt.

Suomessa kasvihuonekaasujen arviointijärjestelmän vakiinnuttaminen on hyvin aikataulussa. Ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä käsitteli arviointijärjestelmän kuvauksen 19.11.2004, ja tarvittavat sopimukset ovat allekirjoitusvaiheessa. Muilla EU-mailla on vastaava valmistelu käynnissä. Aikataulun takaraja on vuoden 2005 loppu, joten Suomi on tienraivaajana ja antaa esimerkin ratkaisusta, joka perustuu puolueettoman tilastoviranomaisen keskeiseen rooliin.

Kasvihuonekaasujen arviointijärjestelmä Suomessa

Suomen kasvihuonekaasujen päästöt vuosina 1990 - 2003 ja Kioton tavoitetaso, Mt CO2 ekv. 1)

Tavoitetaso ylittyy nyt viidenneksellä

Kasvihuonekaasujen inventaarioyksikkö valmistelee parhaillaan vuoden 2003 kasvihuonekaasujen päästöistä raporttia, joka tulee lähettää EU:n komissiolle 15.1.2005 mennessä. Inventaariossa tarkastellaan kasvihuonekaasujen päästöjä kaasuittain ja sektoreittain vuodesta 1990 alkaen. Tavoitteena on tuottaa vertailukelpoista tietoa siitä, miten hyvin Kioton päästötavoitteet ovat toteutumassa. EU:n puitteissa seurataan lisäksi edistystä kohti yhteistä päästötavoitetta.

Käynnissä olevaa päästölaskentaa monimutkaistaa uusi ohjeistus, joka on annettu maankäyttöä, sen muutoksia ja metsiä (LULUCF) koskevasta laskennasta. Uusien ohjeiden mukaan osa ennen muiden sektoreiden alla raportoiduista päästöistä tulee raportoida jatkossa LULUCF -sektorin alla. Suomessa tämä koskee maatalousmaata ja turvekenttien päästölaskentaa niin, että aikasarjojen taso muuttuu 5 - 6 Mt alemmaksi kuin mitä aikaisemmissa inventaarioissa on raportoitu. Uusien ohjeiden mukainen laskenta läpiviedään maaliskuussa komissiolle lähetettävässä, vuoden 2003 lopullisessa päästöraportissa.

Kun inventaariossa on muutettu tässä vaiheessa maatalousmaiden hiilidioksidin laskentaa, kasvihuonekaasujen yhteismääräksi vuonna 2003 saadaan yhteismitallistettuna 88,5 Mt CO2 (miljoonaa ekvivalenttia hiilidioksiditonnia). Päästöt ylittävät noin 15 Mt:lla (20 %) vuoden 1990 päästötason, mihin määrään Suomen tulisi rajoittaa päästöt Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella vuosina 2008 - 2012.

Kun inventaariolaskenta uudistetaan myöhemmin, maaliskuun 2005 raportoinnissa myös turvekenttien osalta, vuoden 1990 kasvihuonekaasujen päästöt yhteensä tulevat asettumaan noin 71 Mt:n CO2 ekv. tasolle. Noin 15 Mt:n ylitys suhteessa Suomen rajoitusvelvoitteeseen vuonna 2003 säilynee tässä laskennan parannusvaiheessa samana. Prosentteina ylitys tulisi luonnollisesti hieman suuremmaksi.

Kaasuittain tarkasteltuna metaanin (CH4) ja dityppioksidin (N2O) päästöt ovat alentuneet merkittävästi, mikä on toisaalta jätteiden käsittelymenetelmien ansiota ja toisaalta karjatalouden vähenemisen vaikutusta. Viime vuosina päästöjä on lisännyt voimakkaimmin fossiilisten polttoaineiden nopeasti kasvanut käyttö, kun suomalaiset energiantuottajat ovat myyneet kotimaan ohella pohjoismaisille sähkömarkkinoille hiilellä ja turpeella tuotettua lauhdutusvoimaa. Energian tuotannosta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2003 olivat 40 prosenttia suuremmat kuin vastaavat päästöt vuonna 1990. Liikenteen päästöt ovat tänä aikana kasvaneet vain 5 prosenttia.

Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Suomessa vuosina 1990 ja 2003, Mt CO2 ekv.

EU- maiden kasvihuonekaasujen päästöt v. 2002 verrattuna maakohtaisiin päästötavoitteisiin, poikkeamat tavoitteesta, Mt CO2 ekv.

Lähde: (EEA)

Puolalla paljon kaupattavaa päästömarkkinoilla

Tuoreimmat vertailutiedot muiden EU-jäsenmaiden edistymisestä Kioton tavoitteiden suhteen ovat vuodelta 2002. Niiden perusteella voidaan tehdä myös alustavia päätelmiä siitä, millä mailla on hallussaan ajankohtaista kauppatavaraa eli päästöoikeuksia.

Italian ohella Espanja näyttää ajautuneen tien syrjään Kioton polulla; päästöoikeuksien vajaus on ilmeinen, joskin tilanne saattaa vielä kohentua ennen velvoitekautta 2008-2012.

Uusilla jäsenmailla, erityisesti Puolalla on taasen muhkeat tuliaiset päästömarkkinoille. Puolan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 1990 kaikkiaan 565 Mt, ja ne ovat vähentyneet vuoteen 2002 mennessä niin, että Kioton pöytäkirjan mukainen kuuden prosentin vähennysvelvoite voidaan saavuttaa, vaikka nykyiset päästöt kasvaisivat vielä noin 150 Mt CO2 ekv. Luultavasti tästä marginaalista jää jotain kaupattavaksikin.

Kirjoittaja on kasvihuonekaasujen inventaarion projektipäällikkö Tilastokeskuksessa.

Päästölaskenta monissa maissa ympäristöhallinnon vastuulla


Päivitetty 7.1.2005