Julkaistu: 31.12.2002
Kansan asialla - vai omalla?
Kansan mielipiteen esiintuominen on julkisuuden keskeisimpiä tehtäviä. Koska kansa on kovin heterogeeninen kokonaisuus, ei se kuitenkaan ole helppoa.
Poliittisen lehdistön aikaan ratkaisu oli suoraviivainen: kansan mielipide oli sama kuin lehden taustaryhmittymän. Sitoutumattomien joukkoviestinten tehtävä on paljon vaikeampi. Ne ovatkin lähteneet etsimään todellista kansan mielipidettä edustavien otosten ja standardoitujen mielipidekyselyjen avulla. Niinpä saamme harva se päivä lukea lehdistä, mitä mieltä kansa kulloinkin on eri asioista.
Kansan mielipiteen ilmaisijana nykyinen julkisuutemme on kuitenkin vain näennäisesti tieteellisempi kuin vanha aatteellinen julkisuus. Aatteellinen julkisuus kehitti enemmän tai vähemmän systemaattisia ohjelmia, joille se haki ja sai kannattajia. Aatteellinen lehti usein todella edusti lukijakuntaansa.
Nykyjulkisuus taas välittää vakio-otoksiin pohjautuvien kyselyjen avulla tuotettua käsitteellisesti vähän mietittyä ja moniselitteistä mielipideainesta, vaikka itse tiedonkeruu tapahtuu standardisoidusti. Tiedon tulvassa maailmankuvan johdonmukaisuus ei ole kovassa kurssissa.
Aatteellinen julkisuus oli selkeästi erillisten intressiryhmien julkisuutta. Nykyjulkisuus pohjautuu otoksiin, joiden sanotaan edustavan koko kansaa. Ihan näin hyvin ei kuitenkaan ole. Mielipidetutkimusten vastaajiksi valitaan ja valikoituu vain tietty osa kansalaisista. Mielipidetutkimusten vastaajat ovat todennäköisesti keskiluokkaisia ja vakiintunutta elämää eläviä kansalaisia. Työttömät, sairaat, eläkeläiset, ulkomailla asuvat tai paljon matkustavat jäävät yleensä Suomen kansan ulkopuolelle mielipidetutkimuksissa - puhumattakaan lapsista ja vankilakundeista. Tasapuolisuuden vuoksi on todettava, etteivät kovin rikkaat ihmisetkään tule helposti mukaan mielipidetutkimusten vastaajakuntaan.
Tutkimusten otosten poimintakehikkojen edustavuutta näkee tuskin koskaan arvioitavan julkisuudessa. Vastauskadon vääristäviä vaikutuksia aliarvioidaan akateemisessakin tutkimuksessa toteamalla esimerkiksi, että 40 prosentin vastauskato on normaali. Se että vastauskato on yhtä suuri kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa ei kuitenkaan tee tuloksia yhtään luotettavammiksi.
Vaikka keskimääräisestä poikkeavat ihmiset jäävät helposti aliedustetuiksi mielipidetutkimusten vastaajien keskuudessa, ovat tutkimusten tulokset aina melko monimutkaisia suoraviivaisen otsikkojulkisuuden käyttöön. Otsikon tekijän on yksinkertaistettava. Näitä yksinkertaistamisen tekniikoita analysoi Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan professori Pertti Suhonen.
Suhosen mukaan otsikkonikkareilla on kahdeksan eri diskurssia pelkistäessään tutkimusten tuloksia. Otan tässä esille kolme niistä.
Tutkimustuloksista on helppo laatia otsikko, jos saa jonkin mielipiteen laajuutta kuvaavan tuloksen näyttämään kaikkien yhteiseltä mielipiteeltä:
"Suomalaiset epäilevät yhä Emua"
Toinen tekniikka on polarisoida vastaukset. Siinä korostetaan ristiriitaa ja kuvataan kansalaismielipide kaksinapaiseksi. Usein kaksinapaisuus on jo määritelty esitetyssä kysymyksessä niin, ettei muuta tulosta haastattelusta voi saadakaan.
"Suomalaiset kahta mieltä Emu-jäsenyydestä"
Kolmantena otsikoiden pelkistämistyyppinä voi mainita muutoksen korostamisen. Yleensä toistetuissa tutkimuksissa tapahtuu muutosta johonkin suuntaan - aina muutos ei ole todellista, vaan satunnaisvaihtelua.
"Kansalaisten Emu-kannatus lisääntynyt"
Kaikki edellä esitetyt otsikot olisi voitu laatia saman tutkimustuloksen perusteella.
Suhonen korostaa, että joukkoviestinten toimittajien tulee ymmärtää tutkimusten virhemahdollisuudet ja osata tarjota lukijoilleen mahdollisuuksia tulosten kriittiseen arvioimiseen. Suhosen mukaan suomalaiset journalistit eivät useinkaan anna lukijoilleen tähän mahdollisuuksia.
Toimittajat näyttävät olevan varsin kritiikittömiä tutkimustiedon tulvan edessä. Tutkimuksen julkistaja voi olla melko varma, että journalistit eivät epäile tulosten tulkintaa. Mielipidetutkimus on erinomainen mahdollisuus saada oma asiansa julkisuuteen ilman vastaväitteitä ja tätä tilaisuutta käytetään hyväksi usein.
Jussi Melkas
Lähteenä: Pertti Suhonen: Gallupjournalismi kansaa edustamassa. Yhteiskuntapolitiikka 65 (2000): 1
Päivitetty 31.12.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi