Julkaistu: 8.11.2001

Faktuaari:

Kilpailukykyinen Suomi

Sveitsiläisistä liikkeenjohdon konsulteista on viime vuosina tullut Suomen kansainvälisen imagon merkittäviä tukijoita. Suomi on jo vuosia sijoittunut kärkimaiden joukkoon näissä kansainvälistä kilpailukykyä tutkivissa sveitsiläisraporteissa.

Äskettäin julkaistussa World Economic Forumin raportissa Suomi rankattiin komeasti maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Keväällä julkaistussa IMD:n (International Institute for Management Development) raportissa Suomi sijoittui kolmanneksi Yhdysvaltain ja Singaporen jälkeen.

Tällaisia raportteja on aikaisemmin totuttu pitämään puolittain viihteenä. Näiden raporttien merkitys on kuitenkin kasvanut muun muassa yritysten toimintaympäristön globalisoitumisen myötä. Lisäksi kilpailukyky näyttää säilyvän keskeisenä käsitteenä niin talouspoliittisessa kuin laajemmassakin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Tilastovirastot eivät pyrkimyksistään huolimatta ole kyenneet vastaamaan tällaisen benchmarking-aineiston kasvavaan kysyntään. EU:n komissio, Eurostat ja kansalliset tilastovirastot ovat viime vuosina kehittäneet muun muassa rakenne- ja teknologiaindikaattoreita. Näiden muuttujavalikoima jää kuitenkin suppeaksi verrattuna sveitsiläistutkijoiden laajaan näkökulmaan. Tilastovirastojen ongelmana on lisäksi se, että monet uusimman kasvututkimuksen esiin nostamat talouden 'uudet' kasvutekijät ovat vaikeasti mitattavissa. Tällaisia kasvutekijöitä ovat muun muassa teknologinen kehitys, globalisaatio, aineeton pääoma, innovatiivisuus ja yrittäjyys.

Sveitsiläistutkijoiden analyysi perustuu paitsi kovaan tilastofaktaan myös yritysjohtajille suunnattuihin kyselyihin. Näin näkökulma kilpailukykyyn saadaan riittävän laajaksi. Myös raporttien teoreettista pohjaa on viime aikoina kehitetty muun muassa nimekkäiden amerikkalaisten talousprofessoreiden avustuksella.

Suomi menestyy näissä raporteissa ennen kaikkea tasaisuutensa ansiosta. Suomen vahvuuksiksi luetellaan muun muassa poliittinen vakaus, tasapainoiset makro-olot, runsas tiede- ja teknologiapanostus, koulutetun työvoiman saatavuus ja ennen kaikkea kehittynyt ICT-infrastruktuuri. Merkille pantavaa on se, että Suomen vahvuudet näyttävät paikallistuvan juuri moniin uusimman kasvututkimuksen korostamiin asioihin.

Sveitsiläisraporttien pragmaattisesta lähestymistavasta löytyy varmasti myös arvostelun aihetta. Yleisessä keskustelussa kilpailukyvyn käsitteistä ollaan harvinaisen erimielisiä. Yksimielisyyttä ei ole saatu aikaiseksi esimerkiksi siitä, että pitäisikö talouksien kilpailukykyä tarkastella maiden, alueiden vaiko yritysten ja toimipaikkojen välisen kilpailun näkökulmasta. Miten kilpailukyvyn eri osasia painotetaan ja mitataanko ylipäätään oikeita asioita? Ongelmia riittää.

Esimerkiksi käsitys Suomen korkeatasoisesta ICT-ympäristöstä saattaa olla osittain harhainen sen takia, että seurantamittarit ovat toistaiseksi keskittyneet lähinnä tieto- ja viestintäteknisen laitekannan penetraation seuraamiseen. Tilastollisten mittareiden kehittyminen kuvaamaan ICT:n todellista käyttöä ja hyödyntämistä pudottaa selvästi Suomen asemaa kansainvälisissä vertailuissa.

Tietoverkkoja hyödynnetään Suomessa heikommin kuin eturivin tietoyhteiskuntamaissa. Sähköisen kaupankäynnin kärjessä ovat Yhdysvaltain ohella muun muassa Ruotsi ja Britannia, joiden tasosta Suomi jää selvästi jälkeen. Myös kotitalouksien tietotekninen laitekanta on ikääntynyttä ja heikkolaatuista.

Kilpailukykyraportit paljastavat Suomen osalta myös eräitä ristiriitaisuuksia. Ainakaan toistaiseksi Suomen bruttokansantuote asukasta kohden ei yllä alkuunkaan sille tasolle, mitä kansantalouden tai 'mikrotason' kilpailukyky edellyttäisi. Erityisen suuri kuilu vallitsee kilpailukyvyn ja kuluttajien kulutusmahdollisuuksien välillä.

Ostovoimapariteetilla korjattuna bruttokansantuote asukasta kohden on Suomessa edelleen noin 30 prosenttia alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. Suomi lukeutuu Italian, Ruotsin, Britannian ja Ranskan ohella teollisuusmaiden keskisarjaan bkt per capita -vertailuissa. Suhteessa Yhdysvaltoihin Suomen pitäisi nykyisellä teknologia- ja kilpailukykytasolla yltää noin kolmanneksen nykyistä korkeampaa bkt-tasoon.

Tästä voidaan toisaalta tehdä se johtopäätös, että aineellinen elintasomme on kohtuullisen kestävällä pohjalla ja että tulevaisuuteen voidaan suhtautua luottavaisesti. Toisaalta se herättää kuitenkin myös kysymyksen siitä, miksi bkt-tasomme jää alle kilpailukyvyn tarjoamien mahdollisuuksien. Onko Suomessa sittenkin sellaisia rakenteellisia esteitä talouskasvulle, joita tämäntapaiset kilpailukykytarkastelut eivät paljasta?


Päivitetty 8.11.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi