Julkaistu: 12.9.2002
Päättyykö puolet avioliitoista eroon?
Avioliitto voi päättyä joko avioeroon tai puolison kuolemaan. Puolison kuolemaan päättyviä avioliittoja on Suomessa vuosittain lähes 17 000, kun taas avioeroon päättyy vuosittain noin 13 000 avioliittoa.
Eronneisuudella tarkoitetaan avioerojen määrän suhteellisesti mitattavaa ilmiötä. Eri maiden lainsäädännöt avioerosta ovat hyvin erilaisia. Monissa katolisissa maissa laki ei hyväksy avioeroa lainkaan.
Suomessa avioeroa haetaan tuomioistuimelta. Avioero on mahdollinen joko puolen vuoden harkinta-ajan tai kahden vuoden erillään asumisen jälkeen. Avioerossa ratkaistaan puolisoiden omaisuuden jako, elatusmaksut puolisoille ja lapsille, lasten huolto sekä se, miten lapset voivat tavata vanhempiaan.
Eronneisuusluvut
Helpoin tapa tarkastella eronneisuutta on laskea yleinen eronneisuusluku, jossa avioerojen vuosittaista lukumäärää verrataan keskiväkilukuun. Luku ilmaistaan promilleina. Luku kuvaa "karkeasti" eronneisuutta, koska keskiväkilukuun sisältyy paljon henkilöitä, jotka eivät ole eroriskille alttiina. Vuonna 2001 Suomen yleinen eronneisuusluku oli 2,6 promillea.
Tarkemman kuvan eronneisuudesta saa, kun tarkastellaan naimisissa olevaa väestöä riskiväestönä ja lasketaan eronneisuusluvut ikäryhmittäin miehille ja naisille erikseen. Ikäryhmittäiset eronneisuusluvut lasketaan viisivuotisikäryhmittäin tai yksivuotisikäryhmittäin. Oheisesta kuviosta näkyy kuinka eronneisuus on kolmenkymmenen vuoden aika muuttunut. Nykyisin erotaan yhä useammin kuin aikaisemmin.
Ikäryhmittäiset eronneisuusluvut 1971 ja 2001
Erot avioliiton keston mukaan
Eräs tapa selvittää eronneisuutta on tarkastella avioliittokohortteja ja niissä tapahtuneita eroja. Avioliittokohortiksi otetaan tiettynä vuonna solmitut avioliitot. Kun avioerot saadaan esiin avioliiton keston mukaan, on helppo laskea, kuinka monta avioliittoa prosentuaalisesti on voimassa tiettyjen vuosien kuluttua.
Esimerkiksi vuonna 1975 solmituista avioliitoista oli vuonna 2001 päätynyt eroon kolmannes. Vuoden 1975 jälkeen solmituista avioliitoista on erottu nopeammin.
Kokonaiseronneisuusluku
Kokonaiseronneisuusluku kertoo mikä osuus avioliitoista päättyy eroon. Kokonaiseronneisuusluku lasketaan yhden vuoden eronneisuuden perusteella: katsotaan kuinka monta avioliittoa on vielä voimassa tiettynä vuonna solmituista avioliitoista
Esimerkiksi vuonna 2000 eronneista 30 vuotta naimisissa olleiden määrä suhteutetaan vuonna 1970 solmittuihin avioliittoihin, 29 vuotta kestäneet avioliitot suhteutetaan vuoden 1971 avioliittoihin ja niin edelleen. Näin saadaan eroprosentti eri pituisille avioliitoille. Kun nämä eroprosentit (erotodennäköisyydet) summataan, saadaan kokonaiseronneisuusluku.
On huomattava, että kokonaiseronneisuusluku on tilastollinen estimaatti (arvio) siitä, että laskentavuoden eronneisuus säilyisi koko avioliiton keston ajan. Luvun tulkinta on samanlainen kuin tarkasteltaessa elinajantaulukosta saatuja elinaikoja - ne ovat estimaatteja tulevasta, jos muutoksia ei tapahdu.
Kokonaiseronneisuusluku on kuitenkin hyvä mitta eronneisuuden kuvaajaksi, kun verrataan samalta ajankohdalta eri maiden eronneisuutta toisiinsa. Se ilmaisee tämän hetken eronneisuuden tason. Mutta jatkuuko se tulevina vuosina; sitähän ei kukaan tiedä.
Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. Erotilastoa Euroopassa - ja koko maailmassa - johti vuonna 2000 Ruotsi (55 %). Seuraavina tulivat Suomi (51 %), Viro (47 %) ja Tanska (45 %).
Yleinen eronneisuusluku
E = erojen määrä
K = keskiväkiluku
Ikäryhmittäiset eronneisuusluvut (miehet ja naiset erikseen)
i = 15-19, 20-24,..., 65-69, 70-74,...
= iässä i eronneet (miehet/naiset)
= naimisissa olevien keskiväkiluku (miehet/naiset)
Päivitetty 12.9.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi