Julkaistu: 25.6.2004

Ostopalvelut kasvussa kuntien kiinteistöjen ylläpidossa

Työvoimaa on kunnissa vähennetty jo liikaakin. Perusteita löytyy myös omalle palvelutuotannolle.

Pekka Lith

Kuntien kiinteistöjen ylläpidon kustannukset on arvioitu noin miljardiksi euroksi vuonna 2002. Rakennusneliötä kohden kustannukset olivat keskimäärin 38 euroa. Luku sisältää kiinteistöjen ylläpidon kustannukset julkisten rakennusten, kuten opetus- ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten, muttei asuinrakennusten osalta. Kustannukset on laskettu keväällä 2003 tehtyjen kuntakyselyjen pohjalta.

Kyselyistä kävi ilmi, että kiinteistöjen ylläpidon kustannuksista siivouksen, isännöinnin, huoltomiestoiminnan, ulkoalueiden hoidon, erityislaitehuollon, rakennus- ja lvis-teknisen kunnossapidon ja muiden kiinteistöpalvelujen osuus oli noin 700 miljoonaa euroa, eli runsaat 70 prosenttia. Loppuosa kustannuksista koostuu sähköstä, lämmityksestä sekä vesi- ja jätevesikustannuksista.

Siivouksen ja muiden kiinteistöpalvelujen pääasiallinen tuottamistapa vuonna 2002, prosenttia kunnista

kuva

Siivouksen ja muiden kiinteistöpalvelujen toiminnot on tuotettu tähän asti pääasiassa kuntien omissa brutto- tai nettobudjetoiduissa tulosyksiköissä. Muutamissa kunnissa toiminta on liikelaitostettu, mutta osakeyhtiömuotoinen toiminta ei ole saavuttanut suurta suosiota kuten ei myöskään kuntien välinen yhteistoiminta toistaiseksi.

Kunnat ja kuntayhtymät työllistivät kiinteistöjen ylläpidossa väestölaskentatilastojen mukaan 30 000 työntekijää vuonna 2000. Työllisten määrä vähentyi nopeasti 1990-luvulla, mikä oli tulosta säästöistä ja määräaikaisten työsuhteiden irtisanomisista. Eläkkeelle siirtyneiden tilalle ei ole aina palkattu uutta työvoimaa.

Kiinteistöpalvelun työllisten määrä on pienentynyt kaikissa ammattiryhmissä siivoustyönjohtajia lukuun ottamatta. Eniten on supistunut rakennustyöntekijöiden määrä. Oman rakennusten kunnossapitotyön osuus on supistunut monissa kunnissa niin pieneksi, että sitä on vaikea enää vähentää. Omaa työvoimaa tulisi päinvastoin lisätä, koska kaikkiin hätäkorjauksiinkaan ei riitä rakennustyömiehiä.

Siivousta ulkoistettu vähän, muita palveluja enemmän

Kuntakyselyjen mukaan yksityiset ostopalvelut olivat siivouksessa keskimäärin 10 prosenttia ao. toiminnan kustannuksista vuonna 2002. Ostopalvelujen merkitys on korkein yli 30 000 asukkaan kunnissa. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ostopalvelujen osuus on vain muutamia prosentteja, mutta on pieniäkin kuntia, joiden siivouksesta pääosa hoidetaan ostopalveluina.

Eniten yksityisiä ostopalveluja on hyödynnetty tähän mennessä koulujen ja muiden oppilaitosten siivouksessa ja toiseksi eniten päiväkotien, vanhainkotien ja muiden sosiaalihuollon laitosten siivouksessa. Sitä vastoin terveydenhuollon laitoksissa siivousta ostetaan ulkoa harvoin. Näiden laitosten siivouksesta vastaavat pitkälti laitos- ja hoitoapulaiset, jotka osallistuvat lisäksi hoitotehtäviin.

Muissa kiinteistöpalveluissa, kuten rakennusten kunnossapidossa ja ulkotilojen hoidossa, yksityisiä ostopalveluja käytetään jo nyt enemmän kuin siivouksessa. Keskimäärin ostopalvelut muodostivat kuntakyselyihin vastanneissa kunnissa 31 prosenttia toiminnan kustannuksista. Kuten siivouksessa, ostopalveluja käyttävät eniten suuret yli 30 000 asukkaan kunnat.

Muissa kiinteistöpalveluissa yksityisten ostopalvelujen merkitys on suurta varsinkin erityislaitehuollossa, ulkotilojen hoidossa ja kunnossapito- ja korjauspalveluissa. Näissä palveluissa yli puolet kunnista ilmoitti käyttävänsä ostopalveluja. Isännöinti ja huoltomiestoiminnot hoidetaan pääasiassa omana työnä, mutta kuntakohtaiset erot ostopalvelujen määrässä ovat suuria.

Ostopalvelujen ennakoidaan lisääntyvän kuntien kiinteistöjen ylläpidossa. Kuntakyselyjen pohjalta päätellen neljännes kunnista siirtyy kiinteistönpidossaan nykyistä enemmän ostopalvelujen käyttöön vuoteen 2005 mennessä. Muutos tulee olemaan nopeaa erityisesti siivouksessa, sillä nykyisin vain 7-8 prosenttia kunnista käyttää pääasiassa ostopalveluja siivouksessaan.

Ostopalvelut kasvavat erityisesti huoltomiestoiminnassa sekä virastorakennusten, koulujen ja muiden oppilaitosten sekä päiväkotien ja muiden sosiaalihuollon laitosten siivouksessa. Monet kunnat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa myös yksityisiin vahtimestari- ja vartiointipalveluihin. Terveydenhuollon laitosten kiinteistöjen ylläpidossa ostopalvelujen ei sitä vastoin ennusteta edelleenkään lisääntyvän.

Perusteita ostopalveluille...

Kuntakyselyissä ostopalvelujen lisäämistä kiinteistöjen ylläpidossa on perusteltu ammattitaitoisen henkilöstön puutteella, kustannussäästöillä, joustavuudella sekä oman henkilöstön eläköitymisellä, joka vauhdittuu vuosikymmenen loppupuolella. Ostopalveluilla voidaan tasata myös omien voimavarojen käyttöä kausiluonteisesti huippuaikoina ja hoitaa sijaisuuksia.

Monissa kiinteistöpalveluissa, jotka vaativat erikoisosaamista, kunnilla ei ole useimmiten mahdollisuuksia ylläpitää erikoisammattikuntaa vain tilapäistä tarvetta varten. Näitä tehtäviä ovat mm. erikoislaitehuolto ja lvisa-huoltotyöt. Kausiluonteisessa ulkoalueiden hoidossa, kuten lumitöissä ja keväisessä hiekanpoistossa, kuntien ei tarvitse myöskään investoida kalliiseen kalustoon ja sen ylläpitoon.

...ja omalle tuotannolle

Ostopalvelujen kasvusta huolimatta huomattava osa kunnista aikoo vastedeskin tuottaa pääosan tarvitsemistaan siivous- ja muista kiinteistöpalveluista omissa tulosyksiköissään tai liikelaitoksissaan. Omaa palvelutuotantoa on perusteltu sillä, että omalla henkilöstöllä on paras kokemusperäinen tuntemus kunnan kiinteistöjen tekniikasta ja toiminnasta sekä niiden käyttäjistä.

Osa kuntakyselyihin vastanneista totesi, että kunnan palvelutuotanto ei ole suhdanneherkkää ja henkilöstön pysyvyys on parempi kuin yksityisellä puolella. Kun tunnetaan työn toteuttajat, on varmuus toimintojen laadusta usein parempi kuin ulkopuoliselta ostettaessa. Oma palvelutuotanto ei vaadi myöskään yhtä paljon johtamisen, ohjaamisen ja sopimusjuridiikan tuntemusta kuin ostopalvelutoiminta.

Ostopalvelujen kasvua hidastaa kuntien mukaan varteenotettavien yksityisten palveluntarjoajien vähyys paikkakunnalla, joskin kysymys voi olla yksityisen tarjonnan heikosta tuntemuksesta. Yksi keskeinen ongelma liittyy kunnan nykyisen henkilöstön asemaan. Kunnissa ei lähdetä helposti vanhan henkilöstön irtisanomisiin, jolloin ostopalvelut voivat lisääntyä helpommin uusissa kuin vanhoissa kohteissa.

Yksityisten vahvuuksia ja heikkouksia

Kuntakyselyjen mukaan yksityisellä palvelutuotannolla on monia vahvuuksia kuntien omaan palvelutuotantoon verrattuna. Keskeisiä vahvuuksia ovat uusien toimintatapojen kehittäminen ja soveltaminen, sillä yksityisen puolen henkilöstöhallinto mahdollistaa työntekijöiden paremman motivoinnin ja sitä kautta toiminnan kehittämisen. Toinen merkittävä vahvuus on laatujärjestelmien käyttö.

Kunnat lukevat yritysten vahvuuksiin myös suuret tekniset ja henkilöstön määrään liittyvät voimavarat sekä kustannustehokkuuden ja -tietoisuuden etenkin suurten valtakunnallisten yritysten osalta. Yksityisen puolen osaamisesta ja ammattitaidosta kuntakyselyistä saatiin kuitenkin ristiriitaisia tuloksia. Tämä kertoo siitä, että osaaminen ja ammattitaito voivat vaihdella yrityksissä paljon.

Yksityisen tarjontapuolen heikkoudet liittyvät kuntakyselyjen mukaan ammattitaitoisen henkilöstön puutteeseen ja työntekijöiden suureen vaihtuvuuteen. Kun kunnan oman palvelutuotannon vahvuutena on toiminnan pitkäjänteisyys, on yksityisissä yrityksissä kuntien mukaan ongelmana heikko työhön sitoutuminen ja omatoimisuuden puute mm. talonmiestoiminnassa.

Julkiset hankinnat edistävät keskittymistä

Muutamat kunnat totesivat, että suuret yritykset tulevat "kuorimaan kerman" päältä, jos kiinteistöpalveluja hankitaan kuntiin nykyistä enemmän yksityisinä ostopalveluina. Vaarana on tällöin hankintojen keskittyminen muutamiin harvoihin valtakunnallisiin yrityksiin. Väitettä tukee se, että jo nykyisin viisi suurinta siivouspalvelun yritystä työllistävät Suomessa lähes 60 prosenttia toimialan henkilöstöstä.

Kunnilla on kuitenkin itsellään merkittävä vaikutusmahdollisuus siihen, kuinka toimivaksi hankinnoilla luotu kilpailutilanne muodostuu, kun tarjouspyyntöjä toimitetaan muillekin kuin tutuille palveluntoimittajille. Keskittymisuhasta huolimatta kilpailuttaminen voi johtaa tehokkaasti tuotettuihin palveluihin, jos varteenotettavia (nykyisiä tai mahdollisia) kilpailijoita on markkinoilla enemmän kuin kaksi tai kolme.

Yritykset odottavat lisäkysyntää kunnista


Päivitetty 25.6.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi