Väestölaskennat vaikeuksissa

Suomi on nyt julkaissut kaikki keskeisimmät vuoden 2000 väestö- ja asuntolaskennan tiedot yhtenä nopeimmista maista.

Melkein kaikki maailman maat ovat tehneet vuodenvaihteen 2000/2001 tienoilla väestö- ja asuntolaskentoja, joiden tietosisältöä ja toimittamista koordinoivat sekä YK että Euroopan unioni. Maat tarvitsevat väestöstään, asunnoistaan ja rakennuksistaan sekä väestönsä toiminnasta kokonaistietoja siksi, että vain niitä voidaan taulukoida myös kunnittain ja kuntien osa-alueittain. Parhaatkaan otostutkimukset eivät pysty tuottamaan kuntatason tietoja. Samalla tavalla kerättyä tietoa tarvitaan yhä lisääntyvässä määrin maitten välisissä vertailuissa.

Koko väestön sekä kaikki asunnot ja rakennukset kattavat tutkimukset ovat erittäin kalliita ja suuria tilasto-operaatioita. YK:n karkea kustannusarvio on noin 10 USA:n dollaria henkilöä kohti. Jos maissa on käytössä hyviä tietojen keruuvälineitä, kuten henkilö- ja osoiterekistereitä ja kehittyneitä tietojen käsittelyvälineitä, voidaan päästä hieman halvemmalla.

Suomen viimeinen suuri lomakelaskenta vuonna 1980 maksoi nykyrahassa noin 200 miljoonaa markkaa eli 33 miljoonaa euroa. Asukasta kohden kustannukset olivat siis 40 markkaa, noin 6 dollaria. Meidän ei tarvinnut ostaa henkilöiden osoitteita yksityisiltä markkinointiyrityksiltä, kuten USA:ssa tehdään vielä tänä päivänäkin, kun maassa ei ole koko väestön kattavaa henkilörekisteriä. Britannian viime vuoden väestölaskenta maksaa 254 miljoonaa puntaa eli 2,5 miljardia Suomen markkaa (413 miljoonaa euroa). Eli henkeä kohden suunnilleen saman verran kuin meidän tutkimuksemme maksoi vuonna 1980.

Ruotsin tuoreimmat väestölaskentatiedot ovat edelleen vuodelta 1990. Viimeisimmän päätöksen mukaan laskentaa ei enää toimiteta, vaan rakennetaan rekisteripohjaiset systeemit siten, että tämän vuosikymmenen lopulla voidaan kaikki tiedot tuottaa ilman lomakekyselyä. Ruotsissa väestö on perinteisesti suhtautunut väestö- ja asuntolaskentaan erittäin kriittisesti.

Saksassa 1980-luvun lopulla pitkälti valmisteltu väestölaskenta peruttiin väestössä nousseen vastustuksen vuoksi.

Yleisön kriittinen suhtautuminen alentaa vastausprosentteja ja vesittää siten laskennan tarkoitusta. Esimerkiksi Englannin laskennasta puuttuvat vielä 600 000 asuntokunnan lomakkeet.

USA:ssa joidenkin väestöryhmien kato saattaa nousta jopa neljännekseen (mustat nuoret miehet). Jos alipeitot kasvavat ja vaihtelevat laskennasta toiseen, on hyvin vaikeata tulkita mitä kansakunnassa on kymmenvuotiskaudella tapahtunut.

Väestölaskennat aiheuttavat kalleutensa lisäksi väestölle vaivaa, ja valistuneet kansalaiset tietävät, että väestölaskennoissa kerättäviä tietoja on jo olemassa hallinnollisissa rekistereissä. Tiedetään, että verottajalla on tulotietoja, työeläkevakuutus kerää työsuhdetietoja, työhallinto työttömyystietoja, eläkelaitokset eläke- ja sairausjaksojen tietoja. Armeija tietää kulloinkin palveluksessa olevien määrän, ja oppilaitoksilla on rekistereitä omista opiskelijoistaan.

Väestölle on vaikeata selittää, miksi näitä tietoja ei käytetä hyväksi tilastoissa, jos ne kerran kelpaavat hallinnollekin. Hallinnollisten tietojen käyttöä rajoittaa monissa maissa yhtenäisten henkilötunnusten puute, ja on myös maita, joissa rekisteritietojen käyttöä rajoittaa lainsäädäntö.

Suomessa henkilötunnus otettiin käyttöön jo 1964, ja se levisi kaikkiin hallinnollisiin aineistoihin. Henkilötunnus loi tietojen yhdistelylle tekniset mahdollisuudet. Jo vuoden 1970 väestölaskennassa rekistereistä saatiin rekistereistä eräitä demografisia tietoja sekä verottajalta tulotiedot. Väestölaskennalla kerättiin asuntokunta- ja perhetiedot sekä tutkintotiedot. Vuonna 1980 laskennan yhteydessä perustettiin rakennus- ja huoneistorekisteri, jonka tietoja alettiin hyödyntää tilastoissa vuonna 1985. Kaksi vuotta myöhemmin saatiin rekistereistä myös työsuhde-, työttömyys-, opiskelu- ja eläkejaksot.

Tilastoinnin kannalta käyttökelpoisia rekistereitä syntyi meistä riippumatta, mutta se ei riittänyt. Myös Tilastokeskukselta vaadittiin aktiivisuutta. Tilastokeskus perusti itse tutkintorekisterin, oli aktiivisena osapuolena perustamassa rakennus- ja huoneistorekisteriä ja muutti oman yritys- ja toimipaikkarekisterinsä vuosittaiseksi ja laajensi sen kattamaan yritysten lisäksi myös valtion ja kuntien toimintayksiköt ja niiden toimipaikat. Lisäksi hallintoviranomaisten kanssa on oltu tiiviissä yhteistyössä tietosisältöjen muokkaamisessa tilastointitarpeita vastaaviksi.

Vuonna 1987 siirryttiin kokonaan rekisteripohjaiseen väestölaskentasysteemiin. Saavutettiin kaksi suurta etua: kustannukset putosivat murto-osaan ja tiedot voitiin tuottaa vuosittain. Rekisterilaskennan vuosikustannukset ovat noin 5 miljoonaa markkaa eli kymmenvuotiskaudella 50 miljoonaa. Joka 5:s vuosi toimitettavien suppeidenkin lomakelaskentojen kustannukset kymmenvuotiskaudella olisivat 300 miljoonaa markkaa. Tietotuotanto on siis kymmenkertaistunut samalla kuin kustannukset ovat pudonneet yhteen kuudesosaan.

Pekka Myrskylä
Vuoden 2000 väestölaskennan johtaja

Päivitetty 9.4.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi

Jaa