Julkaistu: 10.4.2002
Väestön uusiutuminen
Väestötieteessä puhutaan uusiutumisen käsitteestä, jolla tarkoitetaan sukupolven vaihtumista uudeksi. Edellisellä kerralla tarkastellulla kokonaishedelmällisyysluvulla voidaan kuvata myös väestön uusiutumista.
Kokonaishedelmällisyysluku uusiutumisen mittaajana
Suomen vuoden 2000 kokonaishedelmällisyysluku 1,73 on siis ennuste tulevasta lapsiluvusta. Se toteutuu, jos kaikki naiset eri ikäisinä synnyttävät lapsia suhteellisesti yhtä paljon kuin vuonna 2000.
Jotta väestö uusiutuisi kokonaan, naisten pitäisi synnyttää yli 2 lasta, koska kaikki syntyneet lapset eivät jää henkiin. Alhaisen kuolevuuden maissa, kuten Suomessa, väestön uusiutumistasona pidetään nykyään 2,1 lasta. Näin synnyttävä sukupolvi korvaa itsensä.
Muita uusiutumisen tunnuslukuja
Väestötieteessä on kuitenkin kehitetty kaksi varsinaista uusiutumisen tunnuslukua, jotka kuvaavat naissukupolvelle syntyvien tyttölasten lukumäärää. Eli juuri sitä joukkoa, joka vastaa myös fyysisesti väestön lisääntymisestä.
Bruttouusiutumisluku ilmoittaa, kuinka monta tyttölasta nainen keskimäärin synnyttää hedelmällisyysikänsä aikana. Nettouusiutumisluvussa otetaan huomioon myös naisten kuolevuus hedelmällisyysiässä. Kun nettouusiutumisluku on yli yhden, väestö kasvaa, ja alle yhden se vähenee.
Vuonna 2000 Suomen nettouusiutumisluku oli 0,83 - ja se on ollut alle yhden jo pitkän aikaa. Näin väestö tulevaisuudessa alkaa vähetä.
Uusiutuminen kohorteittain
Hedelmällisyyttä voidaan tarkastella myös kohorteittain, esimerkiksi ikäluokittain. Silloin lasketaan kokonaishedelmällisyysluku tiettynä vuonna syntyneille naisille. Ainoa ongelma on, että tuloksen saaminen kestää yli 30 vuotta. Siksi kokonaishedelmällisyysluku usein lasketaankin yhden vuoden ajalta periodilukuna, jolloin tietyn vuoden hedelmällisyysluku kuvaa hedelmällisyyttä kaikkien 15-49-vuotiaiden naisten keskuudessa.
Viimeinen itsensä uusinut kohortti Suomessa oli vuosina 1939-40 syntyneet naiset. He synnyttivät yli 2,1 lasta. Sen jälkeen Suomen väestön uusiutuminen on tyrehtynyt. Sukupolvet ovat olleet edeltäjäänsä pienempiä.
Nykyinen väestönkasvu on johtunut lähinnä ihmisten elinajan pitenemisestä ja ikärakenteestamme. Vuosittain kuolleiden määrä on pysynyt pienempänä kuin syntyneiden määrä. Viime vuosina myös maahanmuutto Suomeen on lisännyt väestön määrää.
Lapsikertymä suoraan väestötilastosta
Kokonaishedelmällisyyslukua ei tarvitse laskea, vaan voi tukeutua suoraan faktatietoon. Väestötilastosta löytyy tieto, paljonko eri ikäiset naiset ovat synnyttäneet lapsia elinaikanaan eli juuri tuo tieto, jota kokonaishedelmällisyysluvulla pyritään estimoimaan (taulukko 27 julkaisussa Väestörakenne 2000. Väestö 2001:6. Tilastokeskus). Tuota lapsikertymän tietoa joudutaan kuitenkin odottamaan koko naisten hedelmällisyysikä eli yli 30 vuotta, ja se kertoo vain elossa olevien naisten lapsikertymän.
Tällä hetkellä elossa olevilla 60-vuotiailla on keskimäärin kaksi lasta, nelikymppisillä hieman vähemmän (1,9) ja kolmikymppisillä keskimäärin yksi lapsi, mutta heillähän on vielä aikaa hankkia lapsia.
Hedelmällisyys muutamissa Euroopan maissa
Romania on hyvä esimerkki siitä, mitä on tapahtunut maassa, jossa vapaa abortti kiellettiin vuonna 1967 (kuvio). Romaniassa kuten muuallakin Itä-Euroopassa abortista oli tullut yleisin ehkäisykeino. Näin abortin mahdollisuuteen luottavat romanialaisnaiset joutuivat synnyttämään lapsensa.
Kokonaishedelmällisyysluku Suomessa, Ruotsissa, Romaniassa ja Kreikassa 1960-2000
Hedelmällisyys pomppasi vuonna 1967 lähes kaksinkertaiseksi. Romania sai oman suuren ikäluokkansa!
Romanian hedelmällisyyden kehitys kuvaa myös hyvin sitä kehitystä, joka tapahtui 1980-luvun lopulla Itä-Euroopan maissa ja kärjistyi hedelmällisyyden täydelliseen romahtamiseen kommunismivallan kukistuttua 1990-luvun alussa.
Kreikan kehitys on esimerkki siitä, mikä tapahtui Välimeren maissa. 1980-luvun alussa alkanut tasainen hedelmällisyyden aleneminen päätyi 1990-luvulla maailman alhaisimpiin kuuluvaan hedelmällisyyden tasoon.
Ruotsissa taas äitiyspäivärahauudistuksen etuisuuden parantaminen vuonna 1986 sai ruotsalaisnaiset synnyttämään lapsensa nopeammassa tahdissa kuin aikaisemmin. Kokonaishedelmällisyysluku nousi uusiutumistasolle, mutta on sen jälkeen taas laskenut entiselle alhaiselle tasolleen.
Sen sijaan Suomessa hedelmällisyyden kehityksessä ei ole tapahtunut mitään uutta sitten vuoden 1973 alimman noteerauksen jälkeen. Hienoinen tasokorotus 1990-luvulla on pitänyt kokonaishedelmällisyysluvun 1,7 lapsen yläpuolella - eräänä EU-maiden korkeimmista.
Bruttouusiutumisluku
= elävänä syntyneet tyttölapset iässä i oleville naisille
= naisten keskiväkiluku iässä i
Nettouusiutumisluku
´
)
= elävänä syntyneet tyttölapset iässä i oleville naisille
= naisten keskiväkiluku iässä i
= naisten eloonjäämistodennäköisyys iässä i
Päivitetty 10.4.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi