Julkaistu: 14.3.2003

Taloudessa varmaa on vain epävarmuuden jatkuminen

Talouden tilaa kuvaavien mittareiden sanoma ei viime aikoina ole ollut erityisen rohkaiseva. Kansainvälisen talouden epävarmuus heijastuu yritysten ja kotitalouksien odotuksiin ja käyttäytymiseen myös Suomessa.

Tilastokeskus julkisti helmikuun lopussa kansantalouden tilinpidon ennakkotiedot vuodelta 2002. Vuonna 2002 bruttokansantuotteen kasvu vauhdittui edellisvuoden 0,6 prosentista 1,6 prosenttiin. Kasvuluku yli kaksinkertaistui vuodesta 2001, mikä sinänsä on hyvä saavutus. Ongelmallista sen sijaan on, että viime vuosi ei jättänyt kovin selkeitä odotuksia alkaneelle vuodelle. Tekninen kasvuperintö on toki positiivinen viime vuoden sisäisen kasvun ansiosta. Kasvun viime kuukausien hiipuminen varjostaa kuitenkin alkaneen vuoden näkymiä. Käytettävissä olevat tilastotiedot vuoden 2003 alusta ovatkin monilta osin huolestuttavia.

Vuoden 2002 sisäinen talouskehitys oli parempi kuin edellisenä vuonna, vaikka kasvu hidastuikin uudelleen vuoden lopulla. Vuoden 2002 kuluessa (joulukuusta joulukuuhun) kokonaistuotanto kasvoi kuukausikuvaajan mukaan 2,9 prosenttia, kun vuoden 2001 vastaava kasvu jäi 1,5 prosenttia miinukselle. Negatiiviseen kasvuperintöön nähden viime vuoden kasvulukuja voidaan pitää vähintäänkin kohtuullisina. Suomen luvut ovat varsin kelvollisia myös heikkona jatkuneeseen kansainväliseen talouskehitykseen nähden.

Talouden kasvu palautui vientivetoiseksi vuonna 2002. Edellisen vuoden supistumisen jälkeen viennin määrä kasvoi lähes 6 prosenttia. Kun vientihinnat kuitenkin alenivat, jäi viennin arvo edellisvuotta pienemmäksi. Vientiä tuki viime vuonna yritysten hyvänä säilynyt kilpailukyky ja kohtuullinen kysyntä muun muassa Venäjän markkinoilla. Yritysten vientitilausten elpyminen on kuitenkin viime kuukausina osoittanut hiipumisen merkkejä.

Kiinteät investoinnit supistuivat viime vuonna ensimmäisen kerran sitten vuoden 1994. Yritykset ovat epävarmuuden vallitessa siirtäneet investointejaan parempiin aikoihin. Etenkin teollisuudessa investointien alamäki jyrkkeni vuoden 2002 lopulla. Laajennusinvestointien sijasta investointien rakenne on painottunut yhä enemmän korvaus- ja rationalisointi-investointien suuntaan.

Yksityisen kulutuksen kasvu jäi edellisvuoden tapaan noin pariin prosenttiin vuonna 2002. Autokauppa piristyi muun muassa autoveroratkaisujen ansiosta, mutta muilta osin kaupan myynnin kasvu jäi vähäiseksi etenkin vuoden 2002 jälkipuoliskolla. Kansantalouden palkkasumman kasvu hidastui, ja kotitalouksien reaalitulojen kasvu jäi edellisvuoden tapaan melko vaatimattomaksi.

Talouden epävarma kehitys koettelee myös kuluttajien luottamusta. Kuluttajabarometrin mukaan kotitalouksien odotukset oman talouden kehityksestä ovat pysyneet kohtuullisen vakaina, mutta odotukset Suomen talouden kehityksestä ovat vaihdelleet. Epävarmuus näkyy säästämisen suosion kasvuna, vaikka esimerkiksi kotitalouksien asuntoluottojen kanta nousi viime vuonna ennätyksellisen korkeaksi.

Teollisuuden luottamusindikaattori on ollut lähes yhtämittaisesti miinuksilla vuoden 2001 maaliskuusta alkaen. Keväällä 2002 yritysten luottamus käväisi plussan puolella, mutta sen jälkeen kehitys on ollut taas miinusmerkkistä. Vuoden 2003 alussa yritysten pessimismi näyttää synkentyneen entisestään.

Viime vuoden talouskasvu ei riittänyt alentamaan työttömyyttä. Työmarkkinoilla talouden epävarmuus näkyy paitsi työvoiman kysynnän kasvun pysähtymisenä myös työvoiman kysynnän rakenteellisina muutoksina. Osa-aikatyöllisten määrä kasvoi viime vuonna tuntuvasti samalla, kun täyttä työpäivää tekevien määrä supistui. Ei-tyypilliset työsuhteet ovat taantuman myötä yleistyneet. Pitkästä aikaa myös työvoiman tarjonta supistui viime vuonna, mikä on osaltaan estänyt työttömyyden kääntymisen nousuun.

Suomen viime vuoden talouskehitys näyttää hyvältä, kun sitä vertaa teollisuusmaiden keskimääräiseen kehitykseen. Puolentoista prosentin bkt-kasvu oli EU-maiden nopeimpia Irlannin ja Ruotsin ohella. Kasvun vauhdittuminen vuoteen 2001 verrattuna oli poikkeuksellista, sillä useimmissa muissa EU-maissa kehitys oli päinvastainen. Myös julkisen sektorin rahoitustasapaino on vielä parempi kuin useimmissa muissa EU-maissa, vaikka ylijäämät ovat Suomessakin pienentymään päin.

Missä siis nyt mennään? Mieleen tulee talviharmaassa säässä ahtojäiden seassa hitaasti ja nykäyksittäin etenevä kansantalouden laiva. Jäävahvistusta riittää, mutta kunnon vetoapua odotellaan.

Heli Jeskanen-Sundström
Tilastokeskuksen pääjohtaja

 

 


Päivitetty 14.3.2003

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi