Julkaistu: 14.3.2003
Öljykriisin riski suurempi EU:lle kuin USA:lle
Yhdysvaltojen talouden herkkyys öljyn suhteen on lisääntynyt viime vuosina. Öljyn tuotanto on laskussa, mutta kulutuksen kasvu on jatkunut. Tuontiriippuvuus on lisääntynyt selvästi. Yhdysvaltalaisen energiatutkimuslaitoksen WTGR:n mukaan vaikean energiakriisin todennäköisyys on hyvin suuri. Tähän vaikuttaa Irakin tilanteen ohella muun muassa Yhdysvaltain oman tuotannon supistuminen, alhaiset öljyvarastot ja öljyn tuonnin keskittyminen harvempiin maihin. Yhdysvaltojen varastot supistuivat viime vuoden joulukuusta helmikuun alkuun alimmilleen sitten vuoden 1975. Tähän vaikutti erityisesti yleislakko Venezuelassa, josta Yhdysvallat tuo noin 13 prosenttia öljystään.
Eräiden alueiden riippuvuus Lähi-idän raakaöljystä
EU:lla, Japanilla ja useilla muilla mailla riskit ovat vielä Yhdysvaltoja suuremmat, koska omaa raakaöljyn tuotantoa ei joko ole tai se on verraten vähäistä. EU:ssa ainoastaan Britanniassa on merkittävästi raakaöljyn tuotantoa.
Todennetuista raakaöljyreserveistä lähes kaksi kolmasosaa sijaitsee ja tuotannosta noin 30 prosenttia tapahtuu Lähi-idässä. Lähi-idän vienti kattaa tätä nykyä runsaan viidenneksen maailman öljyn kulutuksesta, vaikka maat OPECin jäseninä ovat rajoittaneet tuotantoaan. OPECin ulkopuolisten öljyntuottajien vientiosuus ei enää voi juuri nousta pitkällä aikavälillä, koska pääosa varannoista on Lähi-idässä. Lisäksi vaihtoehtoisen tuotannon kustannukset ovat olennaisesti Lähi-idän kustannuksia korkeammat. Teollisuusmaiden riippuvuus Lähi-idän öljystä on pysyvä ilmiö.
Raakaöljyn kulutus on keskittynyt teollisuusmaihin. Ne kuluttavat maailman öljyntarjonnasta runsaat 60 prosenttia. Yhdysvallat tuottaa vajaat 10 prosenttia maailman öljystä, mutta kulutusosuus on neljännes. EU-maiden vastaavat osuudet ovat neljä ja 18 prosenttia. EU:n Yhdysvaltoja selvästi alhaisempi kulutusosuus heijastaa EU:n hieman pienempää kokoa, mutta erityisesti muun muassa verotuksen tehostamaa raakaöljyn käyttöä. Raakaöljyn kulutuksen suhde reaaliseen bruttokansantuotteeseen - öljyintensiteetti - on pienentynyt öljykriisien jälkeen nopeasti kaikkialla. Maailman öljyintensiteetti oli suurimmillaan vuonna 1973, jonka jälkeen se on pienentynyt lähes puoleen. Öljyn kulutus on kuitenkin noussut vastaavana aikana runsaan kolmanneksen.
Hinnan nousu jarruttaa enemmän kuin lasku elvyttää
Öljyn hinnan muutokset vaikuttavat sen mukaan, kuinka riippuvainen maa on raakaöljyn tuonnista. Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin taloudet ovat nettotuojia, joten niiden ulkomaankaupan vaihtosuhde - vientihinnan suhde tuontihintaan - laskee. Tämä merkitsee käytännössä tulonsiirtoa öljyn kuluttajilta öljyn tuottajille, erityisesti OPEC-maille.
Mikäli öljyn tuottajien tuontikysyntä nousisi vientihintojen nousun verran, hinnan nousun vaikutus talouteen ei olisi kovin suuri. Kysynnän kasvu vaimentaisi kustannusten nousun vaikutuksia öljyä kuluttavissa maissa.
Öljyntuottajien tuonti ei kuitenkaan yleensä nouse nopeasti Öljyntuottajat eivät joko pysty tai halua käyttää lisätuloja tuontiin, vaan vähentävät nykytilanteessa etenkin Persianlahden sodan kumuloimaa velkaantumistaan. Siten öljyn hinnan myönteinen öljyä kuluttaviin maihin suuntautuva kysyntävaikutus on todennäköisesti vähäinen.
Öljyn hinnan tuntuva nousu on viime vuosikymmeninä yleensä liittynyt teollisuusmaiden taantumaan. Toisaalta öljyn hinnan tuntuvat laskut ja vahva talouskasvu eivät näytä liittyvän toisiinsa yhtä läheisesti. Raakaöljyn hinnan nousuun liittyvä taannuttava talousvaikutus on useimmiten seurausta myös useista muista tekijöistä kuten rahapolitiikan kiristämisestä inflaation taltuttamiseksi. Taantumat eivät siten selity pelkästään öljyn hinnan nousulla.
Lyhennetty Etlan tutkijoiden Anthony de Carvalhon ja Paavo Sunin artikkelista seuraavassa Economic Trendsissä.
Päivitetty 14.3.2003
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi