Julkaistu: 11.3.2002

Julkisista menoista 42 % sosiaaliturvaan

Julkisista kokonaismenoista käytetään eniten sosiaaliturvaan, vaikka sen osuus kokonaismenoista on laskenut viime vuosina. Menoryhmittäin tarkasteltuna menoja kului eniten eri siirtomenoihin ja palkansaajakorvauksiin.

Olli Seppänen

Julkiset kokonaismenot kasvoivat vuosina 1995-2000 melko tasaisesti, ja ne olivat vuonna 2000 vajaat 63,8 miljardia euroa (taulukko 1). Kokonaismenojen kasvu on vuodesta 1997 alkaen ollut hitaampaa kuin bruttokansantuotteen (bkt) kasvu. Kokonaismenojen suhde bkt:hen on laskenut vähintään prosenttiyksikön vuosittain. Vuonna 2000 suhde putosi 48,6 prosenttiin nopean talouskasvun ansiosta.

Taulukko 1. Julkiset kokonaismenot tehtävittäin 1995 ja 2000, miljoonaa euroa

  1995 2000 Muutos
Yleinen julkishallinto (01) 6 491 8 049 1 558
Puolustus (02) 1 895 1 929 34
Yleinen järjestys ja turvallisuus (03) 1 392 1 799 407
Elinkeinoelämään liittyvät asiat (04) 6 746 6 332 -414
Ympäristönsuojelu (05) 295 457 162
Asuminen ja yhdyskuntapalvelut (06) 1 102 1 039 -63
Terveydenhuolto (07) 5 914 7 601 1 687
Virkistys-, kulttuuri- ja uskonnollinen toiminta (08) 1 157 1 466 309
Koulutus (09) 7 134 8 276 1 142
Sosiaaliturva (10) 24 786 26 868 2 082
Tehtävät yhteensä 56 911 63 817 6 906

Tuoreiden ennakkotietojen mukaan suhde kuitenkin nousi 49,4 prosenttiin vuonna 2001.

Sosiaalietuudet vähentyneet

Tehtävittäin tarkasteltuna menoja on käytetty selvästi eniten sosiaaliturvaan. Sen osuus on yli 40 prosenttia kokonaismenoista (kuvio 1). Huomattava osuus menoista käytetään myös yleiseen julkishallintoon, elinkeinoelämään liittyviin tehtäviin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, joiden kunkin osuus kokonaismenoista on noin 10 prosenttia. Esimerkiksi puolustuksen osuus kokonaismenoista on noin kolme prosenttia.

Kuvio 1. Tehtävien suhteelliset osuudet julkisista kokonaismenoista vuonna 1995 ja 2000

kuva

Yleisen julkishallinnon, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden, ympäristönsuojelun, terveydenhuollon, virkistys- ja kulttuuritoiminnan ja koulutuksen osuus kokonaismenoista on kasvanut vuodesta 1995 vuoteen 2000. Yleisimmin syynä on ollut palvelujen tuottamiseen käytettyjen palkansaajakorvausten ja välituotekäytön kasvu. Näin on esimerkiksi terveydenhuollossa, yleisessä julkishallinnossa sekä yleisessä järjestyksessä ja turvallisuudessa. Lisäksi terveydenhuollossa sosiaalietuuksien, kuten KELAn lääkekorvauksien, kasvu on nostanut terveydenhuollon menojen suhteellista osuutta. Virkistys- ja kulttuuritoiminnan ja koulutuksen tulonsiirtoja on myös maksettu viime vuosina entistä enemmän. Tulonsiirtojen lisäksi virkistys- ja kulttuuritoimintaan on investoitu viime vuosina enemmän kuin viime vuosikymmenen puolivälissä.

Puolustuksen, elinkeinoelämään liittyvien tehtävien, asumisen ja yhdyskuntakehityksen ja sosiaaliturvan menojen suhteelliset osuudet kokonaismenoista ovat olleet viime vuosina laskussa. Sosiaalietuuksien hidas kasvu on pienentänyt sosiaaliturvan menojen osuutta kokonaismenoista verrattuna viime vuosikymmenen puoliväliin. Sosiaalietuudet jopa vähenivät vuonna 2000 verrattuna edelliseen vuoteen.

Elinkeinoelämään liittyvien tehtävien suhteellisen osuuden pienenemisen on aiheuttanut pääosin maataloudelle maksettujen tuotantotukipalkkioiden väheneminen ja maa- ja vesirakenneinvestointien maltillinen kasvu verrattuna vuoteen 1995. Puolustuksen menojen osuutta on pienentänyt välituotekäytön yleistä kokonaismenojen kasvua hitaampi kehitys sekä investointien väheneminen. Välituotekäyttöön sisältyy myös aineiden, tarvikkeiden ja palvelujen ostot sekä maanpuolustuskaluston ostot. Edellä mainituista tehtävistä elinkeinoelämään liittyvien tehtävien sekä asumisen ja yhdyskuntakehityksen menot ovat laskeneet tarkastelujaksolla myös absoluuttisesti (taulukko 1).


Päivitetty 11.3.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi