Julkaistu: 7.1.2002
Faktuaari:
Jo riittää synkistely?
Kuluttajat ovat saaneet synkistelystä tarpeekseen. Tällaisen johtopäätöksen saattoi tehdä vuoden 2001 lopun kehitystä kuvaavista tuoreimmista tilastotiedoista niin Suomessa kuin muuallakin. Talouden surkea vuosi näytti päättyneen yllättävänkin valoisissa merkeissä.
Tässä tilanteessa juuri kulutuskysynnästä haetaan merkkejä talouden elpymiseen. Globaalin talouden kannalta huomio kohdistuu etenkin Yhdysvaltoihin, jossa tarkoin seurattu kuluttajien luottamusindikaattori nousi poikkeuksellisen reippaasti joulukuussa. Kaupan joulumyynnin arvioidaan olleen ennakoitua suurempi. Asuntojen, autojen ja kestotavaroiden kysyntä on ollut vilkasta. Luottokortit ovat vingahdelleet kiivaaseen tahtiin. Kuluttajien mielialoja ovat varmasti nostaneet myös kauppiaiden tarjoukset. Autokauppaa on vauhditettu nollakorkoisella rahoituksella. Myös nettikauppias Amazon.Com'in joulunalustarjoukset olivat hulppeita; esimerkiksi digitaalikameroita saattoi ostaa reippaasti alle puoleen hintaan, ja alennukset alkoivat jo hyvissä ajoin ennen joulua.
Päällisin puolin siis kaikki hyvin. Tähän elvyttävällä politiikalla on varmasti pyrittykin ja myös ajoitukset näyttävät vastaavan odotuksia. Halpa raha villitsi aluksi sijoittajat ja nyt myös kuluttajat.
Valitettavasti talouden analyysit ovat usein toisaalta ja toisaalta -asetelmia. Näyttää siltä, että talouspolitiikan poikkeuksellisen voimakas väliintulo etenkin Yhdysvalloissa on häirinnyt talouden sisäisiä suhdannevoimia siten, että yritysten ja kotitalouksien väistämättömät tasesopeutukset ovat edelleen suurelta osin tekemättä. Alhaiset korot ovat tukeneet onnistuneesti kysyntää, mutta vauhdittaneet entisestään etenkin kotitalouksien velkaantumista. Taantuma ei ole mainittavasti korjannut myöskään vaihtotaseen alijäämää, mitä asiantuntijat pitävät myös pitkän päälle kestämättömänä rakenteellisena ongelmana Yhdysvaltain taloudessa. Alkaako elpyminen sittenkin liian aikaisin?
Kriisirajojen vetäminen on tietenkin vaikeata, mutta Yhdysvalloissa liikutaan ilmeisesti jo velkakriisin rajoilla. Kotitalouksien velka suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin nousi vuoden 2001 kuluessa reippaasti yli 100 prosenttiin, kun vielä 1980-luvun puolivälissä velkaantumisaste oli selvästi alle 70 prosentin tasolla. Esimerkiksi Suomessa kotitalouksien velkaantumisaste nousi pahimmillaan 88 prosenttiin vuonna 1989, mikä laman myötä tuotti erittäin kivuliaan ja pitkän velkasopeutuksen.
Pitkän päälle kotitalouksien velkaantumisasteet ovat toki monestakin syystä nousseet. Etenkin Yhdysvalloille ominainen markkinavetoinen rahoitusjärjestelmä näyttää suosivan lainanottoa ja kuluttamista. Samanlainen tilanne on esimerkiksi Englannissa, jossa sielläkin kotitalouksien velkaantuminen on huippukorkealla tasolla. Useimmille Euroopan maille ominainen pankkikeskeinen rahoitusjärjestelmä näyttää tuottavan jonkin verran alhaisempia velkaantumisasteita. Suomessa kotitalouksien nykyistä 64 prosentin velkaantumisastetta (v. 2000) voinee pitää kohtuullisen alhaisena siihen nähden, että meilläkin rahoitusjärjestelmä on muuttunut yhä enemmän markkinakeskeiseen suuntaan.
Kotitalouksien säästämisasteet alenivat yleisesti 1990-luvulla samassa tahdissa kuin kotitalouksien varallisuusarvot nousivat. Kotitalouksien käyttäytymistä voi tässäkin suhteessa pitää kohtuullisen rationaalisena. Kukapa sitä vaivautuu säästämään perinteisin keinoin, kun pörssi hoitaa säästämisen puolestasi kivuttomasti. Yhdysvalloissa pörssivarallisuuden arvon nousu 1990-luvun jälkipuoliskolla vastasi hyvinkin talouden tuottamaa bruttosäästämistä normaaliaikoina. Eri asia sitten on se, toimiiko tämä yhtälö pitemmällä aikavälillä.
Yhdysvalloissa korot ovat nyt alimmillaan liki 40 vuoteen. Alhaisen koron varaan on rakennettu velkaa, jonka hoitaminen saattaa olla vaikeata siinä vaiheessa, kun halvan ja helpon rahan illuusiot haihtuvat ilmaan. Todennäköisesti myöskään korkea inflaatio ei auta velallisia toisin kuin vielä 1970- ja 1980-luvuilla. Velkaantuneet kotitaloudet ja yritykset ovat alttiita ikäville yllätyksille.
Mielialat kotitalouksien velkaongelmaa kohtaan ovat ilmeisesti muuttumassa. Esimerkiksi Financial Times -lehti kirjoitti äskettäisessä pääkirjoituksessaan pikatiestä velkavankeuteen ("Highway to the debtor's prison") viitaten juuri Yhdysvaltain tilanteeseen. Myös Englannin keskuspankki varoitteli äskettäin kotitalouksien velkaantumisesta ja kotimaisen kysynnän liiallisesta tukemisesta.
Joka tapauksessa kuluttaja on taas tähtiroolissa talouden kokonaiskehityksen kannalta. Hyvä niin, sillä kaikki taloudellinen toimeliaisuus tähtää viime kädessä aina kuluttamiseen. Tämä totuus alkoi hämärtyä 1990-luvun pitkän nousukauden aikana, jolloin yritysten rakennejärjestelyt ja yritysten sisäinen kauppavaihto vauhdittivat osaltaan tuotannon kasvua.
Sanotaan, että markkinat ovat aina oikeassa - ja tietyssä mielessä varmasti ovatkin. Markkinoiden kykyä ennakoida tulevaa kehitystä voidaan kuitenkin historiallisenkin kokemuksen valossa epäillä.
Päivitetty 7.1.2002
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi