Tietoaika: Lokakuu 1996
Sisältö
- Relander: Myönteistä kerrottavaa ympäristön kehityksestä
- Tietoa tiedosta
Tilastokeskus kehittää uutta laatua
Tilastolaitokset Internetissä - Kuuselan kuviot
Verraten korostunutta - Vaihtuneet ja laihtuneet yritykset
- Päijät-Häme maksaa vaan ei saa
- Ympäristö- ja energiaverojen tuotto nousee yli 20 miljardiin
- Tekniikan opiskelijat miehistyvät ja opettajat naisistuvat
- Naisten rikoksissa ajatusta mukana
- Erot ek-vaaleihin jopa kymmeniä
prosenttiyksikköjä
Äänestäminen laimeaa europarlamenttivaaleissa - Kotimaan katsaus Suomen veroaste OECD:n
kolmanneksi korkein
Ammatti vaikuttaa ympäristöasenteisiin
Palkkapotti ja bkt kasvussa
Kasvu kiihtyi
Teollisuustuotannon kasvu jatkui
Konkurssit vähenevät
Rakennuksia enemmän alulle
Rakennuskustannukset alentuneet vuodessa vajaan prosentin
Kauppa kasvaa Itämeren alueella
Luottamus talouteen ennätyslukemissa
Palvelut työllistävät
Kuntiin vain tilapäisväkeä
Ansiot nousivat liki 4 prosenttia
Hinnat laskivat edelleen
Vaihtosuhde heikentynyt
Majoitusliikkeissä heikko heinäkuu
Väestöstä 4/5 asuu parin prosentin alalla - Ulkomaan sivut
Venäjä saamassa inflaatiota kuriin
Vakaiden hintojen elokuu
Melkein miljoona liikenteen uhria
Työttömyys vähentynyt useissa EU-maissa
Avoparit yleistyneet myös vanhoissa EU-maissa
EU:n Ivy-kaupan vaje edelleen 5,3 miljardia ecua - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Myönteistä kerrottavaa ympäristön kehityksestä
Tilastokeskus on viime aikoina julkaissut useita ympäristön tilaa ja kansalaisten ympäristöasenteita koskevia tilastoja ja tutkimuksia. Yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa julkaistiin jo perinteeksi muodostunut 'Luonnonvarat ja ympäristö 1996' -katsaus. Tämän lisäksi on ilmestynyt tutkimus metsien ekologisen laadun mittaamisesta sekä ensimmäiset yhteenvedot haastattelututkimuksesta 'Kulutus, tieto, asenteet ja ympäristöpolitiikka'. Se on laajin Suomessa tehdyistä empiirisistä ympäristöasennetutkimuksista.Tutkimusten johtopäätökset antavat kokonaisuudessaan myönteisen kuvan ympäristömme tilasta ja kehityksestä. Myös kansalaisten ympäristöasenteissa on tapahtunut tiettyä 'järkevöitymistä'.
Esimerkiksi metsävarojemme hyödyntäminen näyttää olevan hyvinkin kestävän kehityksen mukaista. Viime vuosina metsien kokonaispoistuma on jäänyt selvästi vuosikasvua pienemmäksi huolimatta metsäteollisuuden hyvästä suhdannetilanteesta. Myös metsien monimuotoisuuden väheneminen näyttää pysähtyneen ja metsien laatu näyttää alkaneen parantua 1980-luvulta alkaen.
Pahoin likaantuneiden vesialueiden määrä on viime vuosina vähentynyt. Laadultaan huonoksi tai välttäväksi luokiteltuja järviä on vain nelisen prosenttia, 80 prosenttia luokitellaan hyviksi tai erinomaisiksi. Sekä pinta- että pohjavesivaroja rasitetaan aikaisempaa vähemmän talousveden käytön järkevöitymisen myötä.
Liikenteen hiilivetypäästöt, typen oksidipäästöt ja hiilimonoksidipäästöt ovat alentuneet 20-30 prosenttia 1980-luvun lopun tasosolta. Lyijypäästöt ovat loppuneet lähes kokonaan. Liikenteen ruuhkien aiheuttamat tuotantomenetykset ovat meillä vähäiset verrattuna Keski-Eurooppaan. Energian käytön tehokkuus on ripeästi noussut ja esimerkiksi energiatuotannon typpioksidipäästöt tuntuvasti vähentyneet.
Tehtävääkin vielä on. Happaman laskeuman vähentämistarve on edelleen huomattava. Kriittisen kuormituksen ylittäviä laskeumia esiintyy edelleen, joskin kotimaista alkuperää olevien laskeumien osuus on vain 10-15 prosenttia. Suomen omat rikkidioksidipäästöt ja typen oksidien päästöt ovat parina viime vuotena vähentyneet ja kehitys on kutakuinkin tavoitteiden mukaista.
Myös tuoreet tutkimustiedot suomalaisten ympäristöasenteista ovat lohdullista luettavaa. Näyttää siltä, että tietynlaiset asenteelliset 'ylilyönnit' ja esimerkiksi taloudellisen kasvun ja ympäristönsuojelun jyrkkä vastakkainasettelu olisi lievenemässä. Lisääntyvästi ymmärretään, että tuotantoa ja kansalaisten aineellista hyvinvointia voidaan kasvattaa samanaikaisesti, kun huolehditaan ympäristöstä. Myöskään julkista ohjausta ja yksilön vastuuta ei enää aseteta ideologisesti vastakkain yhtä jyrkästi kuin aikaisemmin.
Yhä vakuuttuneempia voidaan olla myös siitä, että ympäristömme tilan paraneminen ei ole suhdanneilmiö eikä pelkästään talouden lamakauden tuoma 'hengähdystauko' luonnolle. Se on rakenteellinen ilmiö; yhteiskunta, yritykset ja kansalaiset ovat kertakaikkiaan muuttaneet käyttäytymistään kestävän kehityksen suuntaan. Tässä suhteessa yhteiskunnallinen konsensus näyttää meillä toimineen paremmin kuin useimmissa muissa maissa.
Julkisessa keskustelussa meillä näyttää vallitsevan eräänlainen informaatioviive näistä asioista. Yksittäiset negatiiviset tapaukset vievät palstatilan. Kokonaisuutta hahmottavat analyyttiset selvitykset eivät jaksa kiinnostaa. Edellämainittuja myönteisiä kehityspiirteitä soisin kernaasti tuotavan esiin myös kansainvälisissä yhteyksissä.