Tietoaika: Heinäkuu 2000
Sisältö
- Vertailtavuutta ja sisältöä yritysten tulosraportointiin
- Tietoa tiedosta
Maankäytölle suomalainen luokitus
Suomen sektoriluokitus EU-ruotuun - Suomen talous kuluttaa luonnonvaroja USA:n
tahtiin
Luonnonvarojen kokonaiskäytön pääerät
Panos-tuotosanalyysi: Välillinen kulutus moninkertainen
Materiaalivirtatilinpidon kehittäminen jatkuu - Talonrakennusjätteestä neljännes hyödynnetään
- Ravintola-ala kaipaa veronalennuksista lisäpiristettä
- Tuore muuttaja muuttoaltis
- Selvä enemmistö avioliitoista on kestänyt?
- Kotimaan katsaus
Maassamuutto lisääntyi vuodessa 3 600:lla
Bkt:n kasvunopeaa alkuvuonna
Maaseutukuntien talous heikkeni viime vuonna
Teollisuustuotanto kasvoi 4,7 %
Suurten teollisuusyritysten nettotulos 8 %
Suurten talonrakentajien tulokset paranivat
Kotitalouksien kulutusluottokanta kasvoi vuodessa 12 %
Luottokorttiostot lisääntyivät tuntuvasti viime vuonna
Omaisuustulot kasvattivat tuloeroja vuonna 1998
Työllisiä lisää 71 000
Inflaatio 2,9 prosenttiin
Öljy kallisti tuontia edelleen
USA:sta 1/4 lisää yöpyjiä
Kuorma-autokuljetukset lisääntyivät 9 % - Kansainvälinen katsaus
Katastrofaalinen vuosi 1999
EU:n talouskasvu 0,7 prosenttia alkuvuonna
Euroinflaatio 1,9 prosentissa
Eurotyöttömyys vähentynyt miljoonan vuosivauhdilla
Työ ei määrää ruotsalaisten muuttopäätöksiä - Kuuselan kuviot
Kuva-aiheet lisäävät huomioarvoa
Tietoaika 7/2000 pdf-muodossa (765 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Vertailtavuutta ja sisältöä yritysten tulosraportointiin
On hämmästyttävää, että vuosia jatkuneiden ponnistelujen jälkeenkään yritysten tase- ja tilinpäätösraportoinnin kansainvälisessä yhdenmukaistamisessa ei juuri ole edetty. EU-alueella on edelleen vähintäänkin 15 erilaista tilinpitokäytäntöä. Alueen lähes 7 000 julkisesta – pörssissä listatusta – yrityksestä vain noin 300 yritystä laskee taseensa ja tilinpäätöksensä kansainvälisen standardin (IAE) mukaisesti.
Esimerkiksi eräiden eurooppalaisten yritysten voitot ovat muuttuneet tappioiksi siinä vaiheessa, kun ne ovat listautuneet New Yorkin pörssissä ja kirjanneet tuloksensa amerikkalaisten standardien mukaisesti. Tämä ei tietenkään voi olla sijoittajien järkevää palvelua. Tuntuu siltä, että yritysten tilinpitostandardien yhdenmukaistaminen on muodostunut valtapolitiikaksi amerikkalaisten ja eurooppalaisten välillä. Tämän valtapolitiikan tuloksena menetetään tehokkuusetuja, jotka syövät työpaikkoja ja talouskasvua. Yritysten tilinpitokäytännön epäyhtenäisyys on eräs selitys Euroopan pääomamarkkinoiden kehittymättömyydelle.
Nyt on viimein päätetty toimia. EU-komissio päätyi äskettäin suosittelemaan eurooppalaisille yrityksille kansainväliseen IAE-standardiin siirtymistä. Tämä suositus on kuitenkin vietävä läpi myös poliittisella ja teknisellä tasolla, sillä pääomamarkkinoiden valvonta on kansallisten viranomaisten vastuulla. Lisäksi Euroopan mahdollisesti omaksuma IAE-standardi voi jäädä alueelliseksi standardiksi, jos amerikkalaiset edelleen pitäytyvät omassa tilinpitokäytännössään. Maailmanlaajuiset pääomamarkkinat edellyttäisivät myös globaaleja standardeja.
Toinen yritysten tase- ja tilinpäätösraportointia hämmentävä asia on niin sanottu aineeton pääoma. Yritysjohtajat ovat jo pitkään puhuneet siitä, että se mikä on tärkeintä heidän bisnekselleen ei näy taseissa lainkaan. Maailmanpankin äskettäisen arvion mukaan kaksi kolmasosaa maailman varallisuudesta on sitoutunut juuri aineettomaan pääomaan.
Aineettoman pääoman kasvava rooli asettaa yritysten perinteisen tase- ja tilinpäätöskäytännön relevanssin koetukselle. Jotta aineetonta pääomaa kyettäisiin kehittämään ja manageroimaan, se pitäisi kyetä myös mittaamaan. Investoinnit aineettomaan pääomaan luetaan yritysten kirjanpidossa kuitenkin edelleen pääosin käyttömenoiksi, ja yritysten tulosraportointia hallitsevat edelleen fyysiset tuotannontekijät.
Aineettoman pääoman arviointi on haaste paitsi yrityksille myös sijoittajille. Uuden talouden yritysten väitetään kilpailevan lähes yksinomaan aineettomilla tuotannontekijöillä. Monissa tapauksissa yritysten markkina-arvot ovat nousseet pörssissä moninkertaisiksi tase-arvoihin verrattuna. Eräs selitys tälle on se, että nämä tase-arvot eivät vanhentuneen kirjanpitokäytännön johdosta enää kuvaa yritysten todellisia tulosmahdollisuuksia.
Valistuneet sijoittajat käytännössä ilmeisesti jo arvioivat aineettoman pääoman roolia näiden yritysten tulevaisuuden näkymille. Jopa 80 prosenttia uuden talouden yritysten markkina-arvosta saattaa perustua tällaiseen perinteisen tase- ja tilinpäätösseurannan ulkopuoliseen informaatioon. Tällaisen informaation luetettavuuden arviointi on tietenkin äärimmäisen vaikeata.
Myös yritysten rakenteelliset uudelleenjärjestelyt vaikeuttavat yritysten tuloskehityksen seuraamista. Suomessakin suurten yritysten yhtiöjärjestelyt ja niiden yhteydessä tehdyt omaisuuden uudelleen arvostukset ovat viime vuosina heikentäneet tase-erien vertailukelpoisuutta. Uudesta kirjanpitolaista huolimatta yritykset voivat edelleen valita erilaisia tuloslaskelmakaavoja, mikä tekee yritysten välisen vertailun vaikeaksi. Sijoittajia palvelevan informaation jatkuvuus ja luotettavuus pitäisi kyetä turvaamaan yritysten rakennejärjestelyjen yhteydessä.
Yritysten tulosraportointi on sopeutunut valitettavan hitaasti myös teknisten mahdollisuuksiensa paranemiseen. Perinteisen neljännesvuosittaisen tulosraportoinnin sijasta yritykset voisivat ilmeisesti jo nyt siirtyä jatkuvasti ylläpidettävään tuloskehitystä kuvaavaan tietokantaan, joka olisi jatkuvasti myös analysoijien ja sijoittajien arvioitavissa.
Yritysten tulosraportoinnin yhdenmukaistaminen ja sisällön kehittäminen nykyvaatimuksia vastaavaksi on tärkeätä myös kansantalouden tilastokuvausten kehittämiseksi. Yritysten tase- ja tilinpäätösaineistot muodostavat talouden tilastoseurannan 'kovan' ytimen, jonka merkitys kansantalouden säästöjen ja investointien ohjaajana on viime vuosina jatkuvasti korostunut.